...
Perjantaina pidin silityspäivän. Inhoan pyykkien silittämistä, koska nenäni menee aina ihan tukkoon silityksestä nousevasta pölystä. Näin on ollut aina, allergialääkkeestä huolimatta. Siitä syystä silitettävien kasa (vuori) on aina saanut kasvaa rauhassa, koska minulla ei ole ollut mitään erityistä hinkua silittää niitä. Nyt tuo silitettävien vuori oli taasen niin valtava, ja vei tilaa jopa Hanin vaatteilta, että oli ihan pakko napata aamusella antihistamiinia (viimeiset tabletit) ja nenäsuihketta sen aamun ensi töikseni ja toiseksi sitten etsiä silityslauta ja -rauta, kantaa ryppyvuori esille ja aloittaa silitysurakka.
Olin unohtanut että siellä ryppyvuoressa olisi yllätyksiäkin. Esimerkiksi muutamia Keravan kierrätyskaupasta ostettuja tyynyliinoja, joista tässä yksi erityisen ihana kaunis puuvillainen, kukallinen, monelta kantilta. Harmi kun löysin vain yhden tällaisen tyynyliinan....
Entiset tyynyliinamme ovat sekä Hanin äidin että miun Mamani antamia ja ne alkavat vedellä viimeisiään, joten etsin hyvälaatuisia puuvillaisia tyynyliinoja aina kun sellaisia jossain näen. Joskus kirppareilta tekee niissäkin löytöjä. On juu joskus vaikka jossain Jyskissä 5 eurolla ihan uusia tyynyliinoja, mutta ne ovat ihan liian ohuita ja läpinäkyviä...
Pidän valkoisista puuvillalakanoista. Rakkaimmat ovat niin ikään Mamani joskus antamia. Niissä useissa on hänen nimikirjaimensa kauniisti kirjailtuna ja lakanan yläreunassa pitsi. Ne ovat kunnon paksua puuvillaa, joka pitää pesusta ja auringossa tai pakkasessa kuivatuksesta.
Keittiöpyyhkeitä mie suorastaan rakastan. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Eihän? Tässä niitäkin sileiksi muuttuneina tästä viimeisimmästä pyykkivuoresta. Tässäkin pinossa on pari kirppislöytöpyyhettä.
Tuo vihreäraidallinen on Mamani vanha pyyhe. <3
Kun muutaman tunnin kuluttua saan vihdoin silitettyä kaiken, olen tyytyväinen. Olen pölyallergiastani huolimatta saanut aikaiseksi kauniita, suht sileitä liinavaatepinkkoja, pinon pöytäliinoja ja meille vaatteita. Keot näyttävät kaapeissa taas kauniimmilta ja niin ah kotoisilta...
Sinikukkainen pöytäliinalöytö on täältä eräältä paikalliselta kirpparilta. Liinassa oli ostohetkellä keltaisia läikkiä ympäriinsä, ja sen hinta oli alle kaksi euroa. Omistaja oli varmaankin luullut, etteivät läikät lähde pois. Mutta nepä lähtivät pesussa ja sekin liina odottaa nyt puhtaana ja silitettynä kaapissa kesäisiä kahvihetkiä... ei voi sanoa puutarhassa, mutta ehkä jopa pihalla. Sateen sattuessa tuvassa. ;D
...
4 kommenttia:
Voi kun joku tulisi meillekin silittämään tyynyliinoja! Meillä on kuivausrumpu, mikä auttaa pölisevään pyykkiin hyvin, mutta kaikki lakanat jäävät sen jäljiltä ryppyiseksi. Itse haaveilen että sitten joskus isona ja rikkaana hankin mankelin...
Ihanan näköisiä liinavaatteita sinulla!
Miun nenä mennee tukkoon pyykkiaineiden hajusteista. Eli minkälaisella pyykkiaineella sie peset pyykit, voisko olla sama juttu ku miulla?
Kylläpä onkin kaunis tyynyliina.
Uusia saisi edullisesti, mutta ei takuulla samaa laatua kuin nuo vanhat.
Onneksi pyykki kuivuu kohta ulkona, pääsee silityksessä helpommalla.
Mankeli on hyvä keksintö, mukavampaa puuhaakin kuin silitys.
Laura,
miekin voisin huolia sellaisen silitysapulaisen.
Kuivausrumpukin olisi mukava. =)))
Nimma,
ei, mie en ole allerginen hajuille,
paitsi joillekin miesten partavesille,
(ja juopuneiden löyhkälle, yök. )
Mutta se on se pöly...
Mää tykkään että esim huuhteluaine tuoksuu hyvälle. =))
MK,
miulla oli joskus mankeli, joka oli painava ja hankala ja se tarvitsi säilytyspaikan...
Jos on pikkuruinen talo niin mankelille ei ole tilaa. =)
Lähetä kommentti