Oksia aura-autojen peileissä?

Eilen sureksin ensin aikani kynsiäni pureskellen sitä, että sekä moottorisahamies että raivaussahamies lähestyivät Pikkutaloa pohjoisen suunnalta viistosti ohi menevän tien takaa. Vihdoin ne olivat jo lähellä metelöivine työkaluineen ja miun oli pakko rohkaistua, pukea ulkovaatteet päälleni, kiskoa polkupyörä kaverikseni kauppamatkalle ja mennä ensin kysymään tien reunalle, miksi ihmeessä he kaatavat ne kaikki puut pois?

Näkö- melu- + tuulisuojana toimineet pensaat olivat kumossa jo korkeiden kaadettujen leppien kera pitkin pituuttaan miesten takana ja moottorisahamies sanoi heidän saaneen käskyn raivata puut koska niiden oksat osuivat aura-autojen peileihin?! Aurojen peilehin? Ei pidä paikkaansa, mie väitin, mutta mies väitti takaisin:
-Pitää se, seisoen kaukana tiestä, ojan toisella puolen, kentän laidassa, kadettuja pajuja jalkojensa juuressa. Merkillisesti siis ajannevat aurat tässä kaupungissa? Kumossa ojassa???
-No ei me noita koivuja kaadeta, mies lupasi, mutta mie jatkoin jo mykän murheellisena matkaani kohti keskustan kauppoja, koska mitä ne koivut nyt mukamas enää hyödyttivät? Niiden oksat olivat korkealla, eikä niistä puista ollut mitään näkö- kuin tuulensuojaakaan. =(

Mielestäni on ihan eri asia kaataa pois vaarallisen vanhoja ja sisuksistaan lahoja puita, kuin tuhota nuoria tuuheita näkösuojaksi soveltuvia puita ja pensaita. Nuo tien reunan kaadetut olivat kaikki tervettä puuta. Suretti. Suututti. Emme olisi kumpikaan halunneet nähdä yhtään sen enempää sille aukiolle.
Mie olin jo aiemmin laittanut Latelle viestin töihin, että nyt ne kaatavat ne tienvarren puut ja pensaat. 
-Prkl, tuli lyhyt ja ytimekäs vastaus mieheltä.

Näinhän siellä edellisessäkin asuinpaikassa kaadettiin meidän vuokratakapihaltamme korkea marja-aroniapensasaita lyhyeksi jo ennen taloon muuttoamme, vaikka paikkaan tutustuessamme juuri takapihan vihreä suojaisuus oli paikan eniten viehättänyt pointti. Jonkin aikaa asuttuamme he kaatoivat pihamaalta pois melkein kaikki lehtipuut. Pari kuukautta paikassa asuttuamme kaupungin miehet sahasivat pois ympäristön ja takapihan suojaisaa metsikköä.

Siitä sentään ilmoitettiin etukäteen ja kerrottiin, jotta jos asukkaat erityisesti haluavat jonkin puun kaadettavan, se merkitään kirjavalla nauhalla. Jos haluavat jonkin puun jätettävän, se merkittäköön valkoisella nauhalla. Postilaatikkoon jaettaisi nauhoja.
Laatikkoon ilmestyi kuitenkin vain sitä kirjavaa nauhaa, jolle meillä ei ollut todellakaan mitään käyttöä. Suojaisat puut olivat olleet suuri wau-tekijä paikan miellyttävyydelle ja sopivuudelle juuri meidän asumiseemme. Naapuri kertoi ettei käytännössä mitään puita säästettäisi, kun Late tiedusteli, missä ne luvatut valkoiset nauhat olivat. Valkoisia nauhoja ei ollut olemassakaan. Mie tein kuitenkin vanhasta lakanasta nauhoja, ja sidoin ne miltein kaikkiin takapihamme puihin ja toivoin, että ne huomioitaisiin. Pihahan ei olisi mitään ilman suojaavia puita! Uskoivat. Loppujen lopuksi vain miun valkoisilla nauhoilla merkitsemäni puut metsurit jättivät pystyyn. Onneksi.

Eilenkin olisin tarvinut valkoista nauhaa jota olisin kietonut kaikkien loppujen tienvarren pensaiden ja puiden ympärille. Olisivat saaneet kaataa mieluummin ne kylmät koivut, joiden oksat keikkuvat tuulessa korkeuksissaan.
Ehkä samaisen aura-auton omituisten, pitkien peilien vuoksi niidenkin puiden oksat on jossain vaiheessa karsittu runkojen alaosista tupsumaisiksi, kuin jättivesivärisiveltimiksi.

Viime keväänä mukavia erikoisia pajuja katkottiin toisen tahon toimesta tonttimme eteläpäästä ja sinnekin suunnalle tuli harmittava aukko (kuvassa näkyykin hieman) paju- ja pihlaja-aitaukseen ja mukava näkösuoja ihan yhtäkkiä katosi. Näköjään omaa tonttia pitäisi olla ympärillä muutamia hehtaareja, että talon ja pihan ympärille jäisi sellainen koskematon alue ulkopuolisten taholta.
Sellainen, jossa saisi kasvaa suojaavia pensaita ja puita mielinmäärin.

Puutarha 

tarvitsee puita...