 |
| Vihdoin! Portaat, keittiöstä katsottuna. |
Rappujen puuosatoimituksen, eli kertopuulankkujen saapumisesta ilmoitettiin Latelle torstaina 20.9.2012. Ne toimitettaisiin pihaan, niin kuin oli tilatessa sovittu. Mutta... siinä puoliperävaunullisessa rekassa ei ollut lainkaan nostolaitetta, joten jonkun pitäisi olla kotona. Late arveli heti ettei minusta -astmakeuhkosta- olisi yksin ottamaan vastaan niitä, riippuen siitäkin millä tavalla puuosat oli pakattu ja hän sanoi jäävänsä töistään pois perjantaina.
Puukuorma saapui kymmenen maissa perjantaina ja jäi tien varteen. Sitä oltiinkin odoteltu kolme viikkoa ja kaksi päivää...
 |
| 170 kiloa puutavaraa... |
Ystävällinen rekkakuski avasi paketin nostellen yksitellen liimapuulankut alas rekan kyydistä. Late kantoi niitä kuin tyhjää vaan lähemmäs ulkorappujamme joten miekin menin kokeilemaan ottaa vastaan niitä, mutta kun kuski irroitti otteensa lankusta, miun keuhkot tuntuivat menevän ihan kasaan siitä yhtäkkisestä painosta, ja lankku lysähti maahan koska kipeät keuhkoni ikäänkuin menivät kasaan! Ihan kuin joku rautakehikko olisi asetettu yhtäkkiä estämään hengittämistä ja koko yläkroppaan ja selkään sattui! Siksi en pystynyt sitä lankkuakaan nostamaan. Kaikki veto oli poissa!
Nostelin sitten vaan pinon välipuut sisälle ja myöhemmin, kun Late oli tehnyt tilaa olohuoneeseemme, ja miulla jo keuhkot hiukan toimivat, nostin hissukseen muutaman lankun pihalta sisälle.
Kumpikin siis olimme ihan puolikuntoisia ja hani jopa hieman kuumeessa, mutta hirmuinen hinku saada raput paikoilleen ajoi molempia. Jo eilen Late sai valmiiksi ylimmän rappuosasen, joka alkaa kylpyhuoneen ulokkeesta ja jatkuu parvelle.
Mie välillä auttelin sirkkelöinnin kanssa ja pitelin osasia kun hani ruuvasi niitä paikoilleen. Hänen tekemistään tarkasti lasketuista piirustuksista oli suuri apu. Hyvin suunniteltuhan ON jo puoliksi tehty. =) Välillä paistelin suklaakakkua, hain klapeja sisälle, maalasin parven reunoja -ja taas yhden oman paitani. Alakerran lattioita piti myös lakaista vähän väliä sahausten ja sirkkelöintien jäljiltä. Tätä remonttipölyä tulee vielä löytymään vaikka mistä.
Tänään valmistui samalla keittiössä porkkanapiirasta, valkosipuli-punaviinipossua ja avokado-kananmunasalaattia. Olohuoneen puolella hani ahersi sirkkelin kimpussa, mie aina kipitin pitelemään jälleen ohjuria ja olin astinlautojen painona tarvittaessa, siivoojana, kiinnipitelijänä reisilankkujen asennuksessa ja hihkuin välillä ääneen kuinka hienot niistä rapuista tuleekaan! Välillä vitsikkäästi kutsuin jostai olkapääni yli ääneen jotakuta kolmatta avuksi, toisiksi apukäsiksi. No eihän täällä ketään muita ollut. Ne meidän remppa-auttajiksi lupautuneet kun ovat harventuneet aika vähiin. =)
Mutta me teimme sen. Kahdestaan. Yskien. Me saimme rappuset aikaan!
Sunnuntaina näytti jo siis tältä.
 |
| Portaat olohuoneesta katsottuna. Juuri valmistuneina... |
Kosteusvaurioremontti ja sen korjaukset tältä vuodelta
alkavat olla voiton puolella.
alkavat olla voiton puolella.
Jatkuen sitten ensi kesänä...
Samalla toivomme tietenkin,
ettei sellaisia vikoja löydy lisää...
Samalla toivomme tietenkin,
ettei sellaisia vikoja löydy lisää...
PS:
Tänä iltana skoolasimme lasilliset venäläistä kuohuviiniä (oli muuten ostettu se pullo jo heinäkuussa Saarenmaan-reissulla, eli ei kovasti meillä kyllä juopotella!=) ) portaidenvalmistumisjuhlan kunniaksi. ♥
9 kommenttia:
Onnittelut hienoista portaista! Asumismukavuuteen taisi tulla iso plussa näiden myötä.
Onnea taas urheasta raadannasta ja erityisesti onnea uusille rappusille! Toivoo toinen keuhkovammainen:)
Hieno homma!
Täällä edessäpäin se suunnittelu. Pitäisi ensin hakea rakennuslupa ja sitten katsoa pitääkö joku lupauksensa tulla rakentamaan ja yleensäkkin mistä puutavara.;)
Jovelaan, Salkalle ja Annalle kiitosniijaus.
On, huomattavasti helpompaa on kävellä näitä pitkin kuin niitä metallitikkaita.
Mie tosin just opin miten voi kantaa esim pölynimuria mukanaan ja pitää vain yhdellä kädellä kii tikkaista kun kipitti yläkertaan. Ompelukoneenkin sain tuotu tikkaita pitkin alakertaan... Kahvikupin, leivät ja kameran opin viemään niin ikään ylös... Ja opin jo kulkemaan tikkaissa vuoroaskelin, kun ensin aluksi vaan yksi askelma kerrallaan molemmilla vapisevilla jaloilla niissä hiippailin... =)
Toivottavasti astmaoireetkin helpottavat nyt, kun kaikki tähän mennessä löydetyt kosteusvaurikohdat on korjattu. Ja kun talveksi lakkaa tämä likaisempi remontti ja tehdään vaan pikku fiksauksia, niin kuin listoja jne jne jne...
Kuulostaa siltä, että tietty virstanpylväs on nyt saavutettu siellä. Ja jos uusia kosteusvaurioita ei enää tulisikaan? Putket eivät jäätyisi kun talvi tulee ja lattioissa ei olisi jäätävän kylmää, kun on eristetty. Jos nyt saisitte rauhoittaa kodin pienille fiksauksille kaiken sahanpurun, pölyn ja piloille menneiden materiaalien kanssa peuhaamisen jälkeen.
Olen iloinen puolestanne, kun olette päässeet tähän pisteeseen. Paljon se on voimia teiltä vienyt, mutta olette niin sitkeitä. Ja hyvä puuhapari olette. Yhdessä saatte aikaiseksi.
Joulukin lähestyy varmin askelin, vaikka vielä sinne on matkaa.
Onnittelut!
Voikun hienot portaat! Ja muutenkin olen niin iloinen Punaisen pikkutalon edistymisestä. Onnea!!! <3
Kiitos kovasti ja uudestaan Jovelaan =)
Niin, tuo -jos- on aika kuvaava sana kun tätä taloa katselee, kuuntelee ja tutkii. Se on toiveikas sana.
Kiitos siullekin Lintunen! =)
Mekin ollahan. =)
Koetan olla ajattelematta, mitä muuta "uutta" löytyy ensi kesän remontissa...
Paljon Onnea uusille ja niin kodikkaan näköisille portaille ja niillä tepasteleville! ;-)
Kiitos MammaMaaria =)
Lähetä kommentti