Kevään tulon huomaa siitäkin kun vettä menee kenkiin ja sukat kastuvat. Kivirapuilla oleva kynnysmatto on suojasäällä koko ajan litimärkä, koska lumet toivat katolta mukanaan puolet räystäskourustakin joten vesi lirisee nyt katolta suoraan rappusille. Matto pitää tämän tästä heittää rapun kaiteelle valumaan.
Kuivuessaan tarpeeksi kynnysmatto onkin seuraavaksi tuulen leluna jolloin tuuli vie sen mukanaan joko pihaan tai heittelee sen rappusille poikittain. Ovikranssin tuuli nappaa mattoakin useammin mukaansa mutta sinnikkäästi mie haen kranssin ja laitan sen oven naulaan takaisin. Kisailen tuulen kanssa.
Koetan paukutella pihan jääkerrokseen rautakangella ojia vedelle jotta se vaeltaisi vapauteen pihalta lojumasta ja kenkiä kastelemasta. Rautakanki alkaa käydä pian painavaksi ja otan hieman kevyemmän rautalapion avuksi ja niin niitä pieniä ojia syntyy.
Aloitan pikkuojat niiden loppupäästä ja avaan ihan viimeiseksi lätäkön reunaman, jotta pääsen katselemaan kuinka vesi juoksee uutta solaa pitkin purona kohti alavampaa maata ja jo madaltuneita lumikinoksia. Pian lätäköt alkavat huveta silmissä ja aurinko lämmittää pihan jäätiköstä lisää sulavettä.
Tulee hinku tehdä minikaarnaveneitä seilaamaan minipurosissa...
4 kommenttia:
sIELLÄKIN SIIS TEHDÄÄN KESÄÄ...
Krisse,
tänään piha on jälleen lumivaipan piilossa ja maa jäässä mutta kenties taas jonakin päivänä pääsen jatkamaan pikkupurojen tekoa... =)
Täälläkin lirisee
ja lorisee,
puisto alkaa
olla ruskean kurainen,
penkeillä on jo istujia!
Aurinko paistaa ja
vaatekerroksia
on ilo vähentää!
Eilen näin pellon yllä
Kiurun räpyttelevän ja
livertävän!
Kuu Kiurusta kesään!
Ihanan runosen Herne laitoit! =)
Näin se kevään tulo saa meidät avaamaan silmiämme enemmän. =)
Lähetä kommentti