Näin vasta nyt Kaksin karkuteillä-elokuvan puolen pesueen kanssa ja pidin kovastipaljon! =D
Pitää lainata se tyttärelle ja Mamallekin, koska tiedän -ihan tasan takuulla- heidänkin siitä pitävän. =)
Siinä sai nauraa ja jopa itkeä, koska mie ainakin eläydyn aina elokuviin. Jopa piirrettyihin ja animaatioihin. Koskaanhan ei saa kasvaa liian aikuiseksi ja turhan vakavaksi. Liika vakavuus on vaarallista sydämen päälle.
Vaaleanpunaisen sammakon bongasin tiistaina reissatessamme Laten kanssa.
Pinkkiä kruunupäistä hurmaajaa ei siis löydy meidän puutarhan tyngästämme.
Eikä koskaan puutarhatonttujakaan. =)
Jotain niiden väliltä ehkä. Niin kuin keijuja ja enkeleitä... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti