Lumitöiden ohessa

♥

♥

Eteisen kangaspussukassa on villasukkia vierailijoille.

♥

Lumitöiden ohessa maalasin (lue sutasin) valkoisella tämän talon seiniä. Ensin maalasin makuuhuoneen seinät. Näin "väliaikaisesti" sillä niillekin tehdään joskus myöhemmin jotakin. Yhden maalauskerran jälkeen jätin vielä maalarinteipit paikoilleen kysyäkseni tuolta armaaltani illalla, saako makkari jäädä maalaisromanttisen kirjavaseinäiseksi vai pitääkö mun maalata se uudelleen? En tosin käyttänyt tuota sanaa maalaisromanttinen siinä kysymyksessäni, koska vastaus olisi saattanut ollakin kielteinen. Nyt sain kuin sainkin kiskoa illalla listojen päältä maalarinteipit pois.

Ensimmäisenä päivänä kekkuloin villasukissani tikkailla ja kai kipristelin jalkapohjiani tikkaiden astinlautojen ympärille kuin apina, koska illalla jalkapohjani olivat hellinä. Toivoin välillä osaavani hyppiä tikkailla paikasta toiseen, kuin sirkuspelle, koska en olisi millään malttanut aina kavuta alas siirtämään tikkaita uuteen paikkaan, ja siinä kurkotellessani tikkaiden avulla kauemmas ja kauemmas, niksautin selkäni, ja valkoista maalia tipahteli pitkin tikapuita.

Vähän tuo mies myöhemmin illalla katseli noita alumiinitikkaita, että olenpa sitten maalanut nekin. Mie väitin etteivät ne olleet ennen katu-uskottavat, kiiltäessään uuden uutukaisena tuossa olohuoneen seinällä epämääräisen lauta- + rimakasan sekä työkalulaatikoston vierellä. Nyt tikkaatkin ovat uskottavat. Yhtä uskottavat, kuin valkoisten maalipisaroiden täplittämät hiukseni ja kasvoni. =)

Kaarieteisen käsittelemättömiä puupaneeleja maalatessani sain keskisormeni helläksi pideltyäni paneelien pikkuvälejä maalatessani sivellintä kuin kynää. Toisena päivänä opin jo käyttämään Hanin minulle ostamia kauniita työhanskoja (oi ne oli sääli ottaa töihin!) jotka helpottivat maalaamista kummasti. Aloin myös käyttää isoa sivellintä jolloin työ sujui joutuisammin ja omasin muitakin siveltimen käsittelyasentoja.
Tikkailla temppuilukin muuttui rutinoituneemmaksi enkä enää  koko ajan pelännyt putoavani niiltä. Onneksi paneeleja ei oltu käsitelty millään niin ne saivat vaaleamman ja valoisamman ilmeen, joka sekin on tilapäinen, sillä kaaretkin tullaan jossain vaiheessa poistamaan.

Seuraavana päivänä sutiminen ja telaaminen jatkui. Keittiö oli jonkin aikaa kuin hävityksen kauhistus kun siirtelin vaan sivuun huonekalut yms että pääsin alumiinitikkaiden kanssa hösselöimään. Minulla oli kaverikin seuranani. Sellainen pitkäsäärinen hyttynen. Jättihyttis? Hän meinasi tarttua välillä kiinni maalattuun seinään ja se piti muutamaan kertaan pelastaa hellävaroin maalista. Lopulta se jäi läähättämään tiskialtaan kaakeliseinään.
-Ihan selkeesti se läähätti. =)

Hioin kissan kynsien teroituksia ikkunalaudasta ja seinästä. Päälle valkoista maalia, ikkunanpieliinkin. Siis oikeammin sanottuna pohjamaalia, ja samaa tavaraa meni kokopaneloituun, käsittelemättömään ja tummuneeseen eteiseenkin, kun ensin irrotin sieltä palapeilit sekä jättikokoisen puunaulakon. Tämän pohjamaalin päälle nyt joku kiva sävy? Noup. Tämä maalaus toi vain valoa ja raikkautta tupaamme, ja mietintäaikaa kesän isoa remonttia varten, ei sen päälle tule mtn. Väliaikaista valontuojaa siis.  
Hani kiinnitteli illalla palapeilien tilalle omatekoisen jättipeilimme sekä takaisin seinään sen edellisten asukkaiden jälkeensä jättämän naulakon.

Mikä parasta, tuo monitaitoinen rakas mies laittoi kylpyhuoneeseen ihanan uuden hanan ja suihkutelineen. Entisen hanan suihkuletkun putki oli paikoin ruostunut puhki, suihkuletku oli kiinnitetty suoraan hanaan eikä suihkutankoa ollut seinässä lainkaan...  Kuka sitä nyt aina olisi suihkussaolijan kaverina, pitelemässä suihkua kun toinen pesee hiuksia? Tietty olisimme voineet ottaa koko suihkuletkun pois ja käyttöön vanhan kunnon pesuvatisysteemin, mutta Hani päätti hiukan modistaa kylpyhuonetta. 

Uusi suihkusetti paikoillaan.

Torstaina sain vierailijaksi tuttavan vuosien takaa. Me jutustelimme ja kaffittelimme ja Maman tupaantuliaisiksi ostama kahvinkeitin tuli ekaa kertaa käyttöön tässä asunnossa. Ihan hyvin pannukahviporot käyvät suodatinkahviinkin. Melkein paremmin kuin ne liian hienoksi jauhetut suodatinkahviporot. =)
Oi, ystäväni kehui niin ihanasti valokuvakirjoihin ottamiani kuvia, että olin vallan häkellyksissäni. Tuntuu aina tosi hyvältä jos joku antaa positiivista palautetta jostakin. Oli mukava nähdä ystävää. =)

Ystävän vierailun kunniaksi laitoin pitsireunusliinan keittiöpöydän virkaa toimittavalle puutarhapöydälle.

Tällä viikolla en ole ehtinyt eksyä mihinkään kaupungissamme. Mie keskityin sutimaan seinistä retromaisen kirjavia. =)  Hassua, että juuri kun edellinen kaupunki alkoi tuntua tutulta ja alkoi oppia kaikki paikat, muutettiin muualle jossa taas sama opettelu edessä. Mutta ainakaan aikani ei tule pitkäksi. Eksyttyäni voin sitäpaitsi soittaa Hanille ja kysyä tietä. Hänellä kun on sielussaan se automiesten sisäinen kartta. =)

Remppanurkkaus olohuoneessa.

Vaikka talon saisi muuten aika siistiksi, jää tämä yksi paikka muistuttamaan iänkaikkisuuteen jatkuvasta remontista. Remppanurkan taustalla ongelmanurkka, joka puretaan rappusineen ensi kesänä. Rapun viereen jää aina tavaroia, jotka ovat matkalla yläkertaan -Vie mennessäs, tuo tullessas- periaatteella.

Tuosta Hanin työkalulaatikostosta tulee aina mieleen se Yksin kotona-leffa, jossa saman oloinen mutta suurempi punainen laatikosto pomppi pitkin rappuja alakertaan. Noita kapeita rappuja pitkin ei tätä laatikostoa saisi edes yläkertaan. =)

♥

♥

...