Tämä kuukausi alkaa sadetta pidellessä...
Joku ei kai pidä talomme väristä. Vai talon pihalla eilen pestävinä ja imuroitavina olleet poikasten autotko korpesivat niin kovin jonkun mieltä, että illan pimetessä tieltä heitettiin makuuhuoneen seinään iso katukivi.
Ikkunaanhan se melkein osui.
Jälki jäi seinään muistoksi.
Kivenkin otin talteen...
Sisällä remontissa show jatkuu:
Byggmaxista on haettu varmaan tämän vuoden viimeiset kipsilevyt, Hani on ne paikoilleen jo viimeistä eteisenovenyläpuolispalaa lukuunottamatta asennellutkin, samalla meillä pakkeloidaan ahkerasti, sekä hiotaan ja pohjamaalataan aulan seiniä. Oikeita rappusia odotellessa yhä kipitetään metallitikkailla ylös-alas kerrosten väliä. Muutaman päivän oli mies työmatkalla ja muutamana päivänä oma ibd-oireiluni on vaatinut lepäilyä. Mutta nyt homma taas toimii.
Olohuoneen sisäkaton vanhassa paneelipinnassa on niin ikään vaalea pohjamaali. Samalla olen maalannut pari T-paitaa lisää työvaatteiden pinoon...
Miten noi remppavaatteet tuntuvat lisääntyvän itsekseen?
Terijoensalava, vihdoin pihallamme, ihan isohko sellainen.
-Plus ne puutapeista itsekasvatetut pikkuiset
vuoden vanhat terikset...
vuoden vanhat terikset...
Tällaisia ikäviä kotiloita on rynnännyt pihaan...
Näitä en olisi halunnut bongata. =(
En haluaisi edes koskea niihin.
Toivon, että räksät, jotka ovat sitkeästi kiinni
pihlajanmarjoissa, huomaisivat nämä
limanjättäjät ja popsisivat ne
pääruuakseen.
Mielestäni etanat sopisivat tosi hyvin
rastaiden À la carte-listalle,
pihlajanmarjojen kera.
Voita ja valkosipulia me ei niille
lisukkeiksi anneta.
pihlajanmarjojen kera.
Voita ja valkosipulia me ei niille
lisukkeiksi anneta.
9 kommenttia:
Olipas ikävä tilanne. Aivan kuin iholle tultaisiin. Hyi.
Noista kotiloista sun tulisi päästä eroon...niistä tulee muuten tosi sitkeä ja kaiken syöviä vieraita, ilman valkosipulia ja voitakin.
Aivan. Viluinen kissi. =/ Sellainen ilkeä tunne oli tajuta että on ollut hilkulla räsähtää kokonainen iso ikkuna rikki.
Kodin pitäisi olla suojavyöhyke muuta maailmaa vastaan.
Sellaisenkin kodin, jota vasta kodiksi kunnostetaan ja korjataan.
Kotiloita oli kauhea invaasio eräänä iltana, ja ne vaelsivat naapuri(tehdas)tontin sekaisesta pitkästä heinikkoniittysotkusta meidän tontillemme... =/ Mie keräsin niitä kymmeniä vesisuolaämpäriin mutta se keino tuntui niin julmalta. =/ Olen vaan heitellyt niitä nyt kauas, kun olen sattunut sellaisen kohtaamaan. Ilmestyivät kuin tyhjästä ja tuntuvat samantien vähentyneen.
Jospa varikset ja harakat sentääs tekivät hyviä töitä meille? =)
Näin se kesä meni ja syksy saapui.. Olen elänyt mukana töissänne.. Tekeviltä ihmisiltä se luonnistuu, kun ollaan luomassa ja rakentamassa.
Ja pitäisi kai noukkia kaikki heiteltävät esineet lähitieltä pois, kivet yms jotta ei jäisi satunnaiselle äkäilijälle mahdollisuutta vahingontekoon. Sympatialla mukana edelleen, toivottavasti Teille tulee hieno syksy ja lämpimänmukava talvi mökissänne. T. Heikki, Minnemaat
Suurkiitokset sympatioista sekä kommentistasi Heikki =)
Varmasti tästä tulee lämpimämpi talo, kuin tämä on tähän asti ollut, koska ulkoseinissä on nyt kunnolla ja terveellisesti eristettä ja tuo vetoinen rappukäytävä sekä outo betonilattia ovat poissa ja se nurkka katosta lattiaan eristetty ja uusittu.
Mitään kättä pidempää ei kyllä ole ollutkaan lähellä taloa. Kivi on ihan tyhjästä ilmestynyt. Kuka lie kadottanut...
Mie kävin senkin eilen illalla poistamassa talon seinämältä.
Me tarvisimme melu/suoja-aidan. Se suojaisi taloa talvisin liian kovaa vauhtia ajelevilta aura-autoiltakin.
Voi kauhistus! Tuollainen on todella kurjaa. Itse varmaan laittaisin kiven esille tien laitaan ja kyltin "Kiitos kivestä, mutta emme tarvitsekkaan sitä. Jos jätät tähän osoitteesi, voimme tulla toimittamaan sen takaisin sinulle samalla tavalla, yöllä seinään heittäen."
Tuosta samaisesta kotilo-ongelmasta tuttuni selvisi poistamalla syksyisen risu- ja lehtikasat pois. Kotilot pitävät niitä koteinaan ja sitten ripottelemalla kananmunankuorisilppua niihin paikkoihin, joissa kotilot oikeen mellestävät. Jostain syystä kotilot eivät pysty niissä liikkumaan ja menevät sitten pois.
Rauhallista ja turvallista syksyä suloiseen punaiseen taloon, jonka väri on ihana <3
Yököttävää, tuo kiven heittely. Sairasta.
Omasta pihasta olen häätänyt kotilot rautasulfaatilla, taisi olla Ferramol nimeltään. Ei vahingoita siilejä ja muita. Nuo kotilot ovat lisääntymisen mestareita. Joku kesä keräsin niitä mielettömät määrät pihasta ja kohta taas sai kerätä.
Suurkiitos Jovelaska =)
Ai että, hyvin sanot! Tuo teksti tuonne tienvarteen pitäisikin laittaa!
Nämä kotilot selkeästi saapuvat tehdasalueen vuosia kunnostamattomana olleesta villiniitystä, jota miekin olen läheltä meidn rajaa koettanut niittää mutta se tarvitsisi järeämpiä konsteja. Pitkää nurmikkoa on muuallakin rajojen ulkopuolella. Syyslehdet menevät kompostiin aikanaan...
Mekin tykätään punaisesta talosta. <3
Ennen se ei ollut minkään värinen...
Sorvatar
Juu, ihan pelottavaa. Ihan kuin joku ois tungetellut yksityisalueelle. =/
Täällä ei valitettavasti ole siilejä. Nehän tykkäis kotiloista. =)
Tuhka on myös sellainen aine, joka estää kotiloiden liikkumisen. Täytyy uunien tuhkat asetella tontin rajoille...
Tms...
Onpas ikävää! Toivottavasti lisää kiusantekoa ei ole ilmennyt? Kunhan oli jonkun hetkellinen päähänpisto eikä jollain ole tarvetta alkaa vainoamaan.
Elisa
Juu, toivottavasti. Jospa se oli jokin vahinko?
Lähetä kommentti