Translate

27.5.2013

Huopakatto





Mama, Papparainen, ja Pikkuveikka kävivät lauantaina 
auttamassa meitä huopakaton kanssa.
Sen pienen punaisen pihamökin katto on nyt siis kunnossa.
Ei tarvitse enää pressuja vipuilla sinne tänne
peitoksi ja koko ajan pelätä
että tuuli kuitenkin vie ne...

Kiitos te ihanat!! 

 

Maalausta riittää yhä...
Kovalla tuulella vaan ei kannata mennä
heiluttelemaan maalipensseliä
kun tuuli vie maalin minne sattuu
ja punaiselle tulee valkoista
ja valkoiselle punaista sotkua...

Ampiaiset yrittävät jo sinnikkäästi tehdä
mökkiin pesiä.
Kaikenlaiset muutkin kömpiäiset koettavat
asettua tupaan asumaan...
Mokomat!

Ah, kun saatais tuo vanha mökki pian
purettua niin piha olisi siistimpi.
Oikein sielu kärsii kun piha on niin sotkuinen.
Näyttää koomiselta kun pihassa on vierekkäin
uusi tupa sekä räjähtäneen näköinen vanha rakennusilmestys...
-Sekä tietty tää meidän jättikartano. =)






PS:
Kun huhkin tikkaiden ja siveltimien kanssa
koko helteisen 28.5. tiistaipäivän,
sain maalattua miltein kokonaan ulkopuolelta
pihamökin.

Tosin astma ei tykännyt yhtään siitä
kauhiasta siitepölymyrskystä jonka hengitin
keuhkoihini, ja illalla kun Late saapui kotiin,
oli puheenikin ihan kummallisen käheää ja
hengitys vinkui illalla taas tavallista enemmän.


Ovea ja ikkunaa pitää maalailla 
vielä sisäpuoleltakin.
Mökki on käsitelty kirkkaalla saunasuojalla sisältä.
Sen voi hyvin maalata mieleisekseen,
mikäli päättää tehdä siitä vaikkapa vierasmajan...


Vielä verhot ikkunaan ja oveen.
Harmi että siitä meillä nyt tulee pelkkä varasto,
kun nyt ei muuta varastopaikkaa ole. 

Oikealla kuvan reunassa
näkyy hiukan sitä purettavaa vanhaa
sauna-osiota.
Eräs Laten tuttava halusi uusiokäyttää
saunan hirret. Odotamme hänen kertovan ottaako
ja purkaako hän saunan vai näytämmekö me niille
hirsille moottorisahaa joka on jo lainaksi luvattu... 




Toisinaan tarvii vielä 
jopa villasukkia. 
Tässä olenkin mennyt ulos syömään...  
= kahvia ja voikkoleipä ulkorappusilla.



Viimeiset valkoiset tulppaanit sisällä maljakossa.
♥    

Kiskoin kaikki kukkineet tulpukset sipuleineen
ja sipuliensa poikasineen kuivumaan
ja laitan ne syksyllä johonkin ihan
uuteen paikkaan.

Esimerkiksi pioni, jonka penkkiin olin
tulppaaneja tunkenut, ei välttämättä tykkää
likinaapureista.
Pionin juuret pitää saada olla rauhassa.
Se on vähän erakkokukka.
Sopii miulle. 





22.5.2013

Punamultaa




Eilispäivänä aloittelin uuden pihamökin maalausta. Keikuin tikkailla ja siirtelin katon päällä suojana olevaa pressua syrjään varovasti mustekaloilla sitä yhä tukien, ettei pihan ikuinen tuuli veisi sitä, koska se kattohuopa vielä siitä uupuu. Miun porukoita tulee ensi lauantaina auttamaan kattohuovan kanssa. Toivoa sopii ettei tässä välillä, eikä lauantaina sada.

Punamullanväriseksihän se uusi torppa tulee valkoisin ikkunanpuittein, ovin, ja pihtipielin... Vähän niinko tää pääkartanokin... köhöm.
Enpä siitä tullut kuvaa ottaneeksi, vaikka kännykkä takataskussa tikkailla heiluin. Kuvassa sen sijaan yhä vanhaa mörskää tai mitä siitä on jäljellä. 

Illalla Hanin saavuttua töistään veimme ensin muutaman kaatopaikkakuormallisen pois pihasta kaikkea mitä tuosta vanhasta möröstä (ja sen sisätiloista ex-asukin roinaa) on saatu esiin ja irti ja sitten pelkin hauisvoimin ja rukkasten suojaamin käsin kävimme liiteriosan kannatinpuiden ja katon kimppuun. No, oli meillä välillä suomalaista sisua, leka tai rautakanki apuna. Jopa lapiokin, kun koetin kaivaa tukipuun alustaa esiin...

Arvaa kuinka monesti hihkaisin, jotta oisipa meillä edes moottorisaha!

Me kiskoimme köydellä loppurötisköä voimiemme takaa yhdessä ja saimmekin sen heilumaan uhkaavasti, mutta... Hakkasimme sen tukipuita rautakangella ja lekalla. Hani jopa sahaili tukipuuta useista paikoista ja minä pelkäsin että hän jää koko hökötyksen alle ja kiskoimme jälleen köydestä voimiemme takaa! Mutta se oli sitkeä liiteri. Se oli sitkeä! 

Millään se ei meinanut NYT antaa periksi, vaikka oli katostaankin niin laho että vuoti vettä polttopuiden päälle samoin lumien sulamisvedet jne. NYT -ei hievaustakaan.- 

Kunnes saimme purettua palapeliä sopivista paikoista. Niinpä illanmittaan vanhasta pihamökistä on silkalla sisuvoimalla saatu aikaiseksi tuollainen nysä.

Saunan hirsistä oltiin jopa Hanin fb:ssa kiinnostuneita. Joo. Tulkaa vaan kiinnostuneet hakemaan nuo hirret. Ihan saatte ilmaiseksi kunhan ITSE puratte, hajotatte, pilkotte ja viette pois. Asap. 

Vaikka rohkeutta olisikin, en mene kiskomaan tuosta vanhasta tönöstä tänään yhtään lautaa irti. Keuhkot vinkuivat siihen malliin yöllä, etten koske mihinkään purkuhommiin. Illalla voi olla että avuksi tuohon jälleen joudun. Kerään ensin päivän voimia ja lääkitsen hengitystäni. Punamultamaali ei onneksi käy henkeeni. Jos sää sallii, muuntuu uudesta mökistä lisää ulkoseiniä vanhanpunaiseksi.

Punainen on myös miun toinen pohkeeni jota mäkärät söivät viime sunnuntaina. Toissa yönä pohje oli tosi turvoksissa ja kipeä ja viilensinkin sitä unettomana istumalla aamukolmelta kylmillä ulkorappusilla kuunnellen lähijoen satakielien voimaannuttavaa luritusta ja herätin tahtomattani ulko-oven kolinan kanssa miesparankin liian aikaiseen aamuun.

Onneksi kyypakkauksessa, jonka mies sitten löysi, oli yksi tabletti joka hiukan hillitsi rajua infektiota. Pitänee hakea uusi kyypakkaus. Ihan näihin ötökänpistämiin ne kaksi muutakin tablettia siitä viime kesänä kuluivat. Minä kun olin haaveillut mehiläistarhurin urasta, niin nyt kaikki pikkuötökät saavat aikaan näin ison reaktion... Apteekkiin siis. 

 Vien ensin kellosepälle kaksi Hanin rempoissamme hajonnutta rannekelloa...



Laitetaan nyt järkyttyneille kuvitukseksi jotain nättiäkin. 
Tällaisia vaaleanpunaisia tuomia kasvaa polkupyöräreittini varrella. 
Kuulemma rusotuomi.

Kun pysähdyin kuvaamaan tätä,
takanani koiraansa talutellut nainen tokaisi: 
-Kauniita noi syreenit mutta kumma kun eivät tuoksu... 

Piti oikein itsekin nuuhkaista.
Kyllä se ihan tuomelle tuoksui.  




20.5.2013

Haleja ja suukkoja!




Hallatar-blogi: Haleja ja suukkoja!: Suuri sydämellinen kiitos jälleen remonttiapulaisille!   


Vanhasta piharakennuksesta on jäljellä vain runko sekä lahohirsinen sauna kattotiilineen. Kolme Murusta oli purkamassa sitä kanssani koko viikonloppuna! Sekä auttamassa Hania, tuon uudemman piharakennuksen katon rakentamisessa, sitten kun hän ehti kotiin omilta ralliautojen katseluiltaan.

Kiitos lisäkäsipareista teille kaikille!

Oli kyllä kamalaa havaita, että myös auttajien hengitykseen kävi tuon homeinen saunarakennus joka hirsineen yhä nököttää piharakennuksen luurangosta jäljellä. Pihasaunan käsittely käsin on siis vaarallista. Se rakennus pitäisi poistaa tontilta koneellisesti. Pikaisesti.



PS:
Osallistuin Tikkurilan kisaan. Äänestä!






16.5.2013

Hyvä sanonta


Illan lätkäottelun alussa Mertsi selosti tuttuun moottoriturpatyyliinsä,
mutta jostain syystä kuulin vain sanat:
"voimat valuivat pohkeisiin..."
ja se oli NIIN justiin miunkin olotilaani kuvaava ilmaisu, että itekseni ihan hymähdin.
-Ja telkun äärestä pois lähdin...
Kyllä mää sen ottelun tuoksinnan miehen kommenteista  
ihan väkisin illan mittaan kuulin... =)

Kun Hani eläytyi lätkään, mie tein tuommoista... 




15.5.2013

Huoh





Tuntuu siltä että ottaa sydämestä, mutta se on keuhko joka niin pistää. Vasempaan keuhkoon sattuu joka hengenvedolla tuntuen kipukaikuna selänkin puolella. Iltaisin ja öisin miun hengitys vinkuu vaikka miten kakoisin, yskisin, astmalääkettä henkäilisin. (Sallituissa rajoissa lääkettä /vrk tietenkin.)





Vanha pihamökki 19.4.2013.

Pihamökki nyt, liiteriosa miltein jo poissa... 

Vanhan pihamökin ympäriltä on miltein kaikki laudat purettu.
Alussa pihassa on päärakennuksen lisäksi ollut vain hirsisauna, jonka viereen on rakennettu ns "pukuhuone", puuliiteri ja saunan toiselle puolelle ulkohuussi. Harmi, kun oikeastaan mitään ei voi uusiokäyttää. Paitsi joitakin ehjempiä kattotiiliä...

Tänään revin sääreni yhteen pitkään puretusta laudasta törröttäneeseen ruosteiseen naulaan sortseissa työskennellessäni. Käsivarretkin ovat naulojen raapaisuista viirullisia... Bepanthenia kehiin. Pitäisiköhän uusia jäykkäkouristusrokotus?



Siihen pihamökin osaan (sauna) jossa edellinen asukas piti koiraansa, en voi mennä sisälle purkamaan rakenteita. En ole voinut edes käväistä siellä pitkään aikaan. Käy hengityssuojaimenkin läpi henkeen niin pahasti se homelöyhkä. Ihan kuin mädän haju... Se iskee vastaan kuin seinä kun avaan sen oven ja salpaa hengityksen... =(
Kauhakuormaaja olisi kova sana. Ja jätelava. Kun voisi taikoa koko tönöhirvityksen pois ja kauas tästä pihasta. Eihän se tietenkään ole kiinni kuin rahasta, jota ei ole. 


Olin ennen aamukahdeksaa kiskonut seinistä yhden peräkärryllisen täyteen mätiä punamultaisia ja osittain oikeestikin multaisia lautoja (loput laudat odottelevat muutamassa läjässä maassa) ja saanut pihanurmikon leikattua. Yhdeksään mennessä olin juonut voimia palauttaakseni tölkillisen energiajuomaa, trimmannut ruohotrimmerillä kukkapenkkien reunukset ja ojanvarret, pessyt mäntysuopavedellä roska- ja postilaatikoiden päälliset ja kuskanut kottareissa kattotiilimurskaa tontinperälle jonne tullee olohuoneen lattiamultakin aikanaan ja joka tullaan kasveilla sitten maisemoimaan...

Onneksi meillä ei ole lähinaapureita jotka häiriintyisivät aikaisesta nurmenleikkuusta tai pihanperän maisemoinnin hiukan-vaiheessa-olosta. Tässä vaiheessa purettavasta tönöstä löytyneet metalli- ja sekajätteetkin ovat tontin rumistuksena... Kun naapurihallille tuli aamulla työläisiä, olin saanut jo kaiken tehtyä mitä tänään meinasinkin. Nyt keskityn rauhoittamaan olotilaani.



Eilinen päivä meni kasvihuoneessa, kun istutin sinne kaiken, mikä vielä oli hengissä. Siirsin ne hiukan liian aikaisin kasvariin totuttelemaan ja osa taimista kärsi. Mutta lohduttivat ne loput elävät kyllä mukavasti eilen. Saan puista, kukista ja kasveista voimaa vain niitä katselemalla...
Siellä purkeissaan ja kasvarin multalaareissa asustaa nyt monta vihreää sinnikästä syötävän tai ihailtavan alkua. Toivon niille hyvää tuuria kesän kanssa. 


Onneksi kaatopaikka ei ole tänään auki kuin kolmeen, 
(mies ei ehdi töistään kotiin siihen mennessä) 
ei tarvii mennä heittelemään pois niitä homelautoja.
Kaatispäivä on jälleen huomenna. 

Tänään ei enää hometta mun keuhkoille, please.
Hidastelen lopun päivän. 

Paitsi jos uuden pihamökin viallisten 
puuosien toimitus vihdoin saapuu niin sitten me 
varmaan rehkitään illalla sen uudemman tönön kimpussa. 
Se ei onneksi käy henkeen. 
Se kaikki tuoksuu uudelle puulle, 
ja uusi puu tuoksuu ihanalle. 
Uusi puu tuoksuu onnelliselle.



PS: 
Jäykkäkouristuspiikki tuikattu 
vasempaan olkapäähän iltapäivällä tk:ssa.


13.5.2013

Enemmän kuin reikä seinässä


 Purettujen kattotiilien uusiopaikka voisi olla vaikka 
ruusupenkin reunuksena oleskelu... 
Siihen niitä nyt ainakin toistaiseksi tuli ladottua 
kuin minikiinanmuuriksi. 

Harmi vaan kun useat kattotiileistä meni 
rikki niiden pudotessa sentääs jonkinmoisen matkan. 

Äitienpäivänä Muruset auttoivat purkamaan 
kanssamme puuliiteriä pois! 

♥   
Kiitos ihanat 
Nunnukka, Jake 
Miihkali sekä Satunen  
♥ 
 


Niin,
tiedän: 
Joku olisi peräti kunnostanut tämänkin tönön.
Nostellut sen kalliisti ilmaan killumaan
ja sahannut reilut puoli metriä alaosistaan mätiä lautoja pois,
tehnyt uudet perustukset, lattian, jne, jne, jne.

Tai joku olisi vaan maalannut ja stailannut ja somistanut tönön
kaikenmaailman krääsällä sekä
uudella maalilla, virnistellyt ja kiitellyt itseään ja
luullut (kuvitellut) kaiken olevan hyvin.

Purku oli tässä tapauksessa kyllä ainoa vaihtoehto.
Olisi ollut jo silloin kun tämä paikka hankittiin.


Uuden (tuolta vasemmalta pilkottavan) 
pihamökin kattoa emme päässeet 
vielä lauantaina tekemään, 
koska viallisia puutoimituksia ei oltu 
toimitettu meille eikä rautakauppaan 
viime perjantaihin mennessä. 
Rautakaupassa vieriteltiin vastuu 
valmistajalle, jne...

Nyt on enää jäljellä,
niin kuin kuvasta voi havaita,
 noin puolet vanhasta piharakennuksesta: 
vanha, erittäin homeinen sauna, 
sekä puucee, joka nimestään huolimatta on 
raikkaampi kuin tuo sauna. 
Sauna tulee olemaan hankalin, 
koska jokainen siihen koskeva tarvitsee 
hengityssuojaimen... 


Onneksi tuon pihakaaoksen vastapainoksi 
voi ihailla vaikkapa parivuotiaita helmihyasintteja, 
jotka ovat monistuneet sitten viime kevään. 




 Minitulppaanit ovat vähentyneet, 
varmaan myyrien ja f-linnun avustuksella... 


 Supermininarsissit olivat jonakin keväänä 
ruukussa josta siirsin ne pihalle.


Hopeapaju on jo hiirenkorvilla. 
Vai oisko se pajunkorvilla?

♥ 



10.5.2013

Seinässä on reikä


Tämmöisiä saa meillä silloin tällöin palkaksi. Suukkoja ja jäätelöä ja jäätelösuukkosia.

Tässä blogissa ei ole kuvituksena söpösiä haavekuvia jostakin muualta netistä napattuna, jotta tuollaisen tahtoisin tai näin sisustaisin ja ihan pian kohta sisustankin! Tämä blogi on ihan raadollisen alkuperäisen arkista ja totaalista faktaa. Silkkaa realismia ja arkea. Vähällä rahalla. Kaikki kuvat ovat oikeasta elämästämme. Joskus jotakin hieman sensuroin ihan omaksi parhaaksenne sekä sielunrauhaksenne. =)


7.5.2013 alan jo aamusta kantaa pihan oleskelupaikalta pois sinne vastikään vietyjä pöytiä, pihatuoleja, grillin ja aurinkovarjon talomme eteläseinämälle.
Raahaan sinne myös vanhat puulaatat joiden päälle kokoan uuden tilapäisen oleskelupaikan. Se paikka on tuulinen ja lähitieltä liiankin hyvin nähtävissä. Ei hyvä. Siihen pihan kohtaan olen kyllä suunnitellut meille pergola/olopaikka/patiota. Olisipa vaan ylimääräistä rahaa, puutavaraa ja pari palaa muovikatetta niin sellainen suojainen oleskelunurkkahan siihen syntyisi. Auringolta olisi päästävä jotenkin varjoon ja tuulelta suojaan ja mie niin tahtoisin kiipeileviä kasveja sinne kasvamaan. Voisi se grillauspaikkakin olla siinä ihan liki...


Ajattelin tästä vähän repiä seinää...

Pihan entisen oleskelupaikan hiekkapohjaan vanhan pihamökin taakse, asettelen löytämämme (eräässä tehdaspihassa oli kuormalavojen kohdillä kyltti jotta saa ottaa ) hieman risat puulavat joiden puutteita klapeilla vähän tilapäisen pikaisesti korjailen. Irrotan pihamökin takaseinästä kaikki hassut riippakoivu- ja piikkilankakranssit. Alan purkaa pois liiterin kohdilta tönön takaseinää. Kiskon ensin lautoja vasaralla mutta muistan meillä olevan sen yleisavaimeksi kutsumamme härvelin jossakin edellisten remonttien tiimoilta ja pidän tauon. Jätän saappaat ja rukkaset rappusille. Juon purkillisen tehojuomaa ja löydän etsimäni sorkkaraudan. Lisään aurinkovoidetta naamaani, kiskon lippiksen päähäni ja johan alkaa lautoja irrota vauhdilla.

Ihan pian pääsen klapeihin käsiksi...

Haaveeni oli jotta pihamökin materiaaleja jotenkin voisi uusiokäyttää mutta ainakin seinälautojen kunto paljastuu purkaessa valitettavasti aika surkeaksi. Alaosistaan laudat ovat lahot ja muutenkin aika on tehnyt tehtävänsä. Kiskon meille armeliaasti vihdoinkin lainaksi jälleen luovutetun peräkärryn pihamökin viereen ja alan kasata kärryyn ronskisti kaatiskuormaa.

Seinän reikää suurennettu ja yli puolet puista pihalle kannettu, jyrsijäyhdyskunta paljastettu...


Tarvitsen jossain vaiheessa sahaa katkaistakseni poikkilautoja klapikasojen tieltä. Tarkoitus on saada polttopuut pois purettavasta mörskästä. Hani saapuu illalla töistään, vaihtaa siistit työvaatteet vähemmän siisteiksi kotityövaatteiksi ja viemme yhdessä ekan roskakuorman kaatikselle.
Onneksi purkulaudat saa viedä sinne ilmaiseksi. Late kysyy kaatopaikan hoitajalta, voiko sähköhellan tuoda ilmaiseksi keräilypisteeseensä ja saa myöntävän vastauksen.
-Se jäi sähkäriltä viemättä pakullaan pois, hänen asentaessaan meille vuoden vaihteessa uuden hellan paikoilleen, naarmuttaen samalla sen uuden lieden keraamista tasoa uudekseltaan. Njäh... Kaikki sähkärit ovat Hanin mukaan idiootteja. Taidan olla samaa mieltä.


Tämän kesän remontin ekaa kaatiskuormaa.

Seuraavassa kaatiskuormassa viemme vanhan hellan puuliiteristä, jossa se odotti sijoitusopaikkaansa muutaman kuukaudern, pois sekä kaikenlaista sälää pihamökin päädystä. Latekin irrotteli muutaman laudan seinästä, kunnes kielsin, ettei hökötys kaadu niskaamme. Ei vielä...


Kohta Hani virittelee grilliä syttymään ja puhdistaa grillausritilää. Mie kiertelen tonttia lapio olkapäälläni ja mietin, minne pihamökin vierestä voisi istuttaa ne kaksi komeaa vanhaa raparperipuskaa... Ne saattavat muuten kärsiä kipeää vanhaa pihatönöä purkaessa. Yksi orapihlajapuukin on vailla uutta olopaikkaa. Se kyhjöttää yhä tönön seinällä. Löydän samalla monta terttuseljan tainta. Mie tykkään siitä pensaasta. Se kasvaa nopeasti isohkoksi näkösuojaksi.

Toisella kerralla kaatiksella muutes oli puoli pitäjää viemässä pois pihansa haravointi- ja risujätettä ja joudumme auton ja kärryn kanssa sumppuun. Kun tulee vuoromme heitellä rojut valtavaan läjään, mie kaadun likaiselle kaatiksen pihalle nostaessani ylipainavaa vettynyttä lahotukkia Laten kanssa. Vähän kyynärpää tekee kipeää mutta homma jatkuu. Meidät saarretaan uudelleen auton kanssa sumppuun ja joudumme hieman odottelemaan jotta pääsemme pois kaatikselta. Siihen aikaan arki-iltana ei kannata mennä kaatikselle...



Illemmalla peittelemme pihan klapit, syömme grillitassuja, jotka eivät ole sellaisia niin kuin ennen ja -makkaraa, juomme kokista ja kipitämme saunaan. Hot Shots 2:sta ei jaksa enää millään katsoa. Silmät lupsivat...

Sellainen päivä se. 



Seuraavana päivänä (keskiviikko 8.5.2013) korjasin loputkin klapit pois liiteristä ja oikea käsivarsi oli moisen jälkeen ihan kipiä ja mustelmilla. Sillä käsivarrellahan mie jokaikisen puun kannoin. Puita oli syksyllä ollut varmaankin kolme kertaa enemmän kuin mitä niitä nyt on jäljellä. Niin paljon puuta menee talvisin punaisen tuvan lämmitykseen.

Se hauska veikko, se remppaaja vai mikä lie täällä sitten onkaan huseerannut, oli heitellyt puuliiterin pohjille ylimääräiset lasivillat, jotain rättejä ja niiden päälle vaatteita sekä vanhat väliovet, lastulevyä yms... Kiitos vaan siitäkin moisesta älynväläyksestä hänelle. Olipa vaan sitten hurjan loistavat paikat siellä lämpimässä ja turvassa sen suuren myyrä- ja hiiriyhdyskunnan asua ja kaivella käytäviä omassa rauhassaan. Sen, jota me nyt sitten olemme muutaman vuoden yrittäneet hävittää tältä tontilta. 

Ei ollut yhtään ihanaa lapioida sitä myyrä-hiiripesä-käytävä-puusälä sotkua peräkärryyn ja niiden jyrsijöiden kuivettuneita raatoja, joukossa jopa surullisesti ja merkillisesti sinitiaisen ruumis, ja yrittää hengityssuojain naamallaan kuumana päivänä selvitä muutenkin tuosta liiterishowsta. Mä NIIN toivoin jotta oispa tässä nyt kauhakuormaaja joka kaataisi tuon vanhan mörskän ja nostelisi sotkun siirtolavalle, ettei sitä kaikkea tarvitsisi lauta ja hirsi kerrallaan purkaa ja hengittää homeista sotkua kaikkine pienine raatoineen!!! 

Mutta pienellä budjetilla on rajansa ja meillä on vaan omat hartiat. Kummallakin vaan käy niin kehkoihin tuo kaikenlaisen mömmön hengittely... Astmalääkettä ja energiajuomaa kului sinäkin päivänä. Illalla oikea käsivarsi ja olkapää tarvitsivat särkyvoidetta.

Liiterin alusmössöstä löytynyt vanha tarjotin. Kaatikselle menossa. En koskenut paljain käsin...
Huoh.

Eilen, Helatorstaina heräsimme kahdeksalta, katsoimme telkkua vierekkäin sohvalla nököttäen pari tuntia jotain nauhoittamaamme Da Vinci-sarjaa, joimme ohessa ainakin kolme kuppia kahvia per nuppi, menimme pihalle kymmenen maissa ja kävimme uudemman pihamökin kimppuun.

Siinä uudessa on nyt sitten eilisen ansiosta terassikuisti sekä lattiat. Terassin lattiassa on söpösti joka toinen naula Hanin ja joka toinen mun naulaama. Hani näet naulasi ensin ne yhdet naulat kun mallasimme terassilaudat paikoilleen. Ne toiset naulat jäi sitten sillai että kukahan nuo toiset naulais...?
Joku sitten naulasi niitä sillaikaa kun Lari mallasi sisälle mökkiin lattialautoja. Ensin yhdessä sirkkelöitiin sopivamman pituisiksi ne kaikki laittialaudat. Siinä me käytyämme välillä sisällä syömässä mikroateriat, yhdessä naputeltiin paikoilleen sisälattiakin, mutta siellä vaan noin yksi kolmasosan nauloista on miun naputtelemiani. Hani naulaa nopeammin.


Vain katto puuttuu. Ja huopa. Ja maali. Ja listat... Ja polttopuille uusi puuliiteri... 




PS:
Perjantaina sain Kela:lta postia. Nyt astmani on virallista. Lähettävät uuden Kela-kortin kunhan ehtivät. Olen merkitty nainen. Kiitos homeen...
Tänään en halunnut tehdä enkä hengittää mitään mistä saisin oireiluja...
Siksipä haahuilin vaan pihalla. Leikkasin kaikessa rauhassa ensimmäistä kertaa nurmikkoa, kitkin kukkapenkkejä, lisäilin niihin multaa, silittelin pieniä syreenin hiirenkorvia, ihailin ensimmäisiä tulppaaneja, huomasin scillojen saaneen jo aikaan jopa siemeniä, kuiskuttelin päärynäpuulle, ettei se nyt vaan kuolisi vaan jäisi meidän kanssa tänne...

♥ 





3.5.2013

Kolmatta kaaoskesää odotellessa




 Löytyi keittiön seinään NIIN sopiva teksti.
Kohta tämä elämä on taas sitä ihtiään. 



 Pian kaiken peittää (jälleen) remonttipöly. 
Niinpä tämäkin kranssi on vietävä jonnekin 
rempan ajaksi suojaan.


 Samoin tämä auringon haalistama enkeli...


Mamalta saatu superwoman-enkeli.


Ja kirpparilta löydetty hymyilevä enkeli.
Kaikki on kiikutettava hellästi
ja varovasti vintille turvaan... 




2.5.2013

Mitä meille kuuluu?






Samaan aikaan kun pihamökki valmistuu, ja se vanha puretaan, Punaisen tuvan sisäpuolella odotellaan sitä olohuoneen ja aulan lattiaremonttia... Olohuoneessa onkin aika surullinen tuo rikkinäisten sekalaisten laattojen reunustama takanedus ja aulan uusitun lattiaosan ja vanhojen lattioiden saumat jne...

Mm kuvassa oleva kaappi siirtyy keittiöön jossa on jo uusi lattia ensimmäiseltä täällä viettämältämme kesältä, ja keittiön oviaukko suljetaan muovilla.

Olohuoneen kaikki tavarat siirtyvät alakerran makuuhuoneeseen, siihen joka jo ensimmäisenä vuonna rempattiin. Makkarin oviaukko tietenkin tukitaan mahdollisuuksien mukaan muovein yms. Makuuhuoneen petit, tv jne ja kaikki meidän vaatteet kannetaan vinttiin, jonka parven reuna sekä vinttihuoneen oviaukko niin ikään muovitetaan...

Ah, niin tuttua jo 
tämä muoviliepeiden kautta kulkeminen...





Muuten arkielämä sujuu jouhevasti. 
Kutimuksia syntyy koko ajan ajanvietteeksi 
ja Pientä sukkapuotia silmälläpitäen
varsinkin kun mies on töissään
ja mie yksin kotona.


 
Välillä kahvia, cappucinoa tai energiajuomaa nauttien... 



Eri lankalaatuja ja värejä hypistellen... 


Hanskoja kuivumassa.

Välillä jotakin jossakin rempaten... 



Kirpputoreilta löytöjä etsien. 
Tässä uusvanha keittiönlamppumme. 
4€ kirpparilla. 




Ehditään me elokuviakin katsella. 

Tuo meidän tv-pöytä on oikeasti 
pöytäliinan alle kätketty 
uusien lattialaminaattipakettien pino. 

Siellä odottelevat vielä hetken...
Odotamme että ulkolämpötila nousee niin,
ettei pikkutönössä palellu,
vaikka olohuoneesta on lattiat ulos asti auki. 

Olohuoneen lattian kunnostuksen lisäksi
(kaikki purut, sammalet, yms pois,
vanhaa lahonnutta puuta pois
ja uutta tilalle...)
lattian alta pitää kaivaa muutama
kuutio vanhaa savimaata pois, niin että
talon alle syntyy n 80 cm ryömintätila,
joka nyt on surkeimmillaan
joissain kohdin vain 5cm...

Taas tiedossa siis kottikärry ja lapio-peliä... 






1.5.2013

Harjakaiset



Jee! Ollaan tässä vaiheessa! 


Koskapa ihkut ipana-Muruset ja mekin
teimme jo tarpeeksi pohjustustöitä 
oli eilen tullut aika avata uuden pihamökin tiivis paketti, 
joka jo muutaman kuukauden odotti pihallamme oikeaa hetkeä 
joka tuli siis vappuna v 2013. 



 Siinä se on siistissä pinossa uusi mökki
vielä osina... 
Ei kun kimppuun!



Heipä hei!

Muutaman tunnin kaksistaan
pähkäilyn päästä
uusi puolivalmis mökki tervehtii vanhaa mökkiä.
Oli muuten lämmin päivä,
mutta kovat tuulenpuuskat hiukan
vaanivat meidän rakentamistamme... 



 Aika säälittävä tuo vanha pihamökki nyt jo onkin... 
Liiterin ovikin jää jo käteen kun avaa ovea... 

Harjakaisvaiheessa laitoimme pressun mökin päälle 
ja päätimme jotta ensi viikonloppuna jatketaan tästä,
mikäli tavarantoimittaja toimittaa viallisten puuosien tilalle
uudet siihen mennessä... 

Loppuillasta ajattelin sitten kokeilla, miten munkkienpaisto onnistuisi. 
Sitä varten piti etsiä keittiön ikkunaan ötökkäverkko jotta ikkunaa sai pitää auki koska itse liesituuletintahan ei suositella pidettäväksi päällä uppopaiston aikana. 
Ulko-oven ötökkäverhokin on nyt paikoillaan. 


Kesä on virallisesti alkanut 
kun ulko-oven ötökkäverho 
on paikoillaan.  



Noh, tällaisia niistä munkeista tuli. 
Pihamökin harjakaisten 
ja vapunkin kunniaksi 
mutustelimme saunan jälkeen munkkeja ja 
nautiskelimme vihdoin joulukuun
Vironreissulta tuomaamme makeaa kuoharia. 

Minun migreenini tosin iski
heti muutamasta kulauksesta, mutta hyvää oli.