Leikattu polvi turposi uudelleen muhkeaksi. Se kipuilee kovin ja on kosketusarka. Hiukan takapakkia siis. Jalka väsyi lauantain kävelystä marketissa anopin perässä, eikä kun seurana, ja sunnuntaina omien kukkapenkkien laajennuksien ja penkkien (fasaani-este) reunuksien teosta. Fasaani mokoma kun on monesti jo kuoputtanut kukkien sipulit pois mullasta ja mullat kukkapenkeistä nurmikolle. Antakaa miulle multaa ja kasa vanhoja tiiliä...
Se puutarhassa väsyminen oli sentäs omaa syytäni sekä mieluisaa puuhaa. Mie rakastan niin ajatustakin siitä, että ensi keväänä pihasta putkahtaa toivottavasti monta ihanaa lumikelloa, krookusta, helmililjaa, ja että pionit ensi kesänä voisivat jopa kukkiakin kaikkien muiden kukkasten kera. Että nyt tyhjänä tämän kesän möllöttänyt ison kuusen alunen onkin ensi kesänä vihreää nurmea ja että saan ison läjän hevosen hyvää jolla kasvit saadaan kukoistamaan...
Pidensin pionien penkkiäkin huomattavasti ja sekin sai tiilet reunuksiinsa. Siitä en tosin muistanut ottaa kuvia. Samalla katselin lintujen poismuuttoa, sillä sunnuntaina kesken kaiken mullan möyrimisen, kuulin tuttua törähtelyä taivaalta. Varjostin kädellä auringon taivaaltani ja sielläpä lensi 12 kurkea kohti etelää. Miten haikeata miten nopeasti tämä kesä mennä hurahti.
Kieltämättä muuten tiilireunus antoi kukkapenkkeihin eräänlaista arvokkuutta
ja ryhtiä kukkiin, jotka ovat vasta syyssateesta innostuneet kasvamaan jopa rehevyyttä.
Minun on niin ikävä perunoita ja kastiketta... Olisipa täällä samanlaista kuin amerikkalaisissa elokuvissa, joissa naapureille tuodaan onnettomuuksien sattuessa lohtu/kotiruokaa...
Nyt keittiö on ollut räjähtäneenä eli poissa käytöstä jo kuukauden... Olisi varmaan pitänyt tehdä ihan itse pihalle kiviuuni a'la slummimiljöö, noista vanhan puulieden tiilen kappaleista, sekä talon alta kellarista löytyneistä tiileistä. Olisin päässyt sillä tavalla jopa ulos syömään. =P
Onneksi esikoinen eilen tuli käymään ja auttoi Latea tuulensuojalevyjen kanssa ja toi äitilleen saarioisten kanakeittoa. Saan kohta lämmittää annokseni mikrossa, toivoen sen vievän pois lievän flunssanalunkin. Onhan kanakeitto tunnetusti lohturuokaa, joten sen pitäisi tuoda parempi fiilis päivääni.
PS: Nyt ruohonleikkuri taisi tiltata lopullisesti... =/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti