Huonosta suuntavaistosta huolimatta perillä

...

♥

Kirppislöytö...

Herään liian aikaisin sunnuntaiaamuna kellon näyttäessä vasta aamukuutta. Tähän aikaan arkena kello yleensä soi Hanin töihinlähdön merkiksi. Kohta haukottelen vessassa. Hiippailen takaisin ihmeen lämpimästä kylpyhuoneesta. Suojasää vaikuttaa talon sisälämpötilaankin? Hani tulee pimeässä eteisessä vastaan ja antaa aamupusun. Mie hiivin narisevia lattialautoja pitkin pimeään keittiöön. Ulkona sataa räntää ja keittiön ikkuna on oikeastaan kaunis saatuaan jäisiä koristeita.

Kääriydymme yhdessä viltin alle sohvalle silmät ristissä katsomaan televisiota ja kumpikin miettii ääneen, pitäisikö mennä oikeastaan takaisin nukkumaan. Kummankaan ei tee mieli vielä aamupalaa. Hani meneekin takaisin peiton alle ja nukahtaa saman tien. Minä menen kohta perässä mutta en saa unta. Hiippailen takaisin olohuoneeseen mutta makuuhuoneen lattialaudat narisevat Hanin hereille. En ole oppinut vielä kävelemään niissä narisemattomissa kohdissa. Onneksi mies nukahtaa helposti uneensa uudelleen.

Kaadun sohvalle ja kiskon viltin päälleni. Avaan uudelleen telkun selatakseni nauhoituksia, mutta minuakin alkaa unettaa ja silmät lupsahtavat väkisin takaisin umpeen. Herään hassuun ääneen, kuin seinän takan rapisisi jotakin. Hiivin seinän viereen hormia kuuntelemaan, ja Hani herää makuuhuoneessa. Luulen ensin ääniä hiiren sipsutuksiksi ja näytän käsimerkein Hanille jotta hänen pitää olla hiljaa ja tulla tänne luokseni. Osoitan seinää.
-Mitä siellä on? Hani kuitenkin kysyy ääneen.
-Ihan kuin hiiriä... Tai, hei...
Hani on noussut jo ylös ja on tulossa kohti olohuonetta.
-Katso hei sataako siellä, huikkaan hänelle.
-Sataa, Hani vastaa lyhyesti vilkaistuaan ikkunan verhosta ulos.
Hani menee keittiöön ja minä ikkunaan. Ulkona sataa karvahatun kokoisia lumimöhkäleitä.
-Se taitaakin olla lumisade jonka ääni kuuluu piipunhormista? Mietin ääneen.
-Niin se voi olla.
-Piippuun tarvitaan sellai hattu, pohdin vielä.
-Niin tarvitaan, mies myöntelee kahvinporojen kimpussa. Hän tykkää pannulla keitetystä vanhanaikaisesta pannukahvista. Miun vatsalleni pannukahvi on joskus liian vahvaa, mutta päätän kuitenkin juoda sellaista tänä aamuna Hanin kysellessä veden kiehuessa, juonko kahvia vai... Yleensä juon teetä ja Hani kaataa veden kiehuessa ensin vettä minun kupppiini ja loppupannuun hän tekee itselleen kahvia.

Niin se alkoi aamu kahdesti. Päivällä Appi ja Anoppi saapuvat koiransa kanssa. Koirimus itkee sisälle päästessään ja on rauhaton. Haistaa ehkä sen kissan ja koiran tästä asunnosta yhä. Koiran nenähän on hirmun tarkka ja vaikka täällä on pesty lattiatkin moneen kertaa, uskon koiran ja kissan hajua sekä hilsepölyä olevan silti ilmassa, seinissä, katossa, taloon jääneissä kattolampuissa ja tietenkin yhä lattiassa.
Koirimus rauhoittuu mutta ei pidä Apen mukanaan tuomista työkaluista. Hani ja Appi aikovat laittaa paikoilleen sen hienon Apen makuuhuoneeseen kierrätyksestä löytämän välioven. Juomme ensin kaffetta ja lämmitän muille karjalanpiirakoita. Itselleni voitelen pari gluteenitonta leipää.

Keittiökaapin alkuperäiset vetimet.

 Lähdemme kahvin jälkeen Anopin kanssa kirppis- ja kierrätyskierrokselle. Eksymme heti alkuunsa ja joudumme kyselemään tietä puhelimitse Hanilta jolla on ihmeellisesti kaikenmaailman kartat mielessään. Löydämme kierrätyksen, erään vanhan maatilan pihapiirin, josta löytyy monesta rakennuksesta ja huoneesta vaikkas mitä, enimmäkseen miehisiä aarteita. Mie löydän parittomien kahvikuppien kokoelmiini kukkakuvioisen kupin lautasineen sekä keittiöpyyhkeen, joita ei koskaan voi olla kellään liikaa. Yhdessä huoneessa on kankaita ja huomaan vanhan valkoisen puuvillapöytäliinan johon on ristipistoin kirjailtu vaaleansinisiä ruusuja ja jonka reunoissa on kauniit pitsit. Ihailen liinaa aikani, enkä löydä sille hintaa ja samassa muistan miten Anoppi pitää kaikesta sinisestä.
-Tykkäisitkö sinä tästä, kysäisen Anopilta joka ottaa liinan helmasta kii ja alkaa ihailla sitä kanssani.
-Onhan se kaunis mutta mikäs sen hinta on, hänkin etsii hintalappusta jota emme kaksillakaan silmäpareilla löydä.
-Se on ihana. Siinä tosiaan on sitä jotakin, mie huokailen. Liina vaihtaa pitelijää.

Kassalla myhäilee vanhempi mieshenkilö. Kerromme hänelle, ettei liinasta löytynyt hintalappua ja samassa Anoppi löytääkin sellaisen. Liina maksaa 16 euroa ja huomaan Anopin innon lopahtaneen hieman.
-No sen saa kympillä, mies tokaisee hyväntahtoisesti. Ojennan omat ostokseni miehelle ja Anoppi ojentaa sen kympin kahtena vitosen setelinä omasta ostoksestaan. Mies etsii lompakkonsa ja antaa euron kolikon takaisin Anopille ja sanoo minunkin ostosteni olleen jo siinä samassa summassa. Siis alennusta alennuksen päälle? Kiittelemme ja kipitämme ulos, eikä Anoppi huoli miun tavaroistani maksua ja mie saan vielä hetken kantaa sitä ihanaa pöytäliinaa autolle asti. =)

Kirppislöytöjä: kaksi kukkakahvikuppia ja keittiöpyyhe.

Eksyilemme miun huonon suunnistustaitoni vuoksi vielä toisen kerran, etsiessämme kirpputoria ja joudumme jälleen soittamaan Hanille joka kertoo selkeästi kuin itse olisi mukana autossa, kaikki maamerkit joiden avulla pääsemme kirppikselle. Sieltä löydän sydänlaatan, jossa lukee että "Koti on paras" ja jota olen aiemminkin samalla kirpparilla ihaillut, postikortteja sekä toisen kukkakahvikupin lautasineen kokoelmiini. Anoppi löytää tuikkukynttilöille kivat aluset. Kotimatkalle emme enää eksy. =)

Makuuhuoneessa on nyt oikea ovi! =)
Se pitää tosin vielä maalata ja etsiä yksi kpl peitelevyjä...
niin ja nuo seinätkin kaipaavat pintaremppaa...

Pikkutalolla Appi ja Hani ovat saaneet makuuhuoneeseen sekä oven, ovenpielet, että ikkunanpielet aikaisemmin poistamiensa haljenneiden ikkunapielilautojen tilalle. Appi toi muassaan sen ihanan keittökaapin alkuperäiset vetimetkin ja ihastun niihin ikihyviksi. Ei mistään kaupasta olisi parempia löydettykään. Oli onni kun hän oli tallettanut ne. =) Yhden uuden tekemänsä jakkarankin Appi oli tuonut mukanaan. =)

Oi, meillä on nyt makuuhuoneessa ovi. 

Suurkiitos taasen Appi ja Anoppi! 

Varmaan nyt nukumme lämpimämmin. =) 

♥♥

...