Translate

28.2.2013

Kissanhiekkaa?




Ensimmäinen fasaani tältä keväältä bongattu. Mur. En enää ilahdu sen tipusen havaitessani nyt kun tiedän miten hävyttömän kaikkiruokainen se on. Onneksi se ei voi vielä syödä mtn istutettua meidän pihasta.
-Meinasin kirjoittaa puutarhasta mutta ei se ole vielä mkn puutarha.
Soon vaan hassunmuotoinen pihamaa, jossa on kaikkee sekalaista yritelmää ja viritelmää.

Kettupa oli eräänä yönä kaivanut jotakin syvästä lumihangesta pihamökin takana. Mitä lie saikaan saaliikseen...

Leikattuani sunnuntaina miehen hiukset, lakaisin ne lattialta, otin ne talteen ja levitin niitä babyomenapuiden jänis- ja myyräsuojien sisään. Ihmisenhaju pelottaa -ainakin tarinan mukaan- jänikset pysyttelemään hiukan kauempana. 

Lumi, on muutes ihan selkeästi todella likaista mössöä. Niinhän mie olen aina salaa ajatellutkin. Sen lumen lian voi havaita nyt harmituksekseen ikkunalaseista kun hetken aurinko paistoi, ennen kuin sen peittäneestä pilvimassasta alkoi sataa vettä helmikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Piha huutaa muutenkin jo hiekoitushiekkaa, jota mies ei muista tuoda iltaisin töistä kotiin tullessaan. Mie en pyörällä uskaltaudu noille jäisille pyöräteille, ja kantaa en kaupasta sellaista hiekoitussäkkiä jaksa. Taitaa olla sitäpaitsi sellaista tavaraa, että sitä saa vain rautakaupasta eli lähin sellainen olisi parinkymmenen kilometrin päässä.

Jokuhan on joskus kertonut kuljettavansa kissanhiekkasäkkiä autossaan, jotta sen aineksen avulla pääsee pois liukkaasta tilanteesta liukkaasti. Tai siis niin kuin vauhdikkaasti. Auttaisikohan kissanhiekka pysymään pystyssä sellaisessa pihassa joka näyttää ja tuntuu jääradalta? 

Tiedä häntä.

Mie meen nyt tekaisemaan tuollaisen. Siihen löytyy kermaa lukuunottamatta ainekset kaapista jonka senkin voi vaihtaa maitoon. Sen kerman.

Tulee tupaan hyvä tuoksu. Puut palaa ratisevat keittiön ja olohuoneen tulisijoissa ja vesisade rämpyttää peltikattoa. Mie voin jatkaa paria villasukkaa, joita teen langanlopuista, kahta yhtaikaa.  

Mie muistutan kännykällä mieskultaa siitä hiekoitushiekasta...



PS:
Kuvitus ei oo meidän pihasta päinkään. Mutta siin on terijoensalavia jotka on ihania...
Ja on se tästä kunnasta. Se kuva.


21.2.2013

Pyykkivuoripäivä selätetty





Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 
hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.
Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.
Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 
Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 
ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 
kaikkea digiboxiin tallennettua.


Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.


Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 
laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.
Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 
-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 
korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 
Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 
pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 
Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 
kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...



12.2.2013

Sähkökatkoksen sattuessa



Kannattaa olla heti valveutuneena jos sähköt katoavat, ja tunkea kuivaa puuta keittiön kamiinaan sekä olohuoneen takkaan, koska muuten pikkutalo menee nopeasti viileäksi. Ja kahvihammastakin alkaa kolottamaan. Pannun muodosta huolimatta mie juon Nescafen pikakahvia, mutta onhan se vesi mukava kiehauttaa oikeassa pannussa.



Mistä muuten voi ostaa kahvipannun nokan puhdistusharjoja?
Oikeasti, kun Hani keittää itselleen oikeaa pannukahvia joka ikisenä aamuna, niin kahvipannun nokka on sellainen kohta, joka on hankala puhdistettava.

Joskus muistelen jossakin nähneeni kuin pikkuruisia pulloharjoja, mutta nyt kun etsin niitä, en löydä sellaisia mistään... Ootko sää nähnyt?



Sähköt olivat siksi poissa perjantaina pari tuntia koska sähkölaitos korjasi nyt vasta jokin aika sitten  rattijuopon katkaiseman sähkötolpan. Kun sähköt saapuivat takaisin, on meillä netti pahasti siitä asti tökkinyt.



PS: 16.2.2013 Lahdesta, Puuilosta löytyi pikkuruinen nokkaharja. =)




8.2.2013

Operaatio pihamökki paketissaan


 Siinä se on sievästi paketissaa meidän tuleva pihamökki, 
ikkunoineen, ovineen, kaikkineen... 



Tuo vanha punainen homeinen lato, 
joka oikeastaan pysyy pystyssä varmaan 
enää noiden rautakankien varassa jotka pitelevät sen ovia kiinni, 
saa kohta kenkää... 

Piti raivata pihaan lisää aurattua aluetta tuota talopakettia varten. 


Hehe. 
Meillä on talopaketti... ;D 







7.2.2013

Purkulupaa hakemassa





Jee. ☆ 

Mies teki rautakaupassa kaupat keskiviikkona valmis-vierasmajasta, joka tulee meidän uudeksi piharakennukseksi. Saadaan nyt vihdoin ruveta purkamaan tuota todella homeista latoa pois pihasta.

Miekin tuon sisätiloihin vähemmän klapeja kuin tässä jonkin aikaa toin, koska ne klapithan sijaitsevat siellä homeisessa piharakennuksessa... Vain harva väliseinä erottaa ne siitä koirankidutuspaikasta jossa edellinen piti homeisissa tiloissa isokokoista eläinparkaa...

Tänä keväänä saadaan ostaa jälleen vino pino lisää kaikenlaisia hengityssuojaimia.

Mitään tärkeää ei voi tuossa osassa piharakennusta pitää, esim työkaluja, puutavaraa jne, koska kaikki siellä oleva saa äklöttävän homekuorrutuksen. Tönö on imenyt vettä sekä savimaahan ulottuvien seinien että paikka paikoin romahtaneen katon kautta. Homeen haju on märän viime kesän jäljiltä niin hurja, että mää meinaan kaaduta selälleni kun avaan piharakennuksen keskimmäisen oven. Huh. Siksi en juuri siellä käy.


Rakennuksen purusta ei jää paljoakaan säilytettävää materiaalia. Vai haluaisiko joku tosi sammaleisia vanhoja kattotiilejä? Muutama hirsi voi olla vähemmän laho/homeinen, jonnekin pihaistutuksiin jne. Pari tiiltä voi saada irti piipusta, entisen saunan kohdilta. Saunassa on ikivanha korkea ruosteinen kiuas josta joku tekisi varmaan savustuspöntön. = Kaatikselle menee ja vauhdilla.
Vesipadan ainoastaan voisin sieltä tilasta pelastaa. Siitä voisi tehdä pihagrillin pohjaa, niin kuin Maman mökillä on tehty.

Kukkia en laittaisi koskaan mihinkään metalliseen astiaan kasvamaan koska metalli kuumenee hellepäivinä niin että kukkien juuret paistuvat...

Nyt pitänee kipitellä kaupungintalolta hakemaan purkulupa, eli Toimenpidelupakaavake, (ei löytynyt tälle kunnalle omaa netistä, niin laitoin tuon yhden vanhan kotikuntani vastaavan version linkkiin).

-Pikkutalon parvella on muutes tekeillään eräänlainen varastokaappi, ladonoviefektillä. (Ihan on uutta, iihanan tuoksuvaa puuta!) Kuvaan sen valmiimpana joskus, niin sitten näette...

Kun kesäkuu saapuu, (eihän siihen ole enää kauankaan!) avataan vuorostaan olohuoneen lattia ja katsotaan mitä se on syönyt.

Niinpä me saatiin tämäkin remonttivuosi käynnistettyä. 

Ihan kahdestaan me ei kyllä saada tätä kaikkea suunnittelemaamme tänä kesänä aikaan, mutta ihan varmasti Muruset saapuvat joskus talkoisiin ruokapalkalla, samoin miun muu ♥  perheeni, joilla onkin kokemusta rakentamisesta ja mm juuri sellaisesta, tuollaisesta vierasmajasta.
♥ 

PS: 
Kaavakkeen virallinen nimi olikin:  

Ilmoitus rakennuksen poistumasta. 


Poistuman syy vaihtoehtoina mm: 
Purettu uudisrakentamisen vuoksi, 
Purettu muusta syystä,
Tuhoutunut 
ja surullisimmalta kuulostava:
Ränstymisen vuoksi hylätty...
 



5.2.2013

Kuukausikin vaihtui




 Jouluhyasinttien sipulit ovat kuivumassa ja odottamassa 
pääsyä pihalle kukkapenkkiin, samalla nimensäkin muuntuen
istutuksesta lähtien tuoksuviksi keväthyasinteiksi. 
Kukkaruukuissa ikkunalla
on muistona vain kaunista sammalta. 



Kannan joskus klapeja hiukka liioitellen sisätiloihin 
sillä oikeastaanhan nuo korit ovat nyt yli-yli-yli-täynnä... 
Joskus käy niin kuin viime perjantaina jotta yhtäkkiä 
klapit romahtavatkin sitten pitkin ja 
poikin olohuoneen sinisen sohvan alle 
ja ihan kaikkialle.

Istuin juuri parvella rymäyksen sattuessa
tietokoneella ja päivitin sitten
fb:iin näin:

...se tunne, 
kun kuulee yläkertaan, 
että alakerrassa kaatui pino polttopuita...


Suojeluspyhimyskin vaan hymyili seinällä 
kun klapit sen alta kolistelivat pitkin huonetta. 



Aarrekoppa. 
Kaupasta löytyi alelankaa ja 
ah, niitä ei voinut millään vastustaa. 
Kuvanoton jälkeen muuten näistä kolme 
kerää on jo aloitettu.  



Ensimmäinen blini paistumassa...


PS:  Uusi Pef-seuranta meneillään.
Ehkä tosiaan voisin tuoda noita puitakin
sisälle vähemmän kerrallaan,
kun kaikki käy henkeen.


 


2.2.2013

Sydän-merkki saapui. =)




Sari, Kapteenilla-blogista muisti minua tällaisella 
punaisella (hyvin blogin henkeen sopivalla) merkinnällä! 
Kiitos Sari, 
mutta mie olen tosi huono jakamaan näitä eteenpäin... 
MUTTA tämän saapi ottaa mukaansa hän, jolla tätä ei vielä ole. 
Ole hyvä.

Ja hei, 
Sarin blogissa on arvonta tulossa, 
kunhan sopiva määrä lukijoita on täynnä.