Puut on kannettu, lumityöt tehty kahteenkin kertaan, pää isketty yläkertaan menevien rappujen yläosaan puita ylös viedessä (Hani iskee siihen ihan koko ajan päänsä. Minulle tämä oli vasta eka kerta, koska olen niin lyhyt, mutta puukuorman kanssa jotenkin menin erilailla portaista ja niin se kopsahdus kävi...)
Myöhäinen lounas on muhinut keittiön hellan kulmalla valmiiksi. Tänään se on kaurapuuroa jota vatsani muista viljoista poiketen joskus sietää ja jonne sekaan ujutin monta monta kukkurallista lusikallista Maman antamia, eilen jääkaappiin sulamaan otettuja pakastemansikoita. Ah.
Vielä koskaan en ole itse ollut loppukesällä niin rikas että olisin saanut omaan pakastimeen mansikoita litroittain, edes itsepointahinnalla. =) Nämä Maman suorastaan väkisin tässä kerran luonaan poiketessani mukaani laittamat mansikat olivat tänään kuin lohtua, silitys kuhmuiselle päälaelle äidiltäni ja kaurapuuroni sielu.
Pakastimeen jäikin vielä tätä punaista makeaa herkkua...
En ole vieläkään oppinut kokkailemaan pieniä annoksia, kun vuosia pyöritin kolmen lapsen yh:n taloutta. Nytkin keittelin sitten aikas reilusti kaurapuuroa ja mietin kattilanloppua hellan reunalle jättäessäni jotta oisipa joku kanssani tätä puuroa syömässä. Tuon ensimmäisen lautasellisen jälkeen masuun vielä mahtui puuroa lisää ja hain ne loputkin sieltä hellankulmalta kattilanpohjalta ja jääkaapista lisää nam-mansikoita.
Kaurapuuro nyt ei varmaan ole monenkaan mielestä kovinkaan gourmet-ruokaa, ei hohdokasta, ei kaunista eikä top-herkku-syötävää, eikä ole mikään loistava idea kirjoittaa siitä oikein kuvan kera... =)
Luulen, että omat lapsenikaan eivät tahdo enää koskaan syödä kaurapuuroa. Eikä keitettyjä kananmunia. Ne kaksi kun olivat usein meidän pääruokaamme silloin joskus... Mie syön niitä yhä. Masu on niihin tottunut ja kaipaa niitä. Joskus ainakin.
En tiedä johtuiko ruuan niukkuudesta vai onko kyse geeneistä jotka ovat jostain syystä hypähtäneet miun ylitseni, mutta kaikista lapsistani tuli hyviä kokkaajia. =)
Ja mansikat. Mmmm...
Niitä varten tulee tälle pikkuriikkiselle tontille kyllä jonkinlainen alue. =)
PS: Luomuhernekeittokin ihanasti lämpeni omassa rauhassaan seuraavana päivänä lämmittämään ulkona vaeltaneita. ♥♥ On se ihana kapistus tuo puuhella. ♥♥
5 kommenttia:
Kaurapuuro on parasta...
parasta se on tulee mieleen aamut päivähoidossa setäni luona ja isä keitti meillä aina aamuisin jättikattilallisen, koiralle loput makkaran kera ;)
Krisse, on on.
Mannapuuro on nannaa, mutta kaura on arjen herkkua. =)
Anna, oi... =)
Mie en ihan aamusta jaksa puuroa syödä, mutta lounaaksi tai iltapalaksi kauris on hyvää. Harmi vaan kun tuo Hani ei suostu syömään tätä herkkua lainkaan. =)
Kaurapuuro on hyvää, sen olen kekannut varmaan 30 vuoden paussin jälkeen.
Allu, oletko siekin lapsena ollut kyllästetty kaurapuurolla? =)
Lähetä kommentti