Translate

15.4.2011

Lievää paniikkia

...


Vasemman käden etusormen päällinen alkaa olla paikka paikoin nahaton ja hellänä terävien sukkapuikkojen päiden tökkiessä sormeani tämän -käsille jotain työtä- kampanjani vuoksi. Sama vaikutus on virkkuukoukulla miun sormiini. Tarvitsisin varmaan puiset koukut ja puikot. 

Terveystarkastaja sortui eilen selittämään jotain omia asioitaan ja jaarittelemaan, kun mie tahdoin puhua tästä talosta ja sen löydöksistä. Joskus tk-lääkärissä käy samalla tavalla, aikaa potilasta kohden on 15 minuttia ja lääkäri kertookin omista sairauksistaan tai tuttaviensa sairauksista, ja siinä potilas odottaa ymmyrkäisenä, mitä ihmettä tämä on...

Tt kurkisteli kyllä pyynnöstämme talon alle ja tokaisi jotta on siellä joskus varmaan jotain kastumista tapahtunut, huomatessaan ne muutamat lattian lahot ja osittain alaspäin törröttävät puuosat, sekä uudemman ulkovuokrauksen alle jätetyt lahot seinälaudat, "Mutta nyt se on ainakin kuiva!" hän totesi tyytyväisesti hymyillen. Alhaalla kivijalan juuressa ja sokkelia pitkin märkyytenä ylöspäin kiipeävästä, syvällä talon alla seisovasta sulamisvedestä hän ei piitannut. 

Hänellä kun sattumalta ei ollut muistiinpanovälineitä (meiltä olisi saanut pari riisiä paperia ja monta asuntomessukynää!) eikä hän ollut varautunut tarkistuskäynnille (sellaiselle olin hänet pyytänyt!) niin ei hän sitten tehnytkään muuta kuin piti käsiään taskuissaan ja selitti hitaasti jotakin muuta, jonka monesti epäkohteliaasti keskeytin ja kyselin tästä meidän ongelmastamme malttamattomana.

Hänet pitää tilata erikseen varsinaiselle tarkistuskäynnille, jolloin hän saattaa kirjata varovaisesti jotakin paperille, mm talon ilmanvaihdosta. Mutta vain varovaisesti, koska hän "ei ole mikään rakennusalan asiantuntija. " No mitenkäs, eikö sitä olisi voinut kertoa jo puhelimessa asiastamme selostaessani tiistaina?

Kokemuksesta tiedän, että se kuivunutkin kosteusvaurio eli kuiva home, aiheuttaa oireilua. "Ei täällä haise homeelle", mies toteaa hymyillen miulle ja Latelle sisätiloissa.
Voih, minusta hymy ja home-sana, eivät sovi ollenkaan samaan lauseeseen! Tässä taannoin televisiossakin esiintyi ns home-expertti, joka hymyillen selitti homeista otettuja makrokuvia, sanoen niitä söpöiksi ja näteiksi ja miun sydämeeni ihan koski sitä esitystä katsellessani ja kuunnellessani.


Möykky vatsassani velloo yhä. Kuin olisin nielaissut kaksi tiiliskiveä. Ne jauhavat toisiaan vasten sisuksissani ja aika ajoin tulee tunne, että pitäisi yökätä.

Ikkuna- ja ovitilaus, joka onneksi oli vasta tarjouspyyntöasteella, on laitettu jäihin. Kamiinat ovat jo tulossa, niitä ei voinut perua. Appi on saanut varmaan valmiiksi kylpyhuoneen uuden kalustuksen. Kylpyhuoneen lavuaari odottelee eteisessä, uusi liesituuletin vintillä, sisärappujen kuvia lojuu monella pöydällä. Ne kaikki miun minitaimet odottavat pääsyä pihalle, muuttumista puutarhaksi tontille, jolla ei ennestään ole ainoatakaan kukkapenkkiä, lukuunottamatta niitä vuorenkilpiä jotka takaseinustalla sijaitsevat kiinni talon takaseinässä, muualle pihaan siirtoa odottamassa.

Kolme hengityssuojainta vartoo, että lattian purkutyö aloitetaan jostakin. Mutta minä valvon taas öitäni, pelkään ja panikoin, mitä purkaessa paljastuu, ja ne tiiliskivet vatsassani työntävät aamupalaa ylöspäin...




5 kommenttia:

Allu kirjoitti...

No olipa avulias ja pätevä kaveri se terveystarkastaja. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Toivottavasti ne tiiliskivet vähän kevenis vatsassasi eikä tulisi enää uusia yllätyksiä.

Jael kirjoitti...

Pöh,mikä terveystarkistaja! Tsemppejä!

Maaria kirjoitti...

Minä täällä aina luen sinun kuulumisiasi ja nyt pidän tietenkin ihan hirmusesti peukkuja että kaikki menisi kuitenkin hyvin, tavalla tai toisella, vaikka mutkan kautta. Lueskelin aikanaan Hallatar-blogiasi joka on mulla elävästi mielessä - niin hyvin olit taloasiat silloin kuvannut.
Tässäkin tekstissä taas, asian lisäksi, on ihan pakko taas kiinnittää huomiota tuohon jotenkin niin vangitsevaan tapaasi kirjoittaa!
Hyvää viikonloppua, tiiliskivistä huolimatta...

Hallatarinoita kirjoitti...

Allu
Yaelian
Lumikukka

Kiitos kovastipaljon teille kaikille.

Tiiliskivet ovat välillä pienempiä, välillä ne turpoavat.

Toivomme tietenkin, että nuo kauhistuksen kohteet olisivat paikallisia vaurioita.
Sade- ja valumavesien salaojitus kuului jo alunperinkin remonttisuunnitelmaan, koska tiesimme ettei tässä sellaisia ole.

Onneksi ei ole varsinaisesti kellaria, sillä sisätiloihin veden tulo ei liene koskaan mitenkään terveellistä taloille.

Kaunista viikonloppua teille.

Hallatarinoita kirjoitti...

PS: Vähän valvomiseksi nämä yöt menevät...