| Kaapinovet vähän vinoilevat... |
Keittiössä on nyt kaakelit seinissä, tasojen päällä. Pitää vielä saumata ne. Liisteri on jo valmiina, liima-liisterisekoituksena odottelemassa vadissaan tapettien laittoa makuuhuoneeseen. Tapettishown piti olla tänä viikonloppuna, mutta Late joutuukin huomenissa matkustamaan kauas pois remontin ulottumattomiin, joten taidan yksin aloitella temppuilun tapettivuotien kanssa. Makuuhuoneen kertaalleen uudistettu ikkunasyvennys on pakkeloitu moneen kertaan, hiottu ja maalailtu. Ikkunaa on tiivistelty. Uusi lattia on lämpimäksi havaittu ja sekin huone odottelee lopullista silaustansa.
Keskiviikkona minulla oli jälleen sairaalatutkimuspäivä lähikaupungissa, tuon kroonisen sairauteni tiimoilta ja loppupäivä meni oman rakkaan Mamani luona ja sillä aikaa meidän tönön savupiipun päälle oli ilmestynyt vihdoin se piipunhattu. Olivat miekkoset asentaneet sen paikoilleen vaikka kukaan ei ollut kotona. Aika hienoa.
Sekin oli niin herttaista, kun Mama laittoi taas mukaani Latellekin lihakeittoa, kotitekoisia viinereitä ja muhkeaa pannukakkua, jonka vain Mama osaa tehdä niin herkulliseksi, ettei kukaan muu. Mie sain erityisevääkseni purnukallisen suloista riisipuuroa ikiomaksi herkukseni, tuo Late kun ei ole oppinut puuroja syömään. Aina miun Mamani on niin suloinen, että lähettää jotakin hyvää myös kotona-olijoille. Näin on ollut aina. Se on sellaista slaavilaista huomaavaista verenperintöä.
Taloon piipahtaneita ei meidän Maman luota päästetä pois nälkäisinä, heidät muonitetaan kotimatkaakin varten herkuilla, joista riittää syötävää ja iloa vielä seuraavaksikin päiväksi ja kotiin jääneille. Kylään tullessa puolestaan tuodaan runsaasti jotakin herkullista syötävää ihan kaikille. <3
Maman slaavilainen sydämellinen hoivaava luonteenpiirre on jotakin aivan erityistä. Toivon, että olen edes jotakin tuosta sydämellisyydestä perinyt omaan sieluuni. Omista lapsistanikin huomaan saman hienon herkkyysvivahteen. Hekin tuovat tuliaisina herkkuja, hedelmiä, makeisia, tai vaikkapa omia leipomuksiaan ja tekemiään ruokia, kuten esikois-Jake remonttimme ollessa väsyttävimmän kamalimmillaan, ollessamme ihan ilman kokkausmahdollisuutta.
<3 I love my family. <3