Voi miten miulla onkaan ikävä, kaikista mahdollisista edellisen asuinpaikan asioista sitä mustarastaspariskuntaa joka asusteli talon takapihan seutuvilla. Toivon että mustiksia tännekin seudulle kesällä ilmaantuisi. Ne kaksi suloista mustista olivat miulle kuin ystäviä...
Ja mustasta valkoiseen, kun olisin mie tahtonut sellaisen pienehkön valkoisen keittiönpöydänkin, kahdella valkoisella puutuolilla varustettuna yhdestä tehtaanmyymälästä, vaikka itselleni synttärilahjana, kun ne valkoiset olisivat sopineet mielestäni niin somasti Pikkutalon keittiöön.
Sitä paitsi kaikki satuttavat varpaansa ja jalkansa nyt keittiössä olevaan metallijalkaisen mosaiikkipuutarhapöydän leveälle sojottaviin jalkoihin, ja se pöytä oikeasti kuuluisi ihan pihalle...
Oi miten monesti miekin olen sen pöydän jalkoihin varpaani iskenyt ja jopa nilkkaluuni kun nostin pöytää siivouspäivänä paikasta toiseen ottaakseni maton sen alta pois. Autsautsauts!!!
Remontin jälkeen keittiöön tulee isompi pöytä, todennäköisesti se vanha pöytämme, ja tuon pikkupöydän olisi sitten voinut siirtää jonnekin muualle... Mutta miun surkea tilini taas tyhjeni tältä kuulta omiin laskuihini joten bye bye valkoiset puutuolit ja pieni valkoinen pöytä... Ja bye bye blackbird... Aina ei saa kaikkea minkä haluaisi.
...tällainen ihana punainen nainen eli
Reijo Malkin taulu olisi ihastuttava!
Tulevaan eteiseen kenties tällainen lipasto...
...ja tällaisia kaikenlaisia pieniä puisia ihanuuksia
voisi olla pitkin taloa! =D
Mutta vesihanat toimivat taas, ja se on onnellinen
tärkeä ja toteutunut asia! =)
...
5 kommenttia:
Toivottavasti uudenkin kodin liepeille tulee tuollainen ihana pariskunta! Usein pitää luopua jostain,mutta tulee sitten muuta tilalle,,,
Yaelian,
ainakin täällä on kovasti tinttejä ja käpytikka... =D
asiat menee niinkuin ne on tarkoitettu..huomenna maaliskuu...iloitaan mm. siitä
-Krisse-
Krisse,
näin on!
Heips Nunnukka-rakas!
Tulen kurkistamaan... =)
Lähetä kommentti