Muutama perunakin tuli keväällä laitettua kasvamaan.
Onneksi, sillä niiden oksat peittävät tyhjyyttään ammottavia
peltomyyrän ryöstökohteiksi joutuneita paikkoja.
Kaunis se on tuo perunankin kukka, omalla yksinkertaisella tavallaan.
Vaaleanpunaiset harsokukat ovat vesiherkkiä,
eli vesipisarat tekevät heti niiden terälehtiin jälkiä.
Harsokukan siemeniä siirtelivät rastaat heti istutuksen jälkeen,
joten niitä ilmestyi omituisiin paikkoihin,
kukkapenkin sivuille,
eikä sievään ovaalinmuotoiseen rinkiinsä pioninjuurakoiden ympärille,
johon olin ne alunperin ripotellut.
Rastaiden pitkät varpaankynnet huiskivat pikkuruiset siemenet
sinne tänne, matoja mullasta etsiessään.
Vai kuvittelivatko ne auttavansa minua? =)
Mutta istutusmuodosta viis, ylöspäin
jäljelle jääneet harsokukat kuitenkin kukkivat. =)
Ja tässä peräti ensimmäinen kukkanen keijunmekosta,
jonka sain yhden kaverinsa kanssa pelastettua
ainoina laatuaan, peltomyyrien jäljiltä korkealle
kukkakoriin. Näitä piti tulla parikymmentä...
Alun nikottelun ja vetämättömyyden jälkeen
molemmat pelastetut keijunmekot heräsivät kiipeilemään
ja katselemaan uutta asuinpaikkaansa.
Jospa ne kohta antaisivat vaikkapa lisää kukkiakin
meidän iloksemme, lohdutukseksi
kadonneiden kumppaniensa muistoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti