Yhdeltä paikalliselta kirpparilta tein ihastuttaan ruusuisia löytöjä
tässä eräänä päivänä.
Mie löysin ensin muutamat ruusuiset verhot, joita aikani hipelöin
ja mietin, että toiset niistä sopisivat yläkerran makuuhuoneeseen
ja toiset kesällä joko keittiöön kapaksi ja salusiiniksi,
tahi olohuoneeseen verhokapoiksi.
Kirpparilla oli lisäksi jälleen paljon astioita.
Ihailin posliinikuppeja, etsien tapani mukaan ruusukuppeja lisää
pieneen kokoelmaani.
Ja voih, miten löysinkään paljon ruusukuppeja ja lautasia niihin. =)
Löysin kokonaisen pahvilaatikollisen ruusuisia erilaisia kuppeja
ja sen koko laatikon hinta oli 5 euroa. Oih, tälle köyhimykselle juuri sopiva hinta.
Vein kassalle myyjän avustamana siis nuo kaikki ruusuastiat sekä kahdet ruusuverhot.
Myyjä tokaisi jos kympin maksat niin kaikki on sinun.
Miulla oli lompakossani enää reilut 13 euroa
ja kippasin ne kaikki myyjälle iloisena.
Myyjä sanoi laittavansa ylimääräiset eurot lähetystyöhön.
ja kippasin ne kaikki myyjälle iloisena.
Myyjä sanoi laittavansa ylimääräiset eurot lähetystyöhön.
Hän pakkaili minulle astioita sanomalehteen ja paransimme pakkauksen ajan maailmaa siinä kahdestaan, kunnes selkäreppuni oli pakattu täyteen ruusuisia ajatuksia ja loput aarteet vahvassa muovikassissa mukanani.
Kiitin, niijasin ja sanoin meneväni tiskaamaan. Näissä kuvissa astioita nyt on tiskauksen ja kuivauksen jälkeen. Ainoastaan neljä kuppia puuttuu kuvista. Ne eivät mielestäni olleet niin nättejä kuin nämä muut. Niihin neljään voisin sulattaa steariinia ja tehdä niistä kynttiläkupit. =) <3
Myyjä jäi naureskelemaan kirpparille ja mie jatkoin iloisena matkaani Pikkutaloon kieli keskellä suuta jäisellä tiellä polkupyörineni, ja mietin kotiin polkiessani, kuinka Nunnukka-tyttären ensikeväiset lakkiaiset varmasti onnistuisivat nyt siihen tyyliin, jota olin joskus haaveissani ruusunkuvat silmissäni höpöttänyt: Kaffeepöydät olisivat pihanurmikolla valkoisin liinoin katettuina ja pöydällä olisi kaffeekuppeina paljon erilaisia ruusukuppeja lautasineen... Ei olisi haitannut vaikka ne olisivat kaikki olleet erilaisia, mutta monta samanlaista kuppiparia, on jo suorastaan onnea.
Ja jos vieraita on enemmän kuin ruusukuppeja,
tai joku on kovasti ruusuille allerginen,
tai joku on kovasti ruusuille allerginen,
löytyy talosta kyllä toki muunlaisiakin kuppeja.
8 kommenttia:
Ihastuttava kokoelma! Kiva kun löysin tännekin.
Kiitos Villiviini ja tervetuloa. =)
Jossakin tuolla alkutalven postauksissa on enemmänkin ruusukuppikokoelmaa. Nuo ovat ne uusimmat kupit kokoelmaan. =)
Voi hyvä ihme!!!! Nyt se tyhjentää kaikki kirpparit ruusukupeista!!! Pystytätkös sinäkin Ruusukahvilaa?
Siis voi mitä aarteita!
Tonttu vähän vihreenä täällä...
Olipa löytö!
Monella kirpparilla hinnat ovat karanneet, tuo oli tosiaan halpa laatikollinen.
Hahah, Metsätonttu =)
En toki kaikkia kirppareita. Yhdestä vähensin hiukan myytäviä...
Ruusukuppeja olen kerännyt jo jonkin aikaa...
MK =)
Niin on, valitettavasti. Tää oli sellai inhimillinen...
Oimikä löytä...minäkin suorastaan rakastn ruusukuppeja.
Krisse,
vasta tänään, sunnuntaina, löysin niille paikan Pikkutalon keittiönkaapeista. Tähän asti ne olivat keittiön pöydällä. Nyt mies jo hermostui kokoelmaani ja pyysi minua etsimään niille paikan jostakin. =)
Nunnukka-armas <3
Ihana uusi tuttavuuteni Metsätonttu haaveilee omasta ruusukahvilasta. =)
Miustakin se kuulostaa ihanalle.
Pidetään me siulle sitten ruusuiset ylppäri/kaksoistutkintovalmistujaiset. <3
Hih, kun olitte pieniä, sie ja veljesi, oli miun pakko olla kampaaja/parturi/ruuanlaittaja mutta en mie muista nykyään ajoissa leikata edes tuon rakkaan ukkelin hiuksia! Ne piti tänään leikata ja justiin nyt siun kommentti vasta muistutti mieleeni... leikkaan mieluiten päiväsaikaan hiuksia. Luonnonvalossa näkee parhaiten. =)
Kahvila ois kyllä ihana... =) Siksihän mie joskus niitä kurssejakin kävin... =))))
Lähetä kommentti