Mitä uutta?

Edellisen postauksen eteiskuviin tuli jo muutosta. Mies töistä tullessaan irrotti torstaina kattolampun, jota mie en ollut uskaltanut irrottaa, kiskoi pois loput paneelit, sai alaslasketun katon kehikon hajotettua ja mie viskoin pihalle sitä kaikkea rotan pissimää ja kak... puuta ja lasivillaa, oikein sitä ärtsyä joka saa heti käsivarret kutisemaan ja kihisemään... Villan seassa oli lisäksi muutama iso rotanpesä ja sitä ihteään tipahteli koko ajan alas lattialle niin että koko lattia oli kohta kuin suklaarakeilla kuorrutettu! Yih!

Tässä kuvaa pikkueteisen ja varsinaisen eteisen seinästä, oviaukon yläpuolelta. Tästä saa aika hyvin käsityksen siit, mitä me ollaan jouduttu purkamaan tässä tönössä pois.

Jaken tuomat hengityssuojaimet venttileillä olivat tässäkin tosi tarpeeseen, koska kaikki tuo pölisi taas kovin hirmuisesti. Ei olla laskettu kuinka monta hengityssuojainta on mennyt, mutta paljon niitä on virattomaksi tehty. Tätä ei kukaan halua hengitysteihinsä. Nimimerkki: keuhkot vinkuvat kyllä nytkin. 

Lopulta tuli näkyviin tuo alkuperäinen sisäkatto, vaalealla maalilla maalattuna. Kahdella seinämällä on kattolistakin paikoillaan... =)
Tuo katto me pyritään säilyttämään.
Pala vanhaa tapettiakin tuli esiin... Kattoa oli tästä kohtaa laskettu alas sellaiset kolmekymmentä senttiä.

Sähkärit ovat aina siis olleet samanlaisia? 

Jos tekee merkin tuohon niin reikä ja johto ilmestyy ihan toiseen paikkaan. 

Vähän niin kuin näiden nykyistenkin sähkärien kanssa... 

Ainakin pistorasia ja valokatkaisijat asennetaan vinoon 

tai kytkimet toimivat väärinpäin... 

Aulaa siistittynä. 

Nyt yläosassa on jo vintti-Iitaa... 

Homma jatkuu... 

Meen miehen avuksi. 

Piipahdus pihalla

 Malvat ♥ kuuluisivat kasvaa noin 70 senttisiksi. 

Mutku nää on yli 170 cm... =) 

PS: Päivitys 21.7. ne ovat jo kaksimetrisiä. =) 

 Lisää malvoja. 

Ja vähän pyöreitä kiviäkin... 

♥ 

 Purettavan piharakennuksen seinän takana on suojainen paikka... 

♥ 

 ♥

♥  Salkoruusu ihanainen ♥  

 raottelee jo nuppujaan. 

Niitäkin oon puolitoista vuotta ootellu, 

jos aikaa alkaa laskemaan siitä kun oon niiden 

siemenpussukkaa pidelly sormissani ja 

multapurkkeja alkanut vuosi sitten keväällä 

yläkertaan vipuilla... =) 

♥ 

 Salkoruusuja (etualalla vasemmalla) helmikuussa kovasti 

seinäremonttimiehet "lannoittivat". Samasta syystä emme 

käytä noita vieressään liiloina kukkivia mäkimeirameitakaan kokkauksessa... 

Onneksi niitä kasvaa muuallakin.

♥  Maman antama pelakuukori. ♥ 
Taustalla babypioni ja
anemonioita joiden kukkia oottelen kovin... 
Toivottavasti ehtivät. 
Osin niiden mukulat kesäalesta...  

 Ensimmäinen kukka keijunmekossa. 

♥ 

Nämä hiukan viivästyivät,
kun taimet kärsivät keväällä hieman kylmästä...

 Tämän kukan nimen voisi joku ystävällisesti kertoa miulle... 

Niitäkin kasvaa Mama-lahjoituksena tässä pihassa nyt. =) 

 Tämän kesän sormustinkukan väri oli valkoinen. 

♥ 

 Ja ihan yllättäin kun kaivelin toista,
villiintynyttä mäkimeiramipaikkaa, 

huomasin ♥ jouluruusuni ♥  olevan nupulla.
Talvella myyrät olivat popsineet
tämän miltein kaiken poskiinsa.
Onni että jotain pelastui. =) 

 Laventeleitakin on parissa paikassa. 

Tuntuvat tykkäävän savimaasta... 

 Siemenistä kylvetyt, viime kesästä vahvistuneet
siperianpallo-ohdakkeen kukkapallot 

kurkottavat kuin mikrofonit 

kohti piharakennusta...

 Päivänhattu? 

Kohta sen hattu saa lisuketta. 

Toinen on vielä vasta nuppunen. 

 Maman mökiltä saatua rohtoraunioyrttiä. 

Tämä aiheuttaa monille allergisia reaktioita 

joten käsitelkää sitä paksut hanskat käsissä. 

Mie tahtoisin tämän leviävän niille maakumpareille, 

joita olemme muodostaneet mm talon alta kaivetusta 

ylimääräisestä maa-aineksesta tontin yhdelle rajalle. 

 Sisällä talossa aula laajenee. 

Piti katsoa missä johdot ja vesiputket tuosta kohdin menevät. 

Isoja rotanjätöksiä tipahteli päin näköä, 

kun eilen noita kattopaneeleja kiskoin irti. 

Samanlaisia oli viime kesänä keittiön välikatossa. 

Voin kuvitella millaista mekkalaa ne 

otukset ovatkaan täällä tönössä pitäneet. 

Ilmankos niitä kissoja on 

täällä tarvittu... 

Yläkerran parven seinältä poistui mäntypaneeleja, 

uutta oviaukkoa odotellessa... 

Ylemmän kuvan vasemmasta aukkopaikasta 

tiputtelin laudat alas. 

Tuo seinä puretaan jakkas 

aula muuten on äänen- 

ja lämmöneristävämpi. 

Muuten tuntuisi kuin asuisi teltassa. 

-Tai siis nyt jo tuntuu siltä 

kun aamut ovat tosi viileitä.

Late puolestaan on asentanut jo ekan 

palasen Vintti-Iitaa aulan seinään. 

Testaukseksi. 

Uretaania joutunee ostamaan 

mooooonta purkkia, 

ennen kuin eristelevyt ovat seinissä 

ja katossa... 

Sadepäivän melankolisuutta

Jos talosta puuttuu tuulenmentäviä palasia, voi tuuli tulla ja mennä mielensä mukaan. Minulla palelee olkapäitä ja varpaita kun tuuli vaeltelee meidän kämpässä ja kurkistelee kaikkea. Utelias on se... 

Toivoin sadetta, mutta en muistaakseni moneksi peräkkäiseksi päiväksi enkä yhtäjaksoiseksi rummutukseksi peltikatolle. Vesitynnyrit ovat olleet täysiä jo monta päivää sitten eikä tätä lisää satavaa saa talletettua mitenkään minnekään. Mitä tuhlausta, kun sitä taas kuumina helottavina hellepäivinä kaivattaisi. Vettä...

Joku tilasi minulta iloisen syntymäpäivärunon mutta miun ajatukset kieltäytyivät iloisuudesta ja murehtivat vaan... enimmäkseen tätä tönöä ja montaa muuta juttua. Ei se onnaa. Nyt mää tiedän, miksi se kukko ei käskien laula. Sitäpaitsi jos suree toistenkin suruja, ei omaankaan mieleen tule paljoa iloisia asioita. Huoh.

Emmie ole vahva. Emmie mee minkään harmaiden kivien läpi. En edes pinkkien malvankukkien. MIe olen väsy... Tarviin villasukat, villatakin, tyynyn, hyvän kirjan, palan suklaata ja kohta olen kuin toinen nainen...

Voisiko talon repiminen olla harrastus?

Päiväkirjamerkintöjä viime päiviltä: 

Keskiviikkona 11.7. Puiset rakennustelineet valmistuvat kuiluun. Eikäkun aulaan... Mie auttelen ja Late sahaa mittaansa & ruuvaa toistasataa ruuvia siihen kolossaaliseen rakennelmaan. Ruuvinväännin on välillä kovilla ja lakkaa pelittämästä. Vaikeaa niitä pitkiä ruuveja olisi käsinkin aika tuoreisiin lankkuihin ruuvata... Onneksi ruuvinväännin alkaa toimia toisella akulla ja se toinenkin akku uudelleen ladattuna pelittää, ettei hyvä työvire pääse lopahtamaan. 

Ensimmäinen kapuaminen ylös telineitä pitkin jännittää. 

Tässä seistään ensimmäisellä tasanteella. 

Villasukat ♥ jalassa tietenkin 

-ettei mee tikkuja jalkapohjiin.

Toisen tasanteen jälkeen on vielä kolmannet "raput" sekä ylin taso, joka on kaikkein suurin. 

Alastulo on vaikeampaa. 

Ota kiinni mistä saat... 

Lievä etunoja ja askellus takaperin ovat ainoa oikea turvallinen tyylisuunta. 

Torstaina 12.7. 
Lisää taloa revitty. Viety kaatikselle iso puukuorma sekä purua, lasivillaa, (käsivarsia raapien). Kaatiksella oli ihan Sami Saikkosen näköinen mies, joka tyhjensi omaa puukuormaansa verkkaisesti kuin filosofi yhtaikaa puujätteisiin. Me viskelimme Hanin kanssa tottumuksella oman kuormamme nopeasti, melkein kilpaa, korkeaksi käyneeseen puuainesvuoreen, ja mies jäi oman kuormansa ääreen lähtiessämme. Me pujottelemme sen lainapeekärryn pressunkin aina kilpaa omilta puoliltamme. Mie voitan usein, eli olen naruni kanssa siellä kärryn perälaudan keskikohdassa ensimmäisenä. Hani väittää että mää huijaan! No ihan vähän vaan jää epämääräisiä pressun reikäisiä kohtia käymättä läpi.=) 


Kun toimme sekajätesäkkikuorman kohtapuoliin puukuorman jälkeen kaatikselle, oli sama mies vieläkin paikalla, metallijätesäiliöiden luona kippaamassa sinne jotakin. Se vilkaisi meitä kun jälleen isoissa kaarissa heittelimme omat säkkimme korkeaan lavaan. Ja kilpaa pujottelemaan taas narut pressuun ja mie hävisin! =)


Iltapäivällä piipahdettu Lahden Plantagenissa. Hani osti ihanan puistonpenkin pihalle. <3 
Illalla saunan kuumenemista odotellessa mies kokoaa kanssani penkin. 
On koeistuttukin. Asetettu ruusupensaiden eteen arvoiseensa seuraan tuo ihana penkki. <3 

Koetin kysellä tosin ensin naapurivarikon pihassa vuoden verran lojunutta puistonpenkkiä, voisiko sen ostaa. 
-Ei, tuli lyhyt vastaus kahden miehen suusta. 
-Se pitäis korjata. Se menee takaisin yhteen paikkaan. 
-Olisin vaikka kahvipaketin hinnalla sen ostanu teiltä, mie vaisuna jatkoin. 
-Mutta ei sitten...  
En sitten kysynyt niitä aikomaani kahta nurkissaan kumollaan lojuvaa vesitynnyriäkään, joita tuuli heiluttelee siinä samassa pihassa ees sun taas. 
-Enkä sitä hallinsa seinää vasten nojaavaa Singerin jalkaa, josta saisi muokattua vaikka puutarhapöydän...  
Pihan kaksi miestä käänsi selkänsä miulle. Harmittelin ettei vaikka Mamani ollut paikalla miun puolestani asiaa kysymässä koska hän saa aina ihmiset avautumaan, juttelemaan ja hymyilemään, suorastaan nauraa höröttämään. =) Miulla ei ole samaa taitoa. Olen esiintymiskammoinen. =) 
Olipa hyvä etten ollut ottanut sitä kahvipakettia kaapista mukaani kun menin tontin rajalle huutelemaan. Ois ollunna vieläkin nolompaa. Kaffeepuketti-ehdotus oli Hanin, kun hänhän se siitä penkistäkin alunperin innostui. Sellainen kuulemma sopis pikku pihallemme. =) 

Vaan nyt meillä on ihan ikioma puistonpenkki. 

Kiitos Hanin! 
♥

Perjantaina 13.7. 
Talon repimistä jatkettu. Ollaan nyt yläkerran päätyseinässä, kattopeltien alla, sekä sen ensimmäisen parven seinän kimpussa. Paneelit pois, villat pois, purut pois... Purua 40-luvun seinän sisältä on säkitetty kahdeksisen säkillistä, purun väkisin levähtäessä ympäriinsä. Kovasti tupakalle haisevia seinälautoja löytyi seinistä mäntypaneelien takaa. Sitkeästi se tupakan haju jää kiinni. 

Samaa löyhähdystä tunkee nenään kun purkaa olohuoneen paksua vanhaa lastulevyä seinästä pois. Lastulevy ei suostu irtoamaan kiltisti seinästä vaan murentuu pieniksi, puolen kämmenen kokoisiksi palasiksi. Ärsyttäviksi. Purettavan täytyisi sillailla heposti hajota, kuin amerikkalaisissa sarjoissa, joissa laitetaan kämppä uusiksi ja puretaan vanha pois, viikossa. 


Ei silti, mie usein itkeä tirautan kun katson vaikkapa Hurja remontti-ohjelmaa. 
Siinä monesti on niin koskettavia ihmiskohtaloita... On onni että heitä autetaan. ♥
Olisipa Suomessakin tuollainen järjestö, joka oikeasti auttaisi hädässä olevia ihmisiä... 
Tässä maassa tuntuu, että vain oma napa on tärkeä. Ehkä suuresta rahasta esim järjestöt pulaan joutuneita perheitä auttavat, (esim hometapaukset) mutta huom, vain jos he itse siitä hyötyvät... =( 

Asiasta kattoon: peltikaton aluskate oli kiinni lasivilloissa, kastuneen pahvin kera. Villojen edessä oli muovia ja sen edessä mäntypaneeleita jotka eivät oikeastaan olleet millään kiinni... Vain ihme piti ne katossa. Jotkut rakennelmat tuntuivat loppujen lopuksi heiluvan korkealla vain suurinpiirtein yhden pitkän naulan varassa: ne villojen tukilaudat, mäntypaneelit, jne kaikki killuivat yhden langan varassa... Huh huh, hurjaa rakentamista ollut edellisellä remppajaalla. 
-Viimeistelynaulainta heppu oli kyllä kovasti käytellyt paneelien kanssa. Joissakin kohdin oli naulailtu ihan vaan naulailun innosta. 

Harmi muutes, että yläkerran päädyistä poistettiin ne salmiakkiruutu-ikkunaruudut. (Näkyy tuossa ylemmässä kuvassa  tuulensuojalevyn peittämänä ikkunan haamu ja se on jo helmikuisten remppamiesten kädenjälkeä.) Mutta uudistetut ikkunat niiden lahojen tilalle olisivat maksaneet ihan liikaa. Kaikkihan tämä on jo liikaa. Eihän tässä tönössä pitänyt olla kuin pientä pintaremonttia... 








Lauantaina 14.7. 
Tänään lepuutan (huoh) keuhkojani, kun mies meni ralleihin. Yöllä ulkona oli vaan 12 astetta lämmintä, ja sisällä tönössä ei paljoakaan enempi. Odotellaan jotta vintti-iitat saapuvat että saadaan seiniä kuntoon. Edessä on kuitenkin vielä tuon yhden betonilattian repiminen seinien jälkeen. Toivottavasti ei mee kovin myöhäiseen syksyyn. Tämä kova tuuli tuntuu huuhtovan kämppää. Toivottavasti se huuhtoo homebakteeritkin tiehensä...


Vaellan yöllä masukivuissani alakertaan nukkumaan muoveilla suljettuun makkariin. Crohn inhoaa stressiä... Nostelen tavaroita pois patjakasan päältä, löydän lempi-ruusu-vilttini ja pari tyynyä, toinen Nunnukalla ja toinen Jakella käytössä ollut, ja laitan ne tyynykseni. Koska on lauantai, menee vähemmän autoja tiellä ja mie nukahdan... Kunnes mies saapuu alakertaan kukonlaulun aikaan keittelemään kahvia ja etsii minutkin esille, ihmetellen miksi mie oon taas kadonnut, en parvekkeelle nukkumaan, vaan suorastaan huonekaluvarastoon. Masu. Yksi sana riittää. Joskus vaan yksi huokaus ja mies tietää että taas se kiusaa... 


Harmi että tönö on tässä kunnossa ja yksi huone ON varastona, kun esikoinen joutui valmistuttuaan nyt juuri muuttamaan pois opiskelijakämpästään ja on ilman asuntoa!! Tilapäisesti olisimme voineet hänet majoittaa tänne, JOS se huone ei olisi nyt ihan varastona tosiaan...! Nyt hän on tilapäisesti majoitettuna Maman luokse. Kiltti-ihana-Mama! ♥♥ Ja Pikkuveli auttoi muuttotavaroidensa kanssa. Kiltti-Pikkuveikka! ♥♥

Kunpa Lahdessa olisi vapaana tilava yksiö 

tai pienehkö kaksio vuokrattavana!!!  

Miekin voin toimia välittäjänä jos sellaisia löytyy! 

Maanantaina 9.7. kylvetyistä perennoista itää jo suurin osa. 
♥
Kohta kuvan oton jälkeen alkoi sade..

Puuhailen jo aikaisin aamulla kasvihuoneessa, kerään pakastettavaksi persiljaa, basilikaa ja kaikki tillit. Karsin tomaattien ylimääräisiä lehtiä ja latvon ne, varkaatkin saavat kyytiä. Karsin suorastaan liikaakin kun mielessäni on yksi edellis-iltainen puhelu. 
Miten voisin sanoa eräälle ♥ sydäntärkeälle ♥ ihmiselle, että hän on tekemässä täydellistä erehdystä!!!? -Pettureihin kun ei ole luottamista... 

 

Viime kesänä keräämistäni orvokkien siemenistä 

syntyi söpöjä miniorvokkeja sinne tänne... 
♥

15.7.2012 Sunnuntaina 
Viiden aikaan yöllinen vaellus masun kanssa, jälleen. Hätistän pihalta pois harakat. Nekin kaivelevat pionipenkkiä niin kuin ne kolme variksenpoikastakin! Täytyy hommata sellainen kumikäärme pionipenkin viereen, jotta linnut eivät tulisi kaivelemaan sitä. Suurimman osan anemonioistakin ne mokomat ovat kaivaneet pois niin etteivät edes kukkimaan ehtineet. Orvokeista ne rontit syövät kukat... Söisvät vaikka kaikki keltaiset kukat, mutta ei, ne syövät siniset ja liilat orvokit... Mrr... 


Ulkona on viiden maissa vain 11 astetta (!!!???) lämmintä. Sisällä on koleaa. Avaan hiljaa keittiön kamiinan pellin ja laittelen tulta uuniin. Kamiina alkaa pian lämmittää keittiötä joka on yhä muovein eristetty muusta huushollista. Istun kirjoittelemaan keittiön pöydän äärelle kannettavalla omia juttujani, kiskon villasukat välillä jalkaani, laitan pökköä kamiinaan, juon teetä, hätistä pihasta harakoita... kunnes Hani herää ja saapuu keittämään pannukahvia. Viimeinen lomapäivä toisella. 


Tää ei ole mitään varsinaista lomaa ollut hälle päivääkään kun ihan selkänsä on kipeäksi tässä rehkimisessä saanut. Mietimme mustikkametsään menoa, jotta edes piirakkamarjat... Mutta tällä seudulla uhataan vesisadetta säätiedoissa. Samoin Lahteen. Suunnittelemme silti sunnuntain kauppamatkaa Lahteen.  

Päivän kauppalappu: 

Jätesäkkejä 

Käärme 

Mafiakirja 

Kumihanskat 

Puhdistuainetta 

=D 

Kaikkeen on ihan looginen selitys, vaikka ensin omaa hullunkurista kauppalappuani lukiessani purskahdin itse nauruun. =) 

Jätesäkkejä tarvitaan kun lisää purua puretaan siitä viimosesta väliseinästä. Käärme oli se kuminen, kukkiensyöjälintujen pelokkeeksi, kumihanskat nokkostenpoistoon pihalta, pesuainetta tarvitaan pyykkeihin, ja mafiakirja oli Hanin nimpparilahjatoivekirja. =) 
Se on nyt ilmestynyt ja noudettavissa. 

-Jospa hän vaikka ensi talvena ehtisi lukea kirjojakin... ♥


Ja otsikkoon lisäyksenä sen verran, että ei me tätä harrastukseksi välttämättä aluksi haluttu. Harrastukset vaan tuppaavat joskus riistäytymään käsistä.






JK: 

Kirjakaupat eivät olleet auki ollenkaan sunnuntaina ja parista tavaratalosta oli poistettu kokonaan kirjaosasto, niin kuin Lahden Sokoksesta ja Anttilasta. Kirjoina niissä oli enää muutama pehmytkantinen pokkari... 
Mutta kumikärmes on jo paikoillaan ja pihassa ei ole sen ilmestymisen jälkeen vieraillut variksia eikä harakoita. 
Muutkin linnut ovat päästelleet jänniä varoitushuutoja. Mie menen siirtämään kumikärmeksen paikkaa, jotteivät linnut luule sitä ihan leluksi. =P 

Uusia lankkuja

Metsuri-maanviljelijä, oikeastaan ainoa kontaktimme muihin kyläläisiin, -kiitos taasen hälle- toi jälleen komeita lankkuja, jotta Hani pääsee rakentamaan rakennustelineitä tuohon kuiluun. Olemme jo nimenneet sen tilan hienosti aulaksi, koska siitä tulee sitten pääsemään (joskus) yläkerran parvelle, olohuoneeseen, keittiöön ja eteiseen, joka nyt vihdoin saa yksin pitää eteis-nimityksen. Tähän asti täällä on ollut tavallaan kaksi eteistä. Sekavaa, eikö totta.
Niin, yläkerran huoneet eivät oikeastaan ole huoneita koska eivät täytä asuinhuoneen korkeutta ja näin ollen voidaan puhua vain parvesta... Kuulemma.

Haimme iltapäivällä Lahden Byggmaxista paksua 12mm vaneria rakennustelineisiin työskentely/kävelysilloiksi. Late jo sahaili tänään lankkuja ja ruuvaili niitä telineen mittaansa, miun pidellessäni lankkuja paikoillaan ruuvatessaan ja auttaessani kantamaan niitä sisälle ja seisomalla lankun päällä sitä sirkkelillä poikkisahattaessa...
En siis ollut ihan tientukkeena. Olin lankkupainona. =) Tosin tuo koko litannia pitää nyt kääntää alusta loppuun jotta se menisi oikeassa järjestyksessä! Siis ensin pihalla lankkuja sahattiin, sitten tupaan kannettiin ja viimeiseksi paikoilleen ruuvattiin.
-Sunnuntaina suu pyyhittiin vai kuin se loru meni. =)

Huomenissa metallitikkaat saavat väistyä ja Late kasaa meille hieman surkheista veljeslaudoista tikapuita telineille, joita pitkin tullaan kiipeilemään ja joiden kautta saadaan purettua pois mäntypaneelia ja katsottua mitä sen takana on, aina katonrajaan asti. Purkujäte tiputetaan telineiden vierustaa pitkin alas viisi metrisen kuilun pohjalle, josta se kiikutetaan joko maantäyttöön tai kuskataan eteenpäin kaatopaikalle, jälleen taasen ja vielä moneen, moneen kertaan...

Sitten vaan vintti-iitaa & anselmia (tms) tilalle ja tällä kertaa tiedämme, mitä seinä sisältää. Ja ehkä se parvi on sitten seinämiltään lämpimämpi, ääntäeristävämpi jne jne jne. Ja ennenkaikkea: home poistuu... 
Purkaessa tosin on koko ajan varauduttava uusiin yllätyksiin. Meillä on syytä olettaa, että kaikki edellisten asukkien remontit ovat vain suurta huijausta ja hölmöilyä. =(

Kun kuilun, -eikä, kun aulan- seinistä on poistettu villat, tiputettu ne alas ja siivottu loput purut, voidaan nyt muoviin pölyisimmän rempan ajaksi kääritty ilmalämpöpumppu ottaa jälleen käyttöön puhdistamaan ilmaa Pikkutalon sisällä. Ah.

Välillä tuntuu väsyttävän toivottomalta, kun siisteyttä, bakteerittomuutta ja selkeyttä arvostavana en tätä mörskää saa pölyttömäksi ja puruttomaksi nyt sitten millään tällä hetkellä. Tuntuu että remontti masentavasti paisuu paisumistaan kun uusia ikäviä yllätyksiä löytyy tämän tästä.

Jonkinlaisen rajan asettaminen remontille helpottaa oloa ja jos ja kun Late-hanimus totesi rajan olevan se katonharja, se tulee olemaan siinä. Siihen asti tehdään. Siis tänä kesänä. Puurretaan (todennäköisesti) kahdestaan. Palkaksi hikisen päivän päätteeksi on onneksi olemassa sauna ja varsinkin suihku. Miehän en kauaa saunassa viihdy vaan miulle on se veden kanssa lutraaminen ominta. Pesen rauhassa itseni ja hieron hoitoainetta vastapestyihin hiuksiini kun Late vuorostaan rymistelee lauteilta alas, kömpii suihkuun ja mie odottelen jo saippuaa pesusienessä miesrakasta, pesen selkänsä, ojennan pesusienen miehelle, huuhdon vielä omat hiukseni ja luovutan kylpyhuoneen hänelle.
Ai niin, joskus jään seisomaan selin merkitsevästi hänen lähelleen ja hänkin pesee miun selkäni. =)

Jos ilta on tyyni, kampaan hiukset selviksi yöpaitasillani ulkorappusilla ja saan joka kammanvedolla itseeni uutta voimaa, vaikka päivä olisi ollut kuinka väsyttävä, iho lasivillapölystä kirvelevä. Käyn sulkemassa kasvihuoneen oven ja toivotan orastavalle puutarhalle hyvää yötä.
Aamulla käyn avaamassa kasvarin oven kastelukannu mukanani ja toivotan jälleen pihalle hyvää huomenta.

Olohuoneen lattia saa odotella, samoin piharakennuksen purku ja uuden teko.
Johonkin se raja on vedettävä.



PS:
Ei tullutkaan surkeista veljeslaudoista tikapuita, ihan kunnon kakkosnelosta ovat nekin.

Reissutuliaisia...

 

Otimme lomaa remontista ja mies ajoi meidät
autolla Saarenmaalle pariksi päiväksi.
Tällaisia tuliaisia toimme Punaiselle pikkutalolle.

Näitä on jo kylvetty tänään purkkeihin pihalle:
Unikkosekoitusta, Papaver rhoeas, Shirley.
Aprikoosin värisiä unikkoja, Papaver orientale, Prinses Victoria Louise.
Sormustikukkaa, Digitalis purpurea, väri aprikoosi. 
Maariankelloja, Campanula medium, värisekoitus. 

Saapa nähdä onnistuuko mikään näistä enää näin
myöhään...
Muutama pussukka laitetaan multaan vasta ensi keväänä
ja näistäkin jätin puolet vielä pussukkaansa odottelemaan ensi kevään
multasormivillitystä.

Myös itse keräsin muutaman akileijan
siemenkodan ja kellokukkia yms tienpientareelta
ja kääräisin ne paperiin jossa oli muistilistaa
ostettavista siemenistä joista
ehdin bongata vain muutaman.
Kaupassakäynneistä loppui aika kesken.

Nämäkin siemenet ovat jo mullassa. 

Ensi kevättä siis jo odotellen
nämä näkymät muistoissa...   =)

Pieniä iloja pihalla

Kun sisällä on ihan kaaos,
on pihalla hieman seesteisempää.

Tässä kasvihuoneen keiju.
♥ 

Jos vanha puutarhatuoli ei enää 

kestä istumista, se voi silti 

toimia kukkatelineenä. 

Tomaateissa on jo muutama raakile. 

Jostakin syystä ovelta katsoen kasvihuoneen oikealla
puolella kasvaa kaikki paremmin. 

Varsinkin tomaatit. 

Tomaattien alla kasvaa persiljaa, 

 basilikaa ja pari orvokkia peltipurkissaan,
kaikki sulassa sovussa keskenään.  

Vasemmalle kasvihuoneeseen laitoin tomaattien rinnalle 

kasvamaan paprikoita. Suuttuivatkohan tomskut 

niistä kilpailijoista? Tosin molemmat mököttävät
jotenkin ihan inhimillisesti...

 ♥ 

 Ah, basilikan tuoksua! 

Hmmmmm....

Basilikan tuoksu
tekee nälkäiseksi. 

Pisin sormustinkukka on jo minua pidempi.
♥

Sahapukin päälle nostettu löytöpuulevy 

toimii pihapöytänä. 

Orvokkeja löytöruukussa. 

Portaat ovat poissa

Sisätiloissa on hurjan näköistä.
Nyt kävellään sitten jatkettavien metallitikkaiden avulla kerroksien väliä.

Eivät ne kuvana näytä mitenkään erityisiltä,
mutta kun ylätasanteelta noin kolmen metrin korkeudelta katsoo
sellainen alaspäin, joka jo muutenkin on päänsä
tänä vuonna pahasti kolhinut,
alkaa pelottaa ihan vimmatusti!
Pakko sieltä vaan on jotenkin
alas kavuta...
Ja taas ylös...

Aamupäivällä lähtivät pois vanhat portaat, paljon lisää purua, lasivillaa, lautaa seinistä... 

Kaatopaikka sai puuaineskuorman ja me niskaamme jatkuvasti lisää purua jota valahtelee jostain... 

On muuten kinkkiset paljaan jalkapohjan alla nuo metallitikkaat. 

Kamera pitää laittaa kaulaan selkäpuolelle ja sitten yläkertaan koneelle 

siirtämään kuvia. 

Olohuoneen puolella ovat nämä muutamat askelmat vielä. 

Late teippasi oviaukon lippusiimalla myöhemmin 

ristiin rastiin, muistutukseksi siitä ettei tässä ole enää rappusia. 

Katolle tuosta aukosta on nyt siistimpi näkymä 

kun siitäkin on siistitty pois purua sekä edellisten asukkaiden 

vintille unohtamia rojuja. 

Tikkaiden alle viritelty räsymatto tuntuu 

mukavammalta jalan alla, kuin se kylmä betoni, joka 

pitää jossain vaiheessa purkaa, mutta ei nyt ihan 

tähän hätään. 

Ensin pitää tehdä paljon muuta... 

(Puulevyt peittävät jo avattua koloa 

betonilattiassa. )

Jääkaapin ovessa...

Kodin kuvalehden takakannesta yx päivä napattu...