Vaalivaali

Koska maailma näyttää jo ihan jou... talviselle, 

ja kaapista löytyi avaamaton purnukka luumumarmeladia viime 

joululta, niin meidän teki mieli EILEN NIIN joulutorttuja. 

Eipä niitä torttuja enää tänään näy keittiön pöydällä lautasellaan. 

Kaikki katosivat. Mies sanoi kovin tykkäävänsä. =) 

No puolet mie vaan kilon Myllyn paras torttutaikinapaketista 

(se paras torttutaikina!!!) 

paistoinkin eli 10 kpl. 

Ja nämä siis eivät olleet mitään vaalitorttuja, 

koskapa me ei äänestetty ketään! 

Niih.

Siinä meidän oma vaali-vali-vali-vaali palaute 

joka on täten äänestetty jaloilla. 

Eikä me nukuttu. 

Herättiin päin vastoin liiankin aikaisin 

kuudelta aamulla 

-vaikka oli sunnuntai.  

Mies korjaili aulan katon reunoja ja mie neuloin. 

Sukkaa nimittäin.  

Ja käytiinhän me lottoamassa. 

On suurempi mahdollisuus voittaa lotossa 

kuin saada asioitaan

kunnanvaltuustoon ajamaan rehellisesti sanojensa 

takana pysyvä henkilö.

Mutta niin se lottovoittokin 

meni jonnekin Helsinkiin...

Nämä olivat niin kuin vaikkapa 

pikku-pikkujoulutorttuja. =)

Piha on nyt tyhjennetty kaikista pakkasen näännyttämistä 

ruusupapuköynnöksistä, jäätyneistä sinilobelioista, 

jäisistä pelargonioista, 

ja nukkumaan käyneistä orvokeista. 

Kukkaruukut on viety kasvihuoneeseen talvea viettämään, 

vesitynnöri pesty ensi kesää odottelemaan, ja hieman sain haravoitua 

hopeapajun kauas levittäytyneitä lehtiäkin kun maa suli auringon voimasta 

hetkeksi ennen kuin illalla alkoi taivaasta rätkiä räntää... 

Pitänee se lumikola etsiä esiin. Ei sitä tiedä mikä päivä 

tätä lunta on enemmän kuin 2 senttiä. Torstaina ensilumen ja 

tuon maagisen 2 senttiä sadettua, meni tiellä jo aura, 

joka vaikutti minusta suorastaan hätävarjelun liioittelulta... =P

PS:
Kynnöspeltokuva ei oo meijän pihasta,
vaikka tosin mekin
ois tarvittu 
 traktoria tänne pihaan
kääntämään tuon
naapurin ylijättömaan lupiinit sekä ohdakkeet kohti Australiaa,
mutta ei ole kehdattu vaivata sitä muuatta traktorimiestä...
Tuollainen villiniitty houkuttelee
piiloihinsa rottia, myyriä ja hiiriä...

Meillä on naapuritehtaan lupa maan kääntöön,
mutta ei itsellä työvälineitä.

Tarvittais kissa...

Röyhkeitä hiiriä!
Varastivat kokonaan muovisen hiirenloukun!
Se, ja kaksi muuta metallista loukkua odottelivat virittelyä, ja siinä muovisessa oli kiinni vielä pala emmentaalia.

Kun metalliset oli viritelty, ne röyhkimykset kävivät laukaisemassa äsken toisen niistäkin, vaikka mie tässä seinän takana nauroin juuri jotakin Laten kanssa, ja varmasti nauruni kuului vinttikomeroonkin. Vai naurustako hiiri pelästyi ja osui loukkuihin vahingossa, hiippaillessaan varovasti hämärässä, nuuskien Laten sormenjälkiä metallista. Mutta oho, ei jäänyt loukkuun...

Mie en halua koskea niihin metallisiin.
Sen muovisen kyllä uskalsin virittää. Mutta miten ihmeessä ne veivät mennessään jonnekin pois sen? Tekivät siitä juhlapöydän juustonpaloineen kaikkineen... =)
Tai ehkä muovinen hiirenloukku haisi niin juustolle että ne pienet höpöt luuli sitä ruuaksi?
Muistan kun lapsuuden kesämökillä hiiret söivät saunasta talvella palasaippuat ja tiskiharjasta harjakset... =) Ne olivat namia hiirten mielestä... =)  




PS:
Seuraavana yönä yksi hiiri (yrm) jäi toiseen metalliseen nakkiin...
Hani saa sen poistaa kun tulee töistä... 


Tähän jutskaan nyt ei ou kuvitusta. Voin mä tietty kuvata meidän emmentaalia... =)))

Lisää villasukkia

Neulekokeilut...

Aamulla syntyy pätkä, tai puoli villasukkaa Tunteita ja tuoksuja katsellessa. Lämpimien asusteiden neulominen taitaa olla sisäänkirjoitettu juttu meidän naisten fysiikassa. Pitää tehdä/valmistaa/olla jotain lämmintä itselle ja varsinkin läheisille, koska kylmä talvi on tulosillaan...

Kokonainen sukka saattaa syntyä vaikkapa rupatellessa Maman kanssa puoli päivää. Tumppi, villakinnas, lapanen, whatever se nyt sitten nimeltään missäkin päin maatamme onkaan, syntyy myös ihan vaan muutaman tunnin aikana telkkua katsellessa.

Tänään pääteltyjä kutimuksia...

Sitten sukankudin laitetaan syrjään ja mennään hakemaan puita taas hieman sisälle kuivumaan, napataan päiväpostit laatikostaan ja vilkuillaan, joko lintuset ovat syöneet tyhjäksi lintulautansa ja toki täytetään niiden ruokapaikat. Nälkähän niillä... Ovat kuukaudessa syöneet jo puoli säkillistä arskakukansiemeniä.


Sain syyskuussa pari pussukallista helmihyasintteja Korpikankaan siemeneltä hyvityksenä siitä, etteivät suureksi harmituksekseni heidän keväällä miulle myymänsä maanpeittoruusut lainkaan lähteneet kasvamaan rajusti pahvilaatikkoon pakatun kuljetuksensa jäljiltä, eivät päivääkään meillä omassa heille suunnitellussa kukkispenkkipaikassaan eläneet ja monen monituiset valkoiset ja vaaleanpunaiset liljansipulinsa eivät tehneet loppujen lopuksi edes kukkaputkia... Siitä firmasta en muutes taida ostaa enää ikinä oikeesti mittään kun aina niissä tuotteissa on jotain hämminkiä, niin meillä kuin tuttavillakin.

F-lintu (fasaani) on sellainen pihan vieras naarashaaremeineen, jotta niille kyllä häätökäsky käy pikaisesti, vallankin jos ovat kukkapenkkien kimpussa. Vähän väliä pitää tarkistaa, ovatko löytäneet kaikki ne paikat joihin laitoin lisää muutamia uusia Plantagenin todella komeita tulppaaninsipuleita. Oikeesti se haistaa missä herkkusipulit ovat! Sen linnun ruokkiminen tulee kalliiksi... Se ei edes syö sipulia kokonaan, vaan napsii sipulin keskiosan ontoksi ja siten tuhoaa sen. Sillä on kallis maku. =(

F-lintu pakoon juoksemassa...

Se halavattu yritti syödä jopa viime syksynä istuttamani krookukset, (taas) mutta laittelimme Hanin kanssa myyräverkkoa kukkispenkkeihin suojaksi niihin paikkoihin joissa herkkukukkasipuleita on. Tuhma lintu raapi ja kuopi pitkillä varpaillaan jo Saarenmaalta tuomiani syksyn mittaan pieniksi taimiksi itäneitä unikonalkuja tiehensä kukkispenkin reunamilta. =( Mokoma mieliharmi koko pahaääninen otus...  
Onneksi helmihyasinttien sipuleita se ei syö, koskapa ne ovat myrkyllisiä. Jääpä edes jotakin (toivottavasti) kevällä maasta pilkistämään.

Myyrä- ja jänisverkot on jo niin ikään viritelty suojaamaan omena-, päärynä- ja kirsikkapuu-babyjä.

Miekin jään vaan kevättä odottelemaan ja kylmää pitkää talvea potemaan, kuin tautia. 

Lisään toiset villasukat jalkaan ja puita takkaan. 

Miksi muut eivät palele niin kuin mie? Koko ajan... 

Mutta mie olenkin kesäihminen...  

"Mallorcapuu" jota emme ole tunnistaneet vieläkään...

Nämäkin ovat kasveja mallorcalaisista siemenistä...

Hani sai aikaan sisäportaiden tason laminoinnin. Aulan lattia jäänee odottamaan ensi kevättä ja sitä olohuoneen lattian myllerrystä niin ei tulisi montaa eri saumankohtaa alakerran lattiapintoihin. Peitellään lastulevyinen lattiaosuus vaikkapa matoilla, joita Mamakin antoi isot määrät hiljattain Pikutaloon talven varalle. Kiitoshali Mamapienelle.

Olohuoneen viiniköynnös-sinilintukranssi...

Nyt kesärempan jäljiltä sai tämän tönönkin laitettua talvikuntoon, (lue: siirrettyä remonttiavarat sivuun) ja on aikaa pikkuisen jopa vipuilla kaikkea hassua ns koristusta tänne ympärilleen... Päivittäisten runoilu + novellikirjoitusten + kuvitusten yms taukoajoilla silloin, kun joku askarteluinspis iskee, syntyy kaikenlaisia hassutuksia joista nyt vaan muutaman kehtaan teille esitellä, ja nekin hädintuskin...

Keittiön viiniköynnös-valkolintu + sydänkranssia...

Sitä samaa kranssia edelleen...

Iltaisin Hani istuu töidensä jälkeen ainoalla koneellamme pelailemassa ja mie kaivan jälleen neulomukseni esiin ja kuuntelen Emmerdalen vauhdikasta elämää samalla kun sukka pitenee. Viikonloppuisin katsellaan yhdessä jotain hassua, vaikkapa Vain elämää... Ihme kun mieskin sitä seuraa... =))) Cheekin täytyy olla kotoisin jostain Lahden seuduilta kun muisteli Vesijärveä. Ja ah, Vesijärvihän on ihana järvi...

Illalla fb:ssa joku kommentoi tosi ikävästi erästä ohjelman laulajaa niin synkin sanoin, että siinä lukijalle tuli ihan paha mieli. =/ Miksi ihan nimeltä haukkua jotakuta niin pahasti...? Telkunhan saa helposti sammuksiin tai vaihdettua kanavaa jos jonkun naama tai ääni ei miellytä... =/ 

Löysin muutes sen Believe-tekstin...

Alkavan talven ensimmäinen pakkasaamu on huurruttanut maat ja mannut. =( On se aika vuodesta... Tulisipa VR raivaamaan pois tuon jo viikkoja sitten myrskyssä katkenneen koivun radan varresta, tontin reunamalta, niin pihamme voisi näyttää jopa melkein talveen valmistautuneelta...

*Menee kutomaan lisää sukkia, pipoja, ja tumppeja...*

Kaulahuivi ja rannekkaat...

PS: Teen mielelläni sen ekan sukan, tumpin yms 

(omasta päästäni tietty) 

mutta joku muu saisi tehdä sen kakkossukan, tumpin jne... =)  

Onko muilla samaa ongelmaa? 

Ja se päättely... Huoh. =) 

Pitäneekin ostella lisää Isoveljeä 

ja Seitsemää äijää, eikäkun veljestä... 

Talviteloja ja konjakin väriä

Sateen keskeltä kurkisti aurinko. 

Seurasi sopiva väli vaihtaa pelargonioita 

talvisempaan rapunvierusistutukseen, 

ja etsiä pihalyhdyt esille 

ja kurkkia niitä sitten keittiön ikkunasta 

sateen piiskatessa jälleen maailmaa.
Siellä nyt kököttää pytyssään muratti, sypressi ja
violettivalkoinen call Una. =)

Jostain joskus bongaamani koukut pitävät huolta päivä/yövaatteistamme 

makkarin oven takana. =)

Oon joskus naureskellut,
että jos me mentäis naimisiin
niin meidän häissä vois olla LU-keksejä. =)

Sunnuntaina mieskulta sai valmiiksi sähkötaulun suojakotelon. =)

Samoin vesiputkille omansa. 

Aula siistiytyi hetkessä. 

Mie ne kotelot sit maanantaina maalasin vaaleiksi. 

Samoin vihdoin rautakaupassa käydessämme bongaamamme Osmo Color, läpikuultavan puuvahan (väri Konjakki, ) levitin sisäportaisiin maanantaina räsyjä ja kumihanskoja apuna käyttäen ja sain viimein ne seiniä suojaavat sanomalehdetkin pois aulasta.

Alakerran kannatintukipuutkin mie värjäsin samalla puuvahalla. Kumihanskat riekaleina ja tikku oikean kämmenen keskisormen kynnen alle purskahtaneena. Mutta ah, lopputulos lämmitti. Tuo väri on niin nätti.

Seuraavaksi pitänee miehen suunnitella kaappi tuonne portaiden alle, jonne kaikki nuo työkalut toistaiseksi laitetaan, sillä ulkorakennukseen niitä ei voi viedä. Ai niin ja lisäksi jonkinlainen siivouskaappi. Tuikitärkeä komero sekin.

Mutta... mie olen hukannut uskoni. 

Sen Believe-tekstikyltin nimittäin,
joka oli aulan seinässä ennen remonttia... 

En löydä sitä mistään... 

Mitäs uutta meille on tullut vaatekoukkujen lisäksi

pikkutönöön, eikun taloon...? 

No ainakin Hobby Hallin aleverhot 

tässä jokin aika sitten: 

 Keittiössä roikkuvat.

Aulan seinää...

Lahden Puuilosta mie löysin rullallisen (Every Day) liitutaulutarraa. Sitä on pakkauksessa 2 metriä ja sen voi helposti leikata haluttuun muotoonsa takaosan ruudukon mukaisesti. Tarramuovi tarttuu maalattuun kipsilevyseinään oikein hyvin muttei kuitenkaan niin pahasti kuin kontaktimuovi. Tai jääkaapin oveen tai välioveen tms. Siitä voi pyyhkiä tekstit ja taiteilut pois vaikkapa kostealla talouspaperilla, useampaankin kertaan. Huokea, n 4 euron vaihtoehto kalliille liitutaulumaalille? =)

Kasvihuone on jo laitettu talvilepoon. 

Siirsin sieltä sisälle minttupuskan sekä muratin kavereineen. 

Minttuliini teki niin pieniä lehtiä, 

että päätin laittaa sille nimilapun jotta 

sen muutkin tunnistaisivat... =) 

Testataan oikuttelevaa modeemia...

Eilinen päivä kului 

neljän remonttikuukauden 

jättiliinavaatevuoren silityksessä. 

Remppapölyisessä huushollissa ei niitä 

ollut tähän mennessä kannattanut silitellä. 

Lakanat yms olisivat vaan 

osuneet pölyisiin lattioihin... 

Vuorta korottivat kaikki meidän 

T-paitamme, muutama pöytäliina sekä 

parit ikkunaverhot... 

Nyt on liinavaatekaappi taas siisti. 

Tyynyliinat, lakanat ja pussilakanat 

ovat sileitä ja odottavat vuoroaan 

päästä uniamme hellimään. 

Muutama tunti siinä silitettävien vuoressa meni. 

Katselin samalla kesällä tallennettuja Housen jaksoja 

siinä silitysraudan kanssa heiluessani. 

Yhdestä jaksosta jäi mieleen: 

Tarvitaan vain maalikerros 

ja uskallusta. 

-TV-sarja House-  

(PS: Kuva jostain vuoden takaa... )

Kohti normaalimpaa arkea

No ny on koko mein olohuonekin maalattu. Paitsi lattia. Tai siis tipahti sillekin muutama maalitippa, kun en mie sitä hirveesti suojannut maalatessani, risaa muovimattoa, joka ens keväällä revitään poies ja katsotaan mitä lattia on syönyt. Kattoa maalatessani tuolla nyt paikoilleen jäävällä pohjamaalilla mie hiukan lattiaakin suojailin siirtelemällä koko ajan alumiinitikkaiden ympärille sanomalehtiä. Ja kävelin sit villasukilla niihin sanomalehtien maalipisaroihin... =P

Olohuoneen seinät saivat oman tilapäispeittomaalinsa. Myös takan taustaseinämä, jota en ollut onneksi ehtinyt maalata ennen nuohoojan käyntiä ja josta käynnistä se seinäkin hiukan mustui lisää, joten ihan oli paikallaan maalata se vasta vrk sutarin käynnin jälkeen. Huushollissa on imurin kauhistukseksi imuroitu, imuroitu ja imuroitu ja pesty latttioita jne jotta remppapölyä on saatu pois.
Ex-naapurin antamat mustat hyllyt saivat vaalean ulkoasun ja nekin on jo seinillä omilla paikoillaan. (Makuuhuoneen oviaukko odottelee yhä sitä olohuoneen varsinaista remonttia ja ensi kesää, ja koristelistojaan.) Takan päällinen sai vakiolasilyhtynsä. 

Lasiovinen kaappi on nyt sitten vaaleanvalmis ja etsii omaa paikkaansa tässä pikkutalossa. Toistaiseksi se nyt kököttää tuossa, johon sen viime perjantaina kiskoin. Mie etsin siihen vielä kivemmat nupit joskus jostain...Semmoset lasiset, romanttiset tms...


Piha on riisuttu kesän hörhelöistä. Kukkaruukkuja tyhjennelty. Karjalanneito kukkii nyt tunkiolla. Auringonkukat ovat kukkineet. Fasaani käy nikottelemassa pihalla ja mie häädän sen pois jo satun kuulemaan sen kiljumisen pihalta tai ollaan siellä samaan aikaan molemmat.

Lahot veljeslaudat ja muukin viiiiiikkojen sateiden väsyttämä puuaines on kuskattu puidenkaatikselle. Lainakärry on putsattu ja palautettu omistajilleen. Nurmikkoa en ole viikkoihin päässyt leikkaamaan koska maaperä on niin savipitoista että siihen jää ihan saviset jalanjäljet kävellessä ja se on niin niljkasta että siinä meinaa heittää häränpyllyä... Leikkuri odottelee tosin malttamattomana että vielä, vielä pääsisi ulos töihin, mutta malttakoon nyt.

Yksi sähköasentajan koulutuksen saanut kävi korjaamassa ja kytkemässä aulan sähköt paikoilleen. Mutta kun tässä yx päivä siihen kattolampun kannakkeeseen laitettiin lamppu paikoilleen ja mie täyttelin tuota lasikaappia niin kaksi lamppua räjähti siinä ja vei monta sulaketta samalla ja pimensi osan alakertaa, joten se taitaa se kytkentä olla vielä vaiheessa... ?

Villasukkia on jälleen iltaisin syntynyt emmerdalea katsellessa. Soon sellainen arjen rauhoittumistuokio. Ko en mie sit mahtunut sinne joogaan enkä uimaryhmään, jonne kovasti tahdoin. Niin neulotaan sitten.
On ihan kiva (lievä sana!) istua muutes myös sohvalla pitkästä aikaa. Näinä päivinä tulee täyteen neljä kuukautta tämän kesän remonttia, joka alkaa olla loppumetreillään, at last.

Lauantaina raahailin alakerran remonttiajan huonekalu/tavaravarastona olleesta makuuhuoneesta kaikki tavarat pois, jopa sen sohvan joka aluksi jäi kiinni oviaukkoon, ja kokosin olohuoneen meille, kun Late oli rallia ajamassa Lammilla. (Auto hajosi heillä, mutta onneksi ei mitään sattunut...) Mukavaa kun Esikoinen oli kuvaamassa niitä kisoja. ♥

Oli hyvä poutainen tuulipäivä piiskata mattoja, 

tuulettaa petivaatteita, pestä lattioita ja laulaa taas radion mukana. 

(Ja potea oikkuvatsaansa.)

Mutta olohuone oli melkein ok, ennen kuin hani ♥ myöhään illalla kotiutui. =)

Kynttilälaatikkoa, joka oli piilossa ja evakossa remontin ajan
 sain etsiä jonkin aikaa ennen kuin löysin sen 

ja täyttelin täyteen 

ja nyt vaan ihailen 

enkä raaski polttaa niitä. =) 

Arkena
käytän silmäniloina monen monituisissa kynttilälyhtysissä 

nuita lasikaapin alaosan tavallisia tuikkukynttilöitä. =) 

Mutta nyt mie meen raivaamaan vinttivarastoja ja asettelemaan tavarat nätisti 

niin sinne mahtuu lisää säilytettäväksi tarkoitettua tavaraa joka nyt tulvii parvella. 

Tulee sitten siistimmän näköistä.
Yläkerrastakin.

  PS:
Tämmönen ilmoitus oli
yx päivä lehdessä...
Varsin kuvaava.

Jos tekee/remontoi talonsa huonosti
joku muu saattaa joutua korjaamaan
aivan kaiken...

Kaapin ja kodin kimpussa savun katkussa

Sain luvan maalata kirsikanvärisen lahjoituslasikaapin mieleni mukaan. Siitä tulisi keittiöön astiakaappi nyt. Se vois joskus olla sitten vaikkapa makuuhuoneen liinavaatekaappi tai jotain. Hani kyllä varoitti että se voi olla vaikea maalata. Tarkoitti pintaa ja maalin pysyvyyttä. Luuli etten edes aloita ikinä kun sillai pelotteli. Mutta mie sinnikkäästi kokeilen ja aloitin otepohjamaalista. Aikaa siinä menikin mm oven lasiruutujen teippaamiseen. Nauroin samalla radiotoimittajien jutuille ja lauloin musiikin mukana. Samalla kun remontoin jotakin ja kuuntelen radiota, tunnen jonkinlaisen Déjà vu-tunteen...
Mies töistä tullessaan ihmetteli kun sittenkin olin maalannut kaappiin tämän yläkuvan verran sinä päivänä.
-Mut siehän annoit luvan, muistutin.
-Joo, mutta mä varoitin että se on hankalaa, mies naureskeli, huomatessaan että pohjamaalia oli mennyt maalarinteipeistä huolimatta ovien laseihin.

Kaappi ei ole enää näin kirjava, saatuaan pintaansa ja sisuksiinsakin lisää valaistumista, mutten ole muistanut kuvata sitä... =) Laitan tuonnempana...

Oikeasti miun oli määrä käsitellä puuvahalla noita sisäportaiden tukipuita ainakin alaosistaan, jotta mies saa laitettua aulan lattiaan sekä portaiden ylätasolle laminaattia. Mutta mie sen hurskaasti unohdin kun maanantaina aamusella ryhdyin tyhjentämään kesäkuun alusta asti kankaalla peitettynä ollutta, joskus lahjaksi saatua lasikaappia. Olipas ihanaa saada käsiinsä jälleen puuenkelit, pölyiset sellaiset, lahja- ja muistoesineet, valokuva-albumit, kirjat, (muutama omistajalleen palauttamaton kirjakin löytyi!) sekä kaikki ihanat lasiset kynttilälyhdyt jne...

Kyllä mie ne runkotolpat, runkokohtia ja alaosat sain sillä lopputippasella vahalla vahattua, kiipeiltyäni ensin vipuilemassa sanomalehtiä kananmunankuorenvalkoisella maalattujen seinien suojaksi.
Vaan nyt se vahantippa loppui. Se oli kylppärikalusteen ja keittiötasojen vahauksesta jäänyt purkinloppu... Paikallisessa rautakaupassa vajaa litra maksaa melkein 50 euroa joten kun mie olen taas rahaton, ja Late sanos ettei hänelläkään nyt ole siihen varaa, koska mies menee ralleihin itse ajamaan viikonloppuna ja hänen piti maksaa osallistumismaksu ja se turva-hanssi jne, jne, jne...

Noo, jäädään odottamaan että miun tilille tulee (ehkä) (joskus) kirjoituspalkkioita niin mie sitten ostan lisää puuvahaa. Mutta en lähiliikkeestä jossa sillä on sikamainen hinta. Mennään taas Lahteen. =P
Ruokaa (tai mun tapauksessa jogurttia) ostan kolikkopurnukan kolikoilla. Onneksi mies syö töissään... Mutta kolikkopurnukka ei todellakan täyty varmasti enää koskaan... =/

Kiikutin tavaroita sinne tänne niin, 

että hetken tämän remonttitalon keittiökin oli enkeleiden, 

demonien ja lumisadepallojen vallassa. 

Olohuone on työkalujen ja kirjojen valtaama. 

Näkkyypä sieltä kirjojen alta ensi kesän olohuoneremonttia vrtn
lattialaminaattipinojakin... 

Makuuhuoneeseen vein kaapista bongaamani, vielä lukemattoman Dan Brownin Kadonneen symbolin, jota jo aloittelinkin, saatuani luettua Mamalta lainaamani Victoria Hislopin Saaren, sekä Andrew Nicollin Rouva Agathen rakkauden, joista jälkimmäinen alkoi aika ok mutta loppui töksähtäen ja omituisesti, ja josta jäi pettynyt tunne sisimpää.

Saari oli mielenkiintoinen. Samoin oikein loistava kirja oli sitä ennen yhtenä yönä lukemani Linda Olssonin  Kaikki hyvä sinussa...
Sitä ei saattanut päästää käsistään koko yönä. Pidin tauon vain sen aikaa, kun mies lähti töihin ja keitteli aamukahvit ja mie join hunajateetä ja mietin koko ajan, miten kirja jatkuisi. Luin lopun kirjan, kun olin suukottanut miehen matkaan.

Tuo mies on kamalassa räkätaudissa vieläkin, kolmatta viikkoa, ja jätti antibiootit ja yskänlääkkeen toissapäivänä, kun lääkärinsä soitti hänelle ettei se muka sitten olekaan nielurisatulehdusta vaan jotain muuta ja käski tulla loppuviikosta uudelleen tutkittavaksi "jos on aivan mahdoton olo". 

Late yskii ihan kamalasti. Ihan tikahduttavalla tavalla...!!! =( On ihme, ettei miulla ole tuota samaa tautia, muuta kuin astma painavana ja välillä vinkuvana keuhkoissa, mutta mie luulen että mua suojaa tuo joka aamuinen hunajatee flunssilta yms...
Mutta ihmeellisiä punaisia rakkulamaisia pilkkuja miulla on pitkin kehoa, enkä miekään hevillä haluaisi mennä lääkärille. Tk:t ovat... =P Saan taas miekin kuitenkin jonkun "kokeillaas tätä"-lääkkeen... 
Sellaiset kokeilut tulevat köyhälle kalliiksi.
Kai mie oon jollekin allerginen? Kai me kumpikin ollaan... Kummallakin keuhkot kyllä täynnä, muutakin kuin tunteenpaloa... Äh tästä tuli taas jokin ihme sairaspäiväkirjapostaus! Joo, meen maanantaina näyttämään näppyrakkuloita. Oikeesti.

 Mun silmälaseillekin kävi pieni 

remonttionnettomuus... 

Tän rahattoman täytyy varmaan koettaa teipata 

ne jeesusteipillä... 

Nuohooja kävi katsomassa eilen pönttistä kun se ei vetänyt, tunki savun sisälle ja met luulimme että siellä ois hormissa jotakin esteenä... Nuohooja sanoi nuohoovansa samalla tarkastaessan hormia. Sotki sitten jokaikisen käsittelemättömän sisäporraslankun kömpiessään parvelle pönttistä katsomaan pariin otteeseen...

Mie sillä aikaa maalasin vaaleaksi olohuoneessa pari edellisen asuinpaikan Mukavan Naapurin lahjoittamaa mustaa hyllyä (pahus, en koskaan saanut tietää mitä muuta ylimääräistä tavaraa hänellä olisi ollut, kun hän oli pois muuttamassa ja Late juuri yhtenä viikonloppuna tahtoi mut kanssaan mökille ja juuri sillä aikaa se Mukava Naapuri muutti pois) ja putsasin lasikaapista pois maalarinteipit, ja ovien laseista maalitahroja. Kuulin että nuohooja siirtelee ylhäällä polttopuita (?) ja kohta alakertakin oli savun vallassa. Mies aukoi ja sulki uuniluukkuja pitkän aikaa. Kuulin kun se avasi ikkunan...
Huuteli alakertaan jotta 
-Hyvinhän tää vetää!
Mie siihen että ilmankos täällä on niin paljon savua.  
-Ai tulikse sinne, mies hihkaisi.
-Mut hyvin se nyt vetää, hän jatkoi.
Mie köhin alakerrassa... 

Lumisadepallotkin lojuivat pari pv keittiössä...

Teki sitten nuohooja laskun kirjoitettuaan lähtöä. Sanoi ovella, että muista että ylhäällä on hänen tekemänsä pienet tulet. Samalla mie haistoin kumman palaneenkäryn ja kipitin parvelle kun nuohooja lähti. Havaitsin jotta pönttiksen luukkujen raoista näkyy ihan liikaa tulta, pönttiksestä kuuluu humiseva palamisen ääni ja sen pinta oli ihan hirvittävän kuuma! Katsoin varovasti sen sisälle ja kas kummaa kun siellä oli aivan järkyttävä määrä polttopuita ristiinrastiin palamassa täyttäen koko pönttiksen! Ei sinne ikinä saa noin kamalasti laittaa puita!!! Hui hirveä! Vai pienet tulet????? Pönttikseen, ainakaan meidän pönttikseen, ei saa laittaa paljoa puita!  Se kuumenee niin herkästi ja myös säilöö lämmön pitkäksi aikaa.

Pönttisparan vastamaalattu tiilenpunainen pinta tummui kuumetessaan luukun yläpuolelta ja kuumuus oli tuntikausia uunin pinnassa ja koko vintissä melkoinen! Kaikki ikkunat pitää heittää auki ja kuumaa käryä ulospäästämään. Samalla huomasimme jotta töistään palautuneen Laten ja mun sukat menivät ihan nokisiksi lattioista, koska sutari oli "putsannut" lattioita sillä nokiharjallaan! Nokea löytyi sekä parven että huoneen puolelta. Ei muuta ku lattioita puunaamaan... Ja niitä jokaikistä porraslankkua...Vaaleat matot pyykkiin ja lopuksi kloriittiin vaalentumaan... Hoh hoijaa.

Luin hiljattain erään fb-ystäväni Satun sivulta,  

jotta tietää hyvää onnea jos koskettaa nuohoojaa.

EN KOSKETTANUT!
Tiedä mitä vielä ois mennyt pieleen. =P 

*Menee laittamaan voidetta näppyrakkuloihin, 

ennen kuin saan niitä jostain lisää...* 

Hyvää korvapuustipäivää kaikille. 

Hurjapäitä liikenteessä

Eilen illalla, hieman yli yhdeksän kaikki sähköt menivät poikki, kuului outo räsähdys jos toinenkin, ja siniseltä hohkaava kirkas valo valaisi kämpän, näyttäen ikään kuin tulevan meidän avoimesta sähkömittarista, ainakin nurkan takaa kurkisteltuna ja me kumpikin pelästyttiin ihan ÄLYTTÖMÄSTI!!! Olimme parvella ja ensimmäiseksi tuli mieleen että NYT HETI, ÄKKIÄ, PIAN joudutaan yöpuvuissamme kiipeämään ulos palotikkaita!!!

Ei se syy sitten (onneksi) ollut meidän sähkömittari, vaan ikkunasta siltä samalta seinämältä näkyi ulkoa, että jossain tapahtui jokin räjähdys, ja tulisia kekäleitä sinkoili vieläkin kohti mustaa taivasta! Kaikkialla muualla oli ihan täysi pimeys! Syyksi paljastui auto, joka oli sinkoutunut sähkötolppaan ihan muutaman kymmenen metrin päässä talostamme. Tuossa tiellä ajetaan niin usein ihan hirveää ylinopeutta...!

Käytiin katsomassa kyljellään makaavaa autoa ja Late tunnisti senkin auton todella usein ajelleen tästä hurjaa vauhtia.... Eikä kuski edes loukkaantunut tässä rytäkässä vakavasti??? Oli kuulemma piiloutunut verissään ensin metsään ja tuli sieltä sitten esiin myöhemmin...

Sähköt palasivat tuntien jälkeen yöllä. Illalla palamaan jääneet valot alkoivat loistaa puoli kahden maissa herätessäni painajaisunesta, jossa olin jonkinlaisen sodan tiimellyksessä...



PS: Katkennut tolppa on jotenkin paikattu toisella tolpalla tilapäisesti...

Puulattian metsästystä

Olemme kokeilleet testipuukappaleeseen erilaisia lakkoja, maaleja, puuöljyä sekä -vahaa, nähdäksemme miten väri käyttäytyy ja miten hyvin se peittää, onko sen pinta liukas esim villasukalle jne. Testipuu tietenkin on samaa kertopuuta kuin mistä portaat on nyt tehty.

Hieman oli annettava negapalautetta kertopuusta. Joissakin lankuissa oli niin hutiloinnin jälkiä että jos olisi ollut aikaa, olisimme palauttaneet osan ja pyytäneet kunnollisia ja siistejä tilalle. Samoin kotiinkuljetus oli ylihintainen siihen nähden, ettei kuljetusautossa ollut nosturia jolla siirtää tuotteet asiakkaan pihalle. Mieheltä meni näin kokonainen työpäiväkin hukkaan kun piti olla täällä vahtina.

Olen yrittänyt hioa käsin hiomapaperilla liimatuhruja ja rumia saumoja kertopuuportaista. Peittävän värin ne siis valitettavasti tarvitsevat päälleen.

Miun sormiani kauhiasti syyhyää tuo parven lattia. Siitä meni nyt jo osa lattialaminaateista roskiin tämän remontin myötä pois. Joistakin kohdin parven reunaa piti vahvistaa kunnon leveillä lankuilla. Esimerkiksi kohdasta, josta alkuperäiset portaat ovat nousseet yläkertaan. Tuo ruskea, maalattu lautalattia on sitä rapun edustaa yläkerrasta, satojen askelten kuluttamaa pintaa.

Laminaattien alta näkyy askelmuovin takaa ikävän harmaa vanha, kova ja ohut muovimatto (hups, laminaatittomista reunoistaan sitäkin koristaa valkoinen maali pisaroina, kun olen aulan ja parven kattoa maalaillut) sekä sen alta ruskeaksi maalattu talon alkuperäinen lankkulattia. Vielä emme ole tarkemmin kurkistaneet, olisiko se lattia kenties ehjä koko parven osalta, jotta sen voisi kaivaa esille ja kunnostella puulattiaksi.

 Mutta jonakin (talvisena) päivänä, kun ei ole muutakaan puuhaa, 

nämä laminaatit ja muovit lähtevät ja kaivamme puiset lattialaudat parvelta esille. =)

Sisäportaat...

Vihdoin! Portaat, keittiöstä katsottuna.

Rappujen puuosatoimituksen, eli kertopuulankkujen saapumisesta ilmoitettiin Latelle torstaina 20.9.2012. Ne toimitettaisiin pihaan, niin kuin oli tilatessa sovittu. Mutta... siinä puoliperävaunullisessa rekassa ei ollut lainkaan nostolaitetta, joten jonkun pitäisi olla kotona. Late arveli heti ettei minusta -astmakeuhkosta- olisi yksin ottamaan vastaan niitä, riippuen siitäkin millä tavalla puuosat oli pakattu ja hän sanoi jäävänsä töistään pois perjantaina.

Puukuorma saapui kymmenen maissa perjantaina ja jäi tien varteen. Sitä oltiinkin odoteltu kolme viikkoa ja kaksi päivää...

170 kiloa puutavaraa...

Ystävällinen rekkakuski avasi paketin nostellen yksitellen liimapuulankut alas rekan kyydistä. Late kantoi niitä kuin tyhjää vaan lähemmäs ulkorappujamme joten miekin menin kokeilemaan ottaa vastaan niitä, mutta kun kuski irroitti otteensa lankusta, miun keuhkot tuntuivat menevän ihan kasaan siitä yhtäkkisestä painosta, ja lankku lysähti maahan koska kipeät keuhkoni ikäänkuin menivät kasaan! Ihan kuin joku rautakehikko olisi asetettu yhtäkkiä estämään hengittämistä ja koko yläkroppaan ja selkään sattui! Siksi en pystynyt sitä lankkuakaan nostamaan. Kaikki veto oli poissa!

Nostelin sitten vaan pinon välipuut sisälle ja myöhemmin, kun Late oli tehnyt tilaa olohuoneeseemme, ja miulla jo keuhkot hiukan toimivat, nostin hissukseen muutaman lankun pihalta sisälle.

Kumpikin siis olimme ihan puolikuntoisia ja hani jopa hieman kuumeessa, mutta hirmuinen hinku saada raput paikoilleen ajoi molempia. Jo eilen Late sai valmiiksi ylimmän rappuosasen, joka alkaa kylpyhuoneen ulokkeesta ja jatkuu parvelle.

Mie välillä auttelin sirkkelöinnin kanssa ja pitelin osasia kun hani ruuvasi niitä paikoilleen. Hänen tekemistään tarkasti lasketuista piirustuksista oli suuri apu. Hyvin suunniteltuhan ON jo puoliksi tehty. =) Välillä paistelin suklaakakkua, hain klapeja sisälle, maalasin parven reunoja -ja taas yhden oman paitani. Alakerran lattioita piti myös lakaista vähän väliä sahausten ja sirkkelöintien jäljiltä. Tätä remonttipölyä tulee vielä löytymään vaikka mistä.

Tänään valmistui samalla keittiössä porkkanapiirasta, valkosipuli-punaviinipossua ja avokado-kananmunasalaattia. Olohuoneen puolella hani ahersi sirkkelin kimpussa, mie aina kipitin pitelemään jälleen ohjuria ja olin astinlautojen painona tarvittaessa, siivoojana, kiinnipitelijänä reisilankkujen asennuksessa ja hihkuin välillä ääneen kuinka hienot niistä rapuista tuleekaan! Välillä vitsikkäästi kutsuin jostai olkapääni yli ääneen jotakuta kolmatta avuksi, toisiksi apukäsiksi. No eihän täällä ketään muita ollut. Ne meidän remppa-auttajiksi lupautuneet kun ovat harventuneet aika vähiin. =)
Mutta me teimme sen. Kahdestaan. Yskien. Me saimme rappuset aikaan!
Sunnuntaina näytti jo siis tältä.

Puuttuu vielä rapun kaiteet. Puuttuu väri rapuista. Puuttuu mittarien päältä kansia. Puuttuu parvelta kaiteet. Puuttuu listoja sieltä sun täältä. Mutta kesäkuun alusta saakka metallitikkailla keikkuminen on nyt ohi. Ihana juttu.

Portaat olohuoneesta katsottuna. Juuri valmistuneina...

Kosteusvaurioremontti ja sen korjaukset tältä vuodelta
alkavat olla voiton puolella.

Jatkuen sitten ensi kesänä...
Samalla toivomme tietenkin,
ettei sellaisia vikoja löydy lisää... 

PS:
Tänä iltana skoolasimme lasilliset venäläistä kuohuviiniä (oli muuten ostettu se pullo jo heinäkuussa Saarenmaan-reissulla, eli ei kovasti meillä kyllä juopotella!=) ) portaidenvalmistumisjuhlan kunniaksi. ♥

Tapaus pönttöuuni ja tsaarinajan aineet

Tässä jokin aika sitten puuhasin omana projektinani yläkerran pönttistä. Ensiksi paikkasin sen sisäpuolta uuninluukkujen yläpuolelta rapautuneesta kohdasta parilla uudella tulitiilellä sekä tulilaastilla. Kuivuessaan laasti hieman kovertui mutta Hani totesi sen olevan ihan ok siisti ja ettei sitä tarvihe enempää massailla laastilla. Katsotaan sitten onko korjauskerros tarpeeksi paksu, vai tarviiko tätä paikkakohtaa myöhemmin lisäpaikata. Uuninpesässä oli myös takaosassa pari paikattavaa saumankohtaa.

Pönttöuuni parvella ennen muuttoa jouluna 2010.

Pinnalta hioin ensin hilseilevät kohdat hiomapaperilla. Sitten pesin pinnan maalarinpesulla, pyyhin kostella ja lopuksi vielä kuivalla. Muutamat vanhat pyyhkeet saivat tehdä viimeisen työnsä pönttöuunin puhdistuksessa. Seuraavaksi maalasin pönttöuunin pinnan pohjamaalilla, mustalla Rostex Superilla. Yhden vuorokauden pönttäuuni oli tosi goottiuuni. =)

Goottiuuni 17.9.2012. (pohjamaalissa)

Hanikin sanoin töistä tulleessaan, parvelle kiivetessään ja pönttiksen nähdessään jotta
-Jätetäänkin toi tuollaiseksi. =)
Haha! Joo mut ei... Eikun jälleen hiomaan pintaa sileäksi ja hiomapölyn puhdistusta.

Litran purkki oikeaa, arvokasta ja valmiiksi sävytettyä upeaa Cayennea, (koodi M419), eli Unica  pintamaalia oli odottamassa. Joten seuraavaksi sivelin vaahtomuovitelalla väriä (18.9.2012) pönttiksen pintaan, suojaten ensin hilseilevästä hopeanvärisestä maalista puhdistamani uuninluukut punaiselta maalilta.

En saanut millään irroitettua uuninluukkuja, joten sanomalehteä siististi maalarinteipillä luukkujen päälle ja a vot, oli helppo maalata kun ei tarvinut pelätä maalin tekevän punaraitoja luukkuihin.

Lopullinen, ihanan lämmin punainen väri.

Kolhupaikka uunin luukkujen päältä olisi pitänyt oikeaoppisesti pakkeloida jollain kuumuutta kestävällä massalla, mutta ajattelimme, ettemme haluakaan pönttiksestä täydellistä ja vuosien kolhut saisivat kuultaakin esille. Pönttis sai seuraavana päivänä (19.9.2012) pintaansa toisen kerroksen Unicaa, jälleen vaahtomuovitelalla.

Pönttiksen maalaukseen sain neuvoja Tikkurilasta. =) Kiitos kovasti sähköpostista Satu Aholahdelle, Maalausneuvonta Paintsiin. =)
Tosin mie hieman sovelsin ohjeita, mutta kuitenkin, loistavat neuvot olivat tarpeen.

Uuninluukut on käsitelty ensin Rostex Superilla ja sen jälkeen Liesimustalla. Olemme havaineet sen hyväksi aineeksi mm aikoinaan vanhan keittiön puuhellan pinnan kunnostuksessa sekä olohuoneen takanluukkujen kaunistamisessa. Hopeanmusta pinta pysyy siistinä kauan, antaa mukavan kiiltopinnan ja vetää vertoja maaleille. Liesimusta ei ainakaan ala hilseilemään pois ja se on helppo uusia. Hanskat ja rätti vaan käteen ja mustaamaan.

Välillä olen tässä maalaillut parvea katosta ja seinistään vaaleaksi. Puiset puolipaneelithan sieltä poistettiin jo kesällä. Maalasin ensin alle lateksipohjamaalia ja päälle Byggmaxin munankuorenvalkoista seinämaalia.

Tuli valoisamman ja suuremman näköikseksi tämä parvi. Myös tapettiseinät maalasin. Näin ensihätään. Pitänee keksiä niihin jokin kiva vaaleahko tapetti...Vielä ei ollut yläkerran makkarin ja parven lopullisen remontin aika. Tämä riittänee näin välikaudeksi. Mietintäajaksi. =)

Late on irroitellut parvelta merkillisesti kulkeneita ylimääräisiä sähköjohtoja ja siirrellyt niitä järkeävmpiin paikkoihin. Johtoja on lyhennetty useita, jopa kymmeniä metrejä. Edellisten remontoijien ajatuksenjuoksu jaksaa koko ajan ihmetyttää meitä... =P

PS:

Uuninluukkujen lasiosat 

voi puhdistaa Sammolla. 

Vanha hyvä aine, 
jo tsaarinajalta, 

ja puhdistaa todella tehokkaasti 

pinttyneenkin noen pois. =)