Toissayönä olin unessani mukamas meidän puutarhassamme. Puutarhassa oli puita ja kukkapenkkejä somassa järjestyksessä, aurinko paistoi ja oli kesä... Ihan varmasti jossain rupattelivat varpuset...
Unipuutarha oli suurempi kuin tämän pihan oikea vastaava. Siellä oli kaunis nurmikko ja me olimme mukamas vastikään tehneet yhdessä Hanin kanssa puutarhan nurmikolle kauniita, kiemuraisia kivipolkuja, pitkin poikin. Hyppelin lapsellisesti kiemuraisia polkuja pitkin tosi iloisen onnellisena.
Kun sunnuntaina iltapäivällä piipahdimme kaupoilla, kurkistin unikirjaa kirjojen alennusmyyntilaarista. Unikirjan hinta ei vieläkään ollut tarpeeksi alentunut jotta olisin voinut ostaa sen. Raotin hyvin varovasti kirjan sivuja kohdasta P, niin kuin puutarha. Kirjassa sanottiin kauniin puutarhan merkisevän tyyneyttä ja asioiden olevan hyvin, jos sellaisen näkee.
Kuitenkin P, niin kuin polku - kiemurainen sellainen - tarkoittanee ongelmia, jotka olisi osattava ratkaista hereillä ollessaan...
Viime yönä näin unta, jossa menin yhdessä Hanin kanssa kylään, jossa minua ei ikään kuin huomattu tai noteerattu ollenkaan jo heti ulko-ovelta asti. Vain Hania tervehdittiin iloisesti ja minua ei edes katsottu, kun hänen jälkeensä astuin ovesta sisälle. Riisuin takkini ja kenkäni eteiseen ja menin Hanin perässä olohuoneeseen jossa hänelle juteltiin. Minä vain kuuntelin. Kukaan ei katsonut minua tai osoittanut sanojaan minulle, joten olin hiljaa.
Kohta Hani kutsuttiin kahvipöytään jossa ei ollut minulle lainkaan edes kahvikuppia. Seisoin hämmentyneenä hetken keittiössä, kunnes talon emäntä sanoi yhtäkkiä:
-Sano terveisiä sille Unallekin, katsoen Haniin, joka lupasi sanoa, ja minä hämmennyin entisestään.
Kävelin unessa sen asunnon eteiseen, kenenkään edelleenkään huomaamatta, kuuntelin aikani puheensorinaa keittiöstä. Kohta laitoinkin kengät jalkaani, takin päälleni, lähtien ulos ovesta, pois talvipakkaseen, koska tunsin olevani niin täysin ylimääräisen ulkopuolinen.
Heräsin unen auringonpaisteiseen pakkasilman raikkauteen ja kuulin oman hengitykseni.
Se oli erittäin todentuntuinen uni.
Minulle on jopa oikeasti tapahtunutkin hiukan vastaavaa...
Pitänee mennä jälleen kirjakauppaan
kurkistamaan unikirjasta varovasti kohtaa N,
niin kuin näkymätön... =)
niin kuin näkymätön... =)
Kaija Koon: Läpinäkyvää, soi nyt mielessäni...
6 kommenttia:
Hei
Täällä on toinen näkymätön nainen.
t: Sini
Mielenkiintoisia unia! Minä en raski ostaa unikirjoja, vaan itse tulkitsen uniani (se on sitäpaitsi mukavaa). Ja minullahan on tulkinnanvapaus ja yksinoikeus niihin... Ajatuksia herättäviä unia toivon sinulle edelleen Una ja -hyviä unien selityksiä. :)
Sini =)
Voih... Minusta tuntuu, että jokainen on joskus...
Muuttolintu =)
En miekään raaski. =) Siksi kurkin kaupassa kirjan sivuja. =)
Mää näen usein ihan hassuja unia. Monesti näen monta unta yhden yön aikana, ja tuo Hani ei kuulema koskaan näe mtn? Ihan hassua. =)
Minun lempiunikirjani on Gustav Hindman Millerin 10 000 unen tulkintaa! Ihana kirja!
Olen viime aikoina ollut aikamoisessa unimaailma pyörityksessä. Ihan meinaa pää olla pyörällä valveilla kun yöllä niin kovasti tapahtuu :)
Katjusha =)
Oi, unet ovat toinen maailma meille uniennäkijöille. =) Toivottavasti ne ovat kuitenkin olleet hyviä unia? Painajaiset eivät ole mukavia.
Lähetä kommentti