Hmm...

Kunnan rakennustarkastajalta saapui vasta nyt lausunto tarkastuskäynnistään 14.8.2011 keittiön ja eteisen lattian löydöksistä. Hän kirjoittaa lausunnossaan mm:

"...Eteisen lattia on purettava ja rakenne korjattava." 

Huokaus. Lisää remonttia siis...
Todennäköisesti niitä oudosti rakennettuja maavaralattioita on
myös kylpyhuoneessa sekä saunatilassa...
Laajenee tämä kaaos...

Eli kaikki se, mitä joku oli täällä "remontoinut" ja rakentanut 
täytyisi purkaa ja rakentaa uudestaan. 

Taas on sellainen aika apaattinen tunne...

Alkaa olla jo liian viileää purkaa lisää lattioita talosta,
jossa yritetään samalla asua...

Onneksi keittiön lattiassa aletaan olla voiton puolella.
Olisimmepa tienneet ennen kauppoja, kuinka viallinen tämä talo onkaan... =/

Jonnekin lämpimään...

Sähkömies kertoili viikko sitten, katkaistessaan virran eräästä keittiön kautta kulkevasta johdosta, että nyt makuuhuoneen lämpöpatterikaan ei sitten ole päällä.

Kävi ilmi, että kaikki talon lämpöpatterit lakkasivat toimimasta siinä samalla, jopa kylpyhuone on kylmänä.

Kevättalvella ostettua lämpöpuhallinta ei löydy mistään, vaikka ollaan moneen kertaan nämä vähäiset neliöt etsitty. Tuuli piiskaa harvaseinäistä taloa kylmäksi. Tulisijoja ei voida vieläkään käyttää, koska keittiössä on se reikä hormissa...

Brr...hytinää, tärinää, hytinää...
Huonosti nukutun yön jäljiltä päivällä palelee.
Tämäkin vielä...

Äsh... Nyt tekisi mieli karata ja ostaa jonnekin lämpimään vain menolippu...

Kynsiä pureskellen ja polvea varoen

Hmmm... tälle päivälle sääkartoissa on ennustettu sadetta jopa tällekin seudulle. Siitä on tosi kauan kun täällä viimeksi pikku ripauksen verran satoi. Savinen maa on halkeillut erämaan tavoin muutamista kohdin. Kukaan ei koskaan ole... ja nyt soi se laulu mun päässäni... =) varmaankaan yrittänytkään parantaa tämän tontin maaperän koostumusta.
Ollaanko me nyt ekoja? Pieniä ekotekoja ollaan jo tehty, mutta ei se vielä riitä... =)

Pari pisaraa tipahti aamusella maahan ja rappusille ja mie kipitin kiljumaan rapuille katse kohti pilviä:
-Lisää vettä! Please! Tänne näin!
On nimittäin kallista vesijohtovedellä kastella kasveja ja tontin rajalle siirrettyjä, paikanvaihdosta lamaantuneita syreenejä.

Miun kipeälle polvelleni määrättiin leikkauspäivä joka on 27 vuorokauden päästä. Jalkaan ei saisi nyt tulla minkäänlaisia haavoja, hiertymiä, nirhaantumia, edes hyttysen pistosta, edes varpaiden väleissä ei saa olla mitään vaivoja... Nuo haavailut ovat vaikeita varoa, koska tässä remonttia tehdään koko ajan. Makkarin lattiassa on vieri vieressä kakkosnelosia, uudenkarheita ja siis todella piikikkäitä lankkuja, joiden väleissä tuulensuojapahveja Laten kanssa iltaisin mallaillessamme, mie saan aina jonkinlaisia nirhaumia jalkoihini. Siispä sinnekin työhön on laitettava pitkät housut jalkaansa sekä kengät sukkineen. Vaan kun on niin kuuma.

Ehkä en nyt sitten ala yrittää edes, pilkkoa noita jättipöllejä koska se kirves on jo tähänkin mennessä lipsahdellut, niin miun kuin Laten käsissä. Apen korjaamilla kirveillä ei kannata puita halkoa, koska niistä irtoaa koko kirveenterä. Sellainenkin on tässä koettu. Se terä lensi silloin Laten työskennellessä juuri miun kipeään polveeni. Siispä kierrän nyt kaukaa nuokin esineet.

Luin jälleen noita kuntotutkimusraportteja joissa sanotaan että korjattaviksi määrätyt kohteet pitäisi korjata mahdollisimman pian. Viivyttely lisää haittavaikutuksia ja hankaloittaa korjausta sekä nostaa korjauskohteen kuluja. Korjaushinta kasvaa siten koko ajan, siihen asti kunnes viat on korjattu. Nämä samat sanat on myyjä saanut omasta kuntotutkimusraportin kopiostaan lukea, mutta hän ei ole edelleenkään reagoinut mitenkään.

Home oli toukokussa tutkimusvaiheessa talon väärin remontoiduissa ulkoseinien eristeissä, jotka korjaussuunnitelmassa käsketään purkaa pois, sekä vanha ulkoseinä, joka oli jätetty väärin eristetyn uudemman kerroksen alle, sekä sen eristeet.

Tässä on vaarana, että home niistä uudemmista eristeistä leviää vanhan eristeen kautta talon sisärakenteisiin. Korjaus pitäisi tehdä mahdollisimman pian. Nyt. Lämpöiseen aikaan. Mutta mitään vastausta ei kuulu...

Kynsiä pureskellen ja polvea varoen tässä päivät kuluvat ja kesä etenee kohti syksyä....

Odotus jatkuu...

Ei mitään uutta.
Postilaatikkoon ei ole saapunut kaivattua kirjettä. 

Paitsi että miun polvesta on kuulema
revennyt nivelkierukka, siksi se on
niin kipeä ja turvoksissa, sattuu pyöräillessä,
portaita kulkiessa ja jopa istuessa,
eikä kipuilu anna miun edes nukkua...
Ja jos on hereillä, alkaa pohtia kaikenlaista.

Valvojan ja odottajan minuutit ovat pitkiä...

Olen noudattanut kiinalaista sananlaskua ja
istuttanut muutaman vesipöntössään mukavasti
juurtuneen Terijoesalavan alun tälle tontille.
Lapset sanoivat pieninä Teriksiä Linnunlaulupuiksi... <3

Lisää sekajätettä on viety pois... 

Laten kesäloma alkaa nyt viikonloppuna. 
Remontinkin piti alkaa samalla...
Nyt pitänee vaan vielä odotella... 

Kaivonkansienkeli muutti
toiseen paikkaan koska se olisi
kohta peittynyt prinsessa Ruususen lailla...

Hetkisiä

Mama-rakas kävi kanssani eilen läpi talon alapohjaa niiltä osin kuin pääsimme sitä kurkkimaan. Revimme irti ristikoita ja rautalankaesteitä, joita kissaluukuissa oli muurattuina esteinä. Pesuun menossa oleva matto talon seinämälle ja siihen pitkälleen, vain siten näki hiukan talon alle kuten myös seinälaudoituksen alustan... Mama-pieni sai hengitykseensä ne pahimmin ulkoilmaan pölynä tupruilevat tuhoutuneiden lautojen keltaiset pilvet... =/

Maman joskus kauan sitten tekemä ruusuasetelma... 

Illalla tein selvitystä löydöistämme Latelle ja hän laittoi pyörät pyörimään eteenpäin. Oma hengitykseni on ihan tukkoinen. Nenua piti käydä niistelemässä kaiken yötä ja yrittää nukkua liian lyhyellä olohuoneen sohvalla, etten häiritsisi Laten unta. Unilääkkeenä toimi boxille taltioitu Täydellisten naisten viimekertainen jakso. Heräsin kun se loppui. Mie en haista nyt mitään ja kurkku on karheana.

Tänään pitäisi uusien kamiinoiden saapua...

Lievää paniikkia

...

Vasemman käden etusormen päällinen alkaa olla paikka paikoin nahaton ja hellänä terävien sukkapuikkojen päiden tökkiessä sormeani tämän -käsille jotain työtä- kampanjani vuoksi. Sama vaikutus on virkkuukoukulla miun sormiini. Tarvitsisin varmaan puiset koukut ja puikot. 

Terveystarkastaja sortui eilen selittämään jotain omia asioitaan ja jaarittelemaan, kun mie tahdoin puhua tästä talosta ja sen löydöksistä. Joskus tk-lääkärissä käy samalla tavalla, aikaa potilasta kohden on 15 minuttia ja lääkäri kertookin omista sairauksistaan tai tuttaviensa sairauksista, ja siinä potilas odottaa ymmyrkäisenä, mitä ihmettä tämä on...

Tt kurkisteli kyllä pyynnöstämme talon alle ja tokaisi jotta on siellä joskus varmaan jotain kastumista tapahtunut, huomatessaan ne muutamat lattian lahot ja osittain alaspäin törröttävät puuosat, sekä uudemman ulkovuokrauksen alle jätetyt lahot seinälaudat, "Mutta nyt se on ainakin kuiva!" hän totesi tyytyväisesti hymyillen. Alhaalla kivijalan juuressa ja sokkelia pitkin märkyytenä ylöspäin kiipeävästä, syvällä talon alla seisovasta sulamisvedestä hän ei piitannut. 

Hänellä kun sattumalta ei ollut muistiinpanovälineitä (meiltä olisi saanut pari riisiä paperia ja monta asuntomessukynää!) eikä hän ollut varautunut tarkistuskäynnille (sellaiselle olin hänet pyytänyt!) niin ei hän sitten tehnytkään muuta kuin piti käsiään taskuissaan ja selitti hitaasti jotakin muuta, jonka monesti epäkohteliaasti keskeytin ja kyselin tästä meidän ongelmastamme malttamattomana.

Hänet pitää tilata erikseen varsinaiselle tarkistuskäynnille, jolloin hän saattaa kirjata varovaisesti jotakin paperille, mm talon ilmanvaihdosta. Mutta vain varovaisesti, koska hän "ei ole mikään rakennusalan asiantuntija. " No mitenkäs, eikö sitä olisi voinut kertoa jo puhelimessa asiastamme selostaessani tiistaina?

Kokemuksesta tiedän, että se kuivunutkin kosteusvaurio eli kuiva home, aiheuttaa oireilua. "Ei täällä haise homeelle", mies toteaa hymyillen miulle ja Latelle sisätiloissa.
Voih, minusta hymy ja home-sana, eivät sovi ollenkaan samaan lauseeseen! Tässä taannoin televisiossakin esiintyi ns home-expertti, joka hymyillen selitti homeista otettuja makrokuvia, sanoen niitä söpöiksi ja näteiksi ja miun sydämeeni ihan koski sitä esitystä katsellessani ja kuunnellessani.


Möykky vatsassani velloo yhä. Kuin olisin nielaissut kaksi tiiliskiveä. Ne jauhavat toisiaan vasten sisuksissani ja aika ajoin tulee tunne, että pitäisi yökätä.

Ikkuna- ja ovitilaus, joka onneksi oli vasta tarjouspyyntöasteella, on laitettu jäihin. Kamiinat ovat jo tulossa, niitä ei voinut perua. Appi on saanut varmaan valmiiksi kylpyhuoneen uuden kalustuksen. Kylpyhuoneen lavuaari odottelee eteisessä, uusi liesituuletin vintillä, sisärappujen kuvia lojuu monella pöydällä. Ne kaikki miun minitaimet odottavat pääsyä pihalle, muuttumista puutarhaksi tontille, jolla ei ennestään ole ainoatakaan kukkapenkkiä, lukuunottamatta niitä vuorenkilpiä jotka takaseinustalla sijaitsevat kiinni talon takaseinässä, muualle pihaan siirtoa odottamassa.

Kolme hengityssuojainta vartoo, että lattian purkutyö aloitetaan jostakin. Mutta minä valvon taas öitäni, pelkään ja panikoin, mitä purkaessa paljastuu, ja ne tiiliskivet vatsassani työntävät aamupalaa ylöspäin...

Näinä viime päivinä

Uusia huonekasveja...

Ensi järkytyksestä hiukan toettuani ja jotain konkreettista tehdäkseni aloin maanantaina sahata kaadettavaksi aiotun jättikuusen alempia oksia pois. Ne maata vasten makaavat oksat, jotka veivät tilaa pienestä pihasta olohuoneemme verran. Jospa se nyt kaatuessan ei osuisi pihan ruusupensaaseen. Sahaan pihapihlajienkin kuivia oksia, jotka ovat puoliksi katkipoikki koska niissä on kipeilty. Suren puuressukoita, joihin joku on iskenyt nauloja ja ruuveja...

Puuparka...

Kiskon pois adrenaliinimyrskyssäni edellisen asukkaan pihaan jättämät 16 mustaa jätesäkillistä piharakennuksen taakse, pois etupihalta kaikkien nähtäviltä. Nyt ne mokomat vihdoin lähtivät irti maasta, johon olivat jäätyä pätkähtäneet. Säkeissä on osin maatunutta multaa, risuja, haravointijätettä yms. Niistä saisi maantäyttöaineksia tai muuta sellaista. Uusimmista haravointijätteistä saisi vanhanaikaisen kompostin aineksia... Osassa on tavallista roskaa, jotka olisivat edelliset asukkaat voineet hyvin itse viedä kaatopaikalle. Lisää roskasäkkejä löytyy mm puuliiteristä ja lisää törkyä mm siitä koirankidutuspaikasta...

Kerään maahan tipahtaneet puiden oksat kasalle, samoin ne kuusen valtavat oksat. Heti tulee paljon siistimmän oloista. Koiratarhan pohjalta löytyy päivä päivältä lisää roinaa jonka heitän peräkärryn roskakuormaan. Kaikki roinat eivät lähde vielä irti. Jäässä yhä.

Mies soittaa ja sanoo olevansa kotimatkalla ennen aikojaan. Menen sisälle, vaihdan pois likaantuneet pihavaatteet, niistän, pesen kuraisen naamani ja käteni oikein kunnolla, ja käyn sitten eilisen päivän tiskien kimppuun.

Ihana enkelinsiipi <3

Tarkastaja jonka piti antaa suostumuksensa pihapuiden kaadolle, saapuu myös kohta. Hän kulkee Laten kanssa tontin rajoilla ja antaa luvan kaataa suunnittelemamme puut. Talon asioihin hän ei puutu mutta antaa neuvon kutsua paikalle terveystarkastajan ja lähtee pois.

Mielessä pyörii koko ajan, että jos talon alla oleva löytö osoittautuukin pahemmaksi niin mitä me sitten...

-Ei saa vielä heittää kirvestä kaivoon, sanoo Mama puhelimessa kun kerron hänelle mitä tänne kuuluu. Hän toivoo että saamme puolueettoman neuvonantajan tähän pulmaamme.



Tiistaina havaitsen pihalla sitruunaperhosen. Kierrän piharakennuksen ihan vaan huvikseni, ja näen maassa auringossa myös nokkosperhosen. Se lentää tiehensä kun astun lähemmäksi. Jossain peipot laulelevat. Koiratarhan pohjasta ei lähde vieläkään irti sinne heitetyt ja jäätyneet polkupyörän ja mopon kumirenkaat. Astun kuitenkin auringon pehmentämään koiranjätökseen ja kuljen sen vuoksi lopuissa lumipenkoissa kauan aikaa, jotta saisin lällän irti ainoista pihakengistäni, eli vaelluskengistä jotka tuo rakas mies osti miulle köyhimykselle ennen viime syksyn lomareissua, ja joilla olen kulkenut kiltisti koko talven. Eihän ne nyt saa mennä pilalle!

Lankakori uhkaa käydä pieneksi...

Olo on voimaton ja pahoinvoiva. Menen sisälle, istun sohvalle kutomaan sukkaa. Paikalliselta kirpparilta olen löytänyt muutamat Seitsemän veljestä alehintaan. En sitä kirjaa, vaan aloittamattomia villalankoja. Ajatuksissani neuloessani sukkaan tulee kamalan pitkä kärki ja joudun purkamaan sitä pitkät pätkät. Päätä särkee ja etova olo jatkuu. Laitan kutimen pois ja käperryn lyhyelle sohvalle kipeälle oikealle kyljelleni. Lueskelen Mamalta saamiani ihania puutarhalehtiä. Nukahdan siihen sohvalle kauniiden puutarhojen mielikuvia mielessäni. Unessani on patio, jota ympäröivät valkoiset syreenit, aurinko paistaa, linnut laulavat ja minä istun pation katosta riippuvassa valkoisesssa korikeinussa jotain raikasta ja kylmää juomaa pitkässä kapeassa lasissani, ja olen onnellinen...

Puutarhaunelmia...

Herään kun Late tulee töistä, vaikka mieluummin olisin jäänyt uneni maailmaan. Hani on jälleen kotona tavallista aikaisemmin koska tiistaina meidän oli määrä viedä kaatopaikalle se peräkärryn jätekuorma. Kaikea mitä pihasta ja vanhasta saunasta on löytynyt. En jaksaisi lähteä. Etoo yhä. Vatsakin on sekaisin, mutta lähden sitten kuitenkin kaveriksi.

Kaatopaikalla poistettuamme pressun romuista lähtee niin ällöttävä lemu että meinaan väkisinkin oksentaa muutaman kerran hajun iskettyä päin kasvojani. Late ottaa itse kuormasta ne iljettävimmät ja heittelee kaatopaikkajätteeseen. Kotiintulomatkalla mies ostaa miulle keltaista jaffaa. Löydämme pari poikki kaadettua terijoensalavaa pellolta ja mie haen niistä muutaman oksan peräkärryyn. Mieli piristyy hiukan miettiessäni laitanko ne veteen vaiko suoraan kosteaan keväiseen maahan? Salava samoin kuin pajukin, on herkkä lähtemään kasvamaan, jos sille päälle sattuu ja maaperä on sopiva. Illalla saan edellisen sukkaparin valmiiksi ja aloitan uuden hassun sukkasen, hiukan vaikeusastetta itselleni nostaen.

Siistimpi kärkikavennus...

Keskiviikkona pahoinvoinnin aalto yhä kuljettaa minua mukanaan. Herra Fasaani huutelee ulkona talon nurkalla jo aamuviiden jälkeen. Saan ihanan viestin eräältä nettiystävältä. Vastailen hänelle ja mieleni hiukan piristyy. Ikään kuin seestyn. Haravoin hiukan pihaa. Nyt ne renkaat irtoavat koiratarhan pohjasta kun jätekuorma on jo viety. Tai itseasiassa jo toinen jätekuormallinen. Pitää kai alkaa kokoamaan kolmatta kuormaa?

Menen tökkäämään suoraan märkään maahan salanvaoksat. Lähtevät ne sitten kasvamaan tahi eivät. Havaitsen, että Herra Fasaanin mukana on peräti kaksi tyttöfasaania. Tytöt juoksevat päätä pahkaa edestakaisin mutta Herra Fasaani on tyynenä siinä ihan lähellä kun tökin salavan oksia märkään multaan. Pelästyttää se kerran minut rääkäisemällä ja räpsyttelemällä siipiään. Mokoma. Meinaan katkaista salavan oksan kun sen äänen niin läheltä yhtäkkiä kuulen.

Tomaatin taimet voivat hyvin...

Täksi päiväksi, torstaiksi, on meille tulossa terveystarkastaja tsekkaamaan tilannetta. Oloni ei ole enää niin kamalan etova kuin näinä kolmena edellisenä päivänä, mutta vatsa on edelleen kipeänä, liekö pelokkaista ajatuksista...