Villaa ylle ja alle

Villasukat jalkaan niin ei palele. Vaikka ne kuivattavatkin kantapäät taas karheiksi muuten paljaista jaloistani niin ovat ne sittenkin ihanat & lämmittävät jaloissa kylmillä lattioilla.

Keittiön lattiassa on jo osa villoituksesta. Mie olen jo lapsena ollut mukana silloista kesämökkiämme villoittamassa ja muistelen että se oli kamalaa. Se inhottava kutina ei meinanut moneen vuorokauteen hellittää sormien välistä, niskasta jne, vaikka välillä lilluin järvessä ja vuoroin saunassa...
Onneksi tämä villa ei ole samanlaista kuin se pääsiäistipun keltainen muistovillanen, vaan pölisemätöntä mumman ruskean viltin väristä mineraalivillaa, jota on miellyttävää ja helppoa käsitellä. Sen saa leikattua sopiviksi paloiksi ihan tavallisella leipäveitsellä. Eli älkää ihmeessä hankkiko kallista villaveistä ihan turhaan. Sahalaitainen pitkä leipäveitsi sahaa villan loistavasti.

Niin, miekin osasin villottaa keittiön lattiaa. Lattiasta puuttui tosin osa juoksujen tukipuista. En tiedä, miten ne olivat jääneet pois, vaikka niitä hartaasti kaksi miestä oli taannoin näpertämässä? Tuulensuojalevyjäkään ei ollut vielä kaikkialla, joten niihin paikkoihin en sitten villaakaan laittanut. Villoitin vain sallitut kohdat. Uutta Laten äskettäin hankkimaa viemäriputkea (vanhassa oli halkeama) pitää vielä mallata paikoilleen villojen päälle, lastulevyjen alle, piiloon mutta tällä kertaa lämpöiseen piiloon.

Sellaista putkea oli muuten hankala löytää rautakapoista? Tästä lähiseudulta emme löytäneet sellaista lainkaan ja Lahdessakin vasta kolmannesta rautakaupasta löytyi viemäriputkia. Se ei ehkä ole usein tarvittava myyntiartikkeli? Myös hormiliitosputki kaminaan löytyi, tosin ilman nuohousluukkua, mutta käynee sekin.

Lauantaina oli tätä puuhaa tarkoitus jatkaa mutta mies lähtikin katsojaksi ralleihin. Mie jäin flunssanpoikasena kotiin ja lorvailin aamun yöpaitulissani, fb-pelejä pelaillen, kunnes Jake-esikoinen laittoi viestiä jotta hän saapuu aamupäivällä lohturuokaa mukanaan. Oi sitä poikaa! Hän saapui tosiaan kohtapuoliin mukanaan keitettyjä, kauniita perunoita ja jauhelihakastiketta termoslaukussaan! Ihana lapsi toi ruokaa äitälle! Mie halin, kiittelin ja silittelin pitkää poikasta ja samalla etsin jo toisella kädellä lautasia ja haarukoita esille innoissani siitä ihanasta oikean ruuan tuoksusta. =) Nam. Hyvä ruoka, parempi mieli! Ensimmäinen oikea kotiruokailuni yli kuukauteen!! Aww... =)

Ruuan jälkeen poikanen sahasi ulkoteltassa juoksujen tukipuita lisää Laten joululahjaksi saaman huteran ja lyttyyn maan vetovoimasta pyrkivän monitoimipenkin päällä, ja korjaili keittiössä tuulensuojalevyjä. Mie hiukan villoitin lattiaa lisää, kunnes kahvihampaitamme alkoi kolottamaan ja päätimme lähteä hakemaan kahvipullaa lähikaupasta ja istuimme kohta jälleen meillä kotonassa kahvittelemassa ja herkuttelemassa.

Esikoinen apulaisena. <3

Jälkiruuaksi söimme uutta ihanaa Ingmanin valkosuklaakuningatarjäätelöä, jota voin kyllä todella suositella.
Joo, joo. Miehän aina sanon ettei valkosuklaa ole suklaata. Ei se olekaan, se ei ole suklaata nähnytkään ja se kantaa mielestäni ihan väärää nimeä. =) Mutta siitä aineksesta saa lisämakua mm jälkiruokiin, kakkuihin ja näköjään jäätelöönkin.

En mie poikaa raaskinut pitää kauaa töissä, kun mieskin oli poissa. Ehtivät nähdä toisensa, kun toinen palasi kotiin reissultaan pölyisine autoineen (kaikki soratiepätkäthän pitää tietenkin itse päästä ajamaan) ja toinen jo lähti omille teilleen.

Sähkömies kävi muuten keskiviikkona ja puolessa tunnissa irrotti kaikki sähköjohdot vinoine pistorasioineen yms keittiön seinistä ja katosta. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Oli vielä kovin puheliaskin se mies, ja tää erakko joutui ihan juttelemaankin, pelkän kirjoittamisen sijaan, mutta sepä tuntui mukavalta. Olen täälläkin kunnassa ollut koko asuinaikamme tosi erakko. On ihan kiva välillä testata, pysyykö enää keskutelussa mukana, ja vieläpä ventovieraan kanssa. Sitäpaitsi hän ei udellut meidän asioitamme, vaan osasi jutustella small talkia kaikesta yleisesti.

Yleensä olen vähäpuheinen sellaisille, jotka liikaa selkeästi utelevat minun tai perheeni asioita. Ärsyynnyn suuresti sellaisesta, varsinkin jos tiedän, että tietoja käytetään jossain vaiheessa minua tai perhettäni vastaan. Se on taas ihan eri asia, mitä täällä blogissani kerron. Ne ovat asioita jotka haluan kertoa nettipäiväkirjalleni. En toki usko että näitäkään asioita moni haluaisi erityisesti tietää, (eihän näitä moni edes lue =) ) mutta miepä kerron nämä jutut ihan vapaaehtoisesti. Vaan tulkaapa suoraan kysymään jotakin muuta, niin mie menetän puhekykyni vaeltaen hämmentyneenä muristen edestakaisin, kuin naarasleijona. =)

PS:
Mie puuhailin eilen pihamaalla lapion kanssa sillä aikaa kun esikoinen sahasi juoksujen tukia. Ei olisi kannattanut syyspäivän näennäisessä lämmössä vähentää omaa vaatetustaan t-paitaan ja pitkiksiin, kun siirsin toiseen paikkaan kaksi koiranheisipuuta ja yhden sinnikkään hansaruusupensaan, jonka luulin jo keväällä siirtäneeni mutta joka kasvoi takaisin alkuperäiseen paikkaansa. Nyt tämä flunssanpoikaseni kasvoi sunnuntain vastaisena yönä aikuiseksi flunssaksi. Talouspaperirulla taitaa olla tänään paras kaverini... Ahtshii!




PS: Sunnuntaina saimme keittiön lattian MELKEIN villoitettua mutta villa loppui kesken ja odotamme jotta maanantaina haetaan villaa yksi paali lisää. Samalla sillä villalla lisäeristetään yläkerran vinttikomeroiden ovet. Nyt niissä on vain yksinkertainen puuovi...