Hiukan sinistä ja valkoista

Hän on ♥ Late lammas, ja hän odottelee pääsiäistä, 

ilman pienintäkään pelkoa pääsiäisherkuksi joutumisesta. ♥ 
 

Haaveilin vuosien ajan ikiomasta lampolasta,
mutta tämän lähemmäksi en taida sitä haavettani päästä. =)

Vaan minä sitten kuitenkin menin ja toteutin yhden haaveeni eli ostin tämän kuun viimeisillä rahoillani (heh, taas tiedossa kolme rahatonta viikkoa, koska jo aiemmin tässä kuussa maksoin erään suuren ja 12v roikkuneen lainan pois...) ne kaksi kaunista puutuolia ja pikkuisen pöydän, joista jo aiemmin jotain kerroinkin, kun ne sopivat pikkutalon keittiöön mielestäni paremmin kuin hyvin. ♥  

Nyt saimme vihdoin poistettua pihamaalle sen metallijalkaisen varpaidenmurskaaja-mosaiikki-puutarhapöytämme, joka toimitti tähän saakka keittiöpöydän sijaisuutta. Nämä kalusteet mahtuvat tulevan remontinkin aikana olemaan pikkuruisessa talossamme, luulen ma. Niin, tämä on niin pieni talo, ettei täällä voi olla mitään suuren suuria tavaroita eikä huonekaluja.

Keittiöremontin jälkeen keittiössä tulee olemaan enemmän tilaa ja otamme takaisin käyttöön vanhan, nyt varastoituna olevan ison ruokapöytämme, jotta keittiössä olisi tilaa useammallekin ruokailijalle istua samaan pöytään kanssamme. ♥ ♥ ♥ 
Tämä pieni pöytä kyllä löytää sitten oman paikkansa jostakin muualta talossamme.

Kiitoksia Savisudille! =)

Savisuti lähetti iloisen tunnustuksen blogilleni. Kiitos Savis!

Tässä pitäisi nyt sitten kertoa vahvuuksistaan, mutta tuntuu ettei minulla ole sellaisia lainkaan...? Olisiko se miun vahvuuteni jonkinlaista positiivisuutta? Kykyä nähdä joka asiassa jotakin hyvää. Kykyä katsella maailmaa hiukan erilaisin silmin? Onko usein esiin pilkahtava intuitio vahvuutta? Haaveilu nyt tietenkin on yksi oma juttuni mutta onko se vahvuus vaiko heikkous, joita myös piti luetella? Heikkouksiani on herkkä sieluni, joka saa minut itkemään vaikka surullista piirrettyä lastenohjelmaa katsellessa... Vai onko sekin sittenkin vahvuus, tiedä häntä. =)

Tämä tunnustus piti jakaa eteenpäin, vaan enhän mie osaa päättää kuka olisi erityisesti sopiva tämän tunnustuksen saajaksi, koska ne blogit joissa vierailen, ovat kaikki kauniita ja ihania blogeja ja niiden kirjoittajat kauniita ja taitavia bloggaajia. =) Mutta ole hyvä ja ota sinä tämä tästä mukaasi...

Raksa-messupäivän satoa

♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Lauantaina meni reilut viisi tuntia Lahdessa

Raksa-messujen tarjontaa katsellessa ja
halleja kierrellessä. Tietenkin meikäläisen silmät
löysivät kauniita kukkasomisteita kuvattavaksi,
kuinkas muutenkaan.

No juu, oli siellä silmänruokaa muissakin asioissa
kuin somisteissa. Oli ihania keittiö-
ja säilytysratkaisuja...




















Oli supersiistejä ja upeita tasoja, pintoja, tapetteja, takkoja,
tuotteita, ideoita, tarjouksia ja kilpailuja.



Hani voitti yhdessä kilpailussa
meidän remotille varsin tarpeellisen
ja tervetulleen sähköön liittyvän
pienen palkinnon.






-Kuvassa karkkiaski, jollaisen sain miekin. =)




























Esillä oli myös hempeitä ja herkkiä tuotteita,
kuten nämä hollolalaisen Sini Loukon
ihastuttavat taidelasityöt.





















Sinin suloisia lasitöitä löydät tästä
kuvassa näkyvästä osoitteesta.

























Narsissit loistivat pikkuaurinkoina
siellä täällä messuhalleissa.






















Viisi tuntia meni hujauksessa, kunnes jalat jo
tulivat kipeiksi ja masu huusi ruokaa,
ja etsimme ruokapaikan,
joka onkin sitten jo ihan toinen juttu... =)






























Vaan tämänkin ohjeen kun aina muistaisi... =)

Kevätaurinko sulattelee

Nuohooja kävi viimein, eikä tällä kertaa ollut onneksi 

vaarassa pudota katolta. Savuhormi oli ok kunnossa, 

paitsi että piipun ylimmät tiilet voitaisiin uusia. 

Olohuoneen takka oli vähiten kerännyt itseensä nokea. 

Se kun on uusin näistä tulipesistä. 

Noissa kahdessa muussa oli vähän huomauttamista 

mutta nepä taitavat muutenkin mennä vaihtoon.

 

Kun nuohooja imuroi katolla savuhormia

minä kuuntelin yläkerrassa hormin hassua imurin huminaa 

ja ihailin kymmeniä multapurkkejani joista pilkistää vihreää. 

Katselin niitä kamerankin läpi mutta ne eivät ole 

vielä kovin kuvauksellisia. 

Kasvakoon nyt ressukkaiset. =)

Kun nuohooja imuroi yläkerran pönttöuunia, 

mie kipitin pois tieltä alakertaan kamerani kanssa 

ja kuvailin keittiössä eilen Maman luota saamiani 

muratin oksia joista saan kesäksi ihanasti monta 

ruukullista kesämuratteja pihalle.

Ruokakaupasta oli pakko ostaa kainaloon 

kotiin vietäväksi, sininen ruukullinen helmihyasintteja, 

kevättä juhlistamaan.

Valitsin mukaani sellaisen ruukun, jossa oli enemmän 

nuppuja kuin auenneita kukkia, että ilo kukista kestäisi kauemmin.

Ihmeellisesti se olisi kevätpäiväntasaus jo 

ensi viikolla. Pitkä kylmä talvi alkaa olla takana. 

Eliaksenkukka kurkistelee keittön ikkunasta 

tuota vahvaa valoa, lumikinosten sulattelijaa.


PS: Viikonloppuna kävimme kurkistelemassa Apen
harrastetiloissa, kuinka kylpyhuoneen peilikaappi sekä
allaskaappi valmistuvat huimaa vauhtia,
-ja wow- ne olivat upeat!

Niitä odottaa kotona jo konjakin sävyinen
puuvaha ja kahvat allaskaapille...
On se Appi taitava!

♥♥♥♥♥

Tuulisena päivänä...

Tyhjennän tuhkat kaikista tulipesistä ja vien varovasti ulos, mutta tuulenpuuska saa minut kiinni ja pöllyttää tuhkaa sinkkiämpäristä ympäriinsä niin, että miun täytyy pitää silmiä kiinni. Samalla hiukseni muuttuvat tuhkasta tahmeiksi ja pihatakki on nopeasti pesua vailla. Tuuli huuhtoo taloa innoissaan ja puhtaisiin tulipesiin onkin pakko laittaa puita palamaan että saisi lämpöä kylmenevään tupaan...

Remonttisuunnitelmia näytöllä

Puolison tietokoneen näytöllä on 3D:nä Pikkutalon alakerran remonttisuunnitelmalla muokatut huoneet. Näitä virtuaalikuvia myö pyöritellään iltaisin ja suunnitellaan lisää niin, että Hani piirtää ja mie visioin. Keittö näyttää koneen ruudulta kurkisteltuna toimivalta ja mukavalta, samoin kylpyhuonesuunnitelma. Muut huoneet ovat vielä hiukan vaiheessa.

Mies suunnittelee myös autotallin ja tekee tonttipiirroksen jossa on jo uusi talli sekä purettava piharakennus ja kaadettavien puiden paikat, lähettäen kuvan kaupungin rakennusasioista päättävälle. Hän saa puhelimitse seuraavana päivänä myöntävän vastauksen. Tarvitaan vielä autotallin rakennuspiirustukset ja nekin kohteet alkaisivat rullata eteenpäin...

Kylpyhuone ja sauna saivat uudet tuuletusräppänät, vanhojen ja rikkinäisten tilalle, ihan oikeasti. Muuten ei tunnu tällä hetkellä tapahtuvan kummempaa uutta remonttirintamalla, kuin virtuaalisesti.

-Mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty?

Pajun kis-kis-kissoja

...

Pajunkissat ovat jo täydellisiä... 

Väärä roskalaatikko

Istun yläkerrassa kirjoittamassa ja kuulen kuinka roska-auto pysähtyy kohdalle ja pian roskiksemme kolisee auton syövereissä. Kurkistan ikkunasta ihmetellen, koska edellisestä roska-auton käynnistä on vain kaksi viikkoa. Auton piti käydä meillä vain kerran kuussa. Kuljettaja on palauttanut jäteastiamme jo paikoilleen ja lähtee pihan perälle noutamaan toista jäteastiaa, jonne keräämme poltettavat jätteet, ja minulle tulee niin kiire avata ikkuna että heikkotekoinen ulommainen lasi on pudota alas pihalle. Huudan ikkunasta läpi roska-auton kovan melun, ettei sitä laatikkoa saa ottaa! Mies jatkaa harppomistaan ja mie kiljun saman uudestaan kovemmin jolloin mies vilkaisee ensin ovelle, sitten ympärilleen ja viimein yläkerran ikkunaan ja pysähtyy katsomaan. Huudan vielä kerran käsiäni ikkunasta Kermit-sammakon lailla huitoen, ettei toista laatikkoa tarvi tyhjentää. Selitän, että vain sekajäte viedään ja sekin vain kerran kuussa.
-Eikö tuota toista astiaa tyhjennetä sitten ikinä, mies ihmettelee.
-Ei, kiitos, me tyhjennämme sen itse, kiljun ikkunasta.
-Okei, selvä, muutan tiedot tilauslistaan, kuuluu pihalta.
-Morjens, mies hihkaisee ja harppoo autolleen ja mie jään tappelemaan ikkunan kanssa, joka ei halua enää mennä kiinni.

Myöhemmin päivällä vien sen toisen jäteastian puuliiteriin, pois pihasta ja näkyvistä. Viedään sinne sitten ne palamaan menevät paperit ja pahvit.

Kevään airuita

Tällaisia kevätnäkymiä odotellen
katselen multapurkkejani
joista pursuaa jo hieman vihreää...

...

Toiveita pihakukiksi

 Ah, upeita sormustinkukkia mie tahtoisin... 

 Valkoisia ja pastellisävyisiä... 

 Varjoliljaa tällaisenä vaaleanpunaisena sekä valkoisena... 

 Pehmeitä pastellinvärisiä orvokkeja... 

ja tietenkin paljon tulppaaneja 

kurkistelemaan reilun vuoden päästä 

pihan kaikista sopivista paikoista... 

...

Kakkua ja kukkia

 Lauantaiselta kaakku, kukka ja lahja-päivältä Laten vanhempien
tuoma herkän keltainen tulppaanikimppu. 

Aluksi ruokimme vieraat keitetyillä perunoilla ja tunteja muhineella kermaisella 

possun- ja naudansuikalekastikkeella. Jälkiruuaksi oli kahvia ja kakkua. 

Tässä Prinsessakakku, jonka teossa Miihkalin tyttöystävä Satuliini auttoi. ♥

Oli meillä sellainen tavallinenkin mansikkakermakakkunen joka loppui aika nopeasti... 

 

Satuliinilla itsellään on tänään, sunnuntaina, syntymäpäivä. 

Onnea vielä siullekin! ♥ 

♥ Hanin antama hehkuvan punainen tulppaanikimppu. ♥

Pöydällä kirppislöytö muutaman vuoden takaa, 

punaisella kirjottu ristipistoruusupöytäliina.

Lasten tuoma värikäs tulppaanikimppu! ♥♥♥

Oi mikä ihana kukkapaljous!  ♥♥ 

Ikinä ennen en ole saanut yhdellä kertaa näin paljon kukkia! Näissä kukissa oli kyllä Nunnukka-tyttärellekin osansa, hänkin kun oli saman päivän päivänsankari kanssani.  

♥♥ 

Tulppaaneja oli kaiken kaikkiaan yhteensä 60 ja lisäksi Hanin velimies uusine tyttöystävineen (meni kyllä hiljattain naimisiin, mutta erosi äkkiä ja pian löysi uuden???) toi mukanaan Eliaksen kukan, joka on kyllä mukana tässä alimmassa kuvassa mutta ei paljon värikkäästä iloisesta kukkamerestä näy.
-Toivottavasti osaan hoitaa Eliasta sitten oikein.

Laten äiti toi löytämiään ihania vanhoja kahvikuppeja lautasineen kuppikokoelmaani, ja hauskat uudet Muumi-mukit sekä miulle että Hanille ja lahjakassin Nunnukalle. =) 

Jo aiemmin viime viikolla piipahti luonani kaffeella Mama, tuomassa synttärilahjoja sekä miulle että Nunnukka-tyttärelle. Mie sain mm ihanan alusasusetin, rakastamaani Da Capo-suklaata ja lukemista! <3

Pikkusisko lähetti miulle tämän maailman kauneimman käsilaukun!
Kiitos Lil-sis!

♥♥

Kiitos kaikille vierailijoille, niin kaksi kuin nelijalkaisille.  
Nunnukka-tytär pitäisi tulla käymään ensi viikonloppuna 
ja hän saa silloin tuon oman lahjavuorensa. =) 

♥♥♥♥

PS: En osannut hoitaa Eliasta. Se oli luultavasti saanut kylmää jossain vaiheessa kulkuaan meille...

...

Valkoisessa ripaus vaaleanpunaista

Ylin, ylioppilasneilikka, on kuvassa vain näön vuoksi,
sillä toivon ettei tästä pihasta sellaisia nouse. =)


Mutta en laittaisi pahakseni lainkaan jos joku näistä pihan ruusupuskista olisikin vanhanaikaista vaaleanpunaista ja tuoksuvaa lajia...
Valkoiset ruusutkin ovat kauniita, yksinkertaisina tai juhannusruusuina...
Kellokukkiakaan ei voi koskaan olla liikaa...

Violetteja kesämuistoja

Kuunliljalla on ihastuttava, salaperäinen nimi. Itse kukkakin on suloinen ja erityisesti pidän kasvin kasvutavasta ja sen vehmaista lehdistä... Kuunliljojakin pihaamme tahtoisin...

Kesäikävää

Tietokoneeni vieressä työpöydälläni on lista tilaamistani siemenistä ja onpa siinä pöydällä jo muutama tyhjä siemenpussukkakin. Kirjaan vihkoon ylös päivämäärät, koska olen laittanut multaan mitäkin.

Kiinankärhön (Clematis Helios) miltei näkymättömät siemenet, kuukausimansikan (Alpine) älyttömän pikkuruiset siemenet ja lempparini, monivuotisen, kauniin violetin (Floral power) stone wash denim orvokin minisiemenet ovat nyt mullalla peiteltyinä odottamassa kevätauringon herättelevää vaikutusta. Samoin kuin yrttiset kylvömatot basilikaa, ruohosipulia, korianteria, persiljaa ja minttua ruukuissaan.

Muut siemenet saavat odotella vielä noin parisen viikkoa pussukoissaan pidempiä, valoisampia päiviä ja seuraavan uuden kuun alkua. Juurakkoina saapuvat perennat saapuvatkin miulle vasta sitten, kun on jo aika laittaa ne maahan. Joitakin kesäkukkia ostan aikanaan valmiina jo kukkivina Lahden kesäiseltä torilta, niin kuin vaikkapa kaikki tulevat rakkaat kesäpelakuut...

Kesää on kovasti jo ikävä... 

...