Lisää villasukkia

Neulekokeilut...

Aamulla syntyy pätkä, tai puoli villasukkaa Tunteita ja tuoksuja katsellessa. Lämpimien asusteiden neulominen taitaa olla sisäänkirjoitettu juttu meidän naisten fysiikassa. Pitää tehdä/valmistaa/olla jotain lämmintä itselle ja varsinkin läheisille, koska kylmä talvi on tulosillaan...

Kokonainen sukka saattaa syntyä vaikkapa rupatellessa Maman kanssa puoli päivää. Tumppi, villakinnas, lapanen, whatever se nyt sitten nimeltään missäkin päin maatamme onkaan, syntyy myös ihan vaan muutaman tunnin aikana telkkua katsellessa.

Tänään pääteltyjä kutimuksia...

Sitten sukankudin laitetaan syrjään ja mennään hakemaan puita taas hieman sisälle kuivumaan, napataan päiväpostit laatikostaan ja vilkuillaan, joko lintuset ovat syöneet tyhjäksi lintulautansa ja toki täytetään niiden ruokapaikat. Nälkähän niillä... Ovat kuukaudessa syöneet jo puoli säkillistä arskakukansiemeniä.


Sain syyskuussa pari pussukallista helmihyasintteja Korpikankaan siemeneltä hyvityksenä siitä, etteivät suureksi harmituksekseni heidän keväällä miulle myymänsä maanpeittoruusut lainkaan lähteneet kasvamaan rajusti pahvilaatikkoon pakatun kuljetuksensa jäljiltä, eivät päivääkään meillä omassa heille suunnitellussa kukkispenkkipaikassaan eläneet ja monen monituiset valkoiset ja vaaleanpunaiset liljansipulinsa eivät tehneet loppujen lopuksi edes kukkaputkia... Siitä firmasta en muutes taida ostaa enää ikinä oikeesti mittään kun aina niissä tuotteissa on jotain hämminkiä, niin meillä kuin tuttavillakin.

F-lintu (fasaani) on sellainen pihan vieras naarashaaremeineen, jotta niille kyllä häätökäsky käy pikaisesti, vallankin jos ovat kukkapenkkien kimpussa. Vähän väliä pitää tarkistaa, ovatko löytäneet kaikki ne paikat joihin laitoin lisää muutamia uusia Plantagenin todella komeita tulppaaninsipuleita. Oikeesti se haistaa missä herkkusipulit ovat! Sen linnun ruokkiminen tulee kalliiksi... Se ei edes syö sipulia kokonaan, vaan napsii sipulin keskiosan ontoksi ja siten tuhoaa sen. Sillä on kallis maku. =(

F-lintu pakoon juoksemassa...

Se halavattu yritti syödä jopa viime syksynä istuttamani krookukset, (taas) mutta laittelimme Hanin kanssa myyräverkkoa kukkispenkkeihin suojaksi niihin paikkoihin joissa herkkukukkasipuleita on. Tuhma lintu raapi ja kuopi pitkillä varpaillaan jo Saarenmaalta tuomiani syksyn mittaan pieniksi taimiksi itäneitä unikonalkuja tiehensä kukkispenkin reunamilta. =( Mokoma mieliharmi koko pahaääninen otus...  
Onneksi helmihyasinttien sipuleita se ei syö, koskapa ne ovat myrkyllisiä. Jääpä edes jotakin (toivottavasti) kevällä maasta pilkistämään.

Myyrä- ja jänisverkot on jo niin ikään viritelty suojaamaan omena-, päärynä- ja kirsikkapuu-babyjä.

Miekin jään vaan kevättä odottelemaan ja kylmää pitkää talvea potemaan, kuin tautia. 

Lisään toiset villasukat jalkaan ja puita takkaan. 

Miksi muut eivät palele niin kuin mie? Koko ajan... 

Mutta mie olenkin kesäihminen...  

"Mallorcapuu" jota emme ole tunnistaneet vieläkään...

Nämäkin ovat kasveja mallorcalaisista siemenistä...

Hani sai aikaan sisäportaiden tason laminoinnin. Aulan lattia jäänee odottamaan ensi kevättä ja sitä olohuoneen lattian myllerrystä niin ei tulisi montaa eri saumankohtaa alakerran lattiapintoihin. Peitellään lastulevyinen lattiaosuus vaikkapa matoilla, joita Mamakin antoi isot määrät hiljattain Pikutaloon talven varalle. Kiitoshali Mamapienelle.

Olohuoneen viiniköynnös-sinilintukranssi...

Nyt kesärempan jäljiltä sai tämän tönönkin laitettua talvikuntoon, (lue: siirrettyä remonttiavarat sivuun) ja on aikaa pikkuisen jopa vipuilla kaikkea hassua ns koristusta tänne ympärilleen... Päivittäisten runoilu + novellikirjoitusten + kuvitusten yms taukoajoilla silloin, kun joku askarteluinspis iskee, syntyy kaikenlaisia hassutuksia joista nyt vaan muutaman kehtaan teille esitellä, ja nekin hädintuskin...

Keittiön viiniköynnös-valkolintu + sydänkranssia...

Sitä samaa kranssia edelleen...

Iltaisin Hani istuu töidensä jälkeen ainoalla koneellamme pelailemassa ja mie kaivan jälleen neulomukseni esiin ja kuuntelen Emmerdalen vauhdikasta elämää samalla kun sukka pitenee. Viikonloppuisin katsellaan yhdessä jotain hassua, vaikkapa Vain elämää... Ihme kun mieskin sitä seuraa... =))) Cheekin täytyy olla kotoisin jostain Lahden seuduilta kun muisteli Vesijärveä. Ja ah, Vesijärvihän on ihana järvi...

Illalla fb:ssa joku kommentoi tosi ikävästi erästä ohjelman laulajaa niin synkin sanoin, että siinä lukijalle tuli ihan paha mieli. =/ Miksi ihan nimeltä haukkua jotakuta niin pahasti...? Telkunhan saa helposti sammuksiin tai vaihdettua kanavaa jos jonkun naama tai ääni ei miellytä... =/ 

Löysin muutes sen Believe-tekstin...

Alkavan talven ensimmäinen pakkasaamu on huurruttanut maat ja mannut. =( On se aika vuodesta... Tulisipa VR raivaamaan pois tuon jo viikkoja sitten myrskyssä katkenneen koivun radan varresta, tontin reunamalta, niin pihamme voisi näyttää jopa melkein talveen valmistautuneelta...

*Menee kutomaan lisää sukkia, pipoja, ja tumppeja...*

Kaulahuivi ja rannekkaat...

PS: Teen mielelläni sen ekan sukan, tumpin yms 

(omasta päästäni tietty) 

mutta joku muu saisi tehdä sen kakkossukan, tumpin jne... =)  

Onko muilla samaa ongelmaa? 

Ja se päättely... Huoh. =) 

Pitäneekin ostella lisää Isoveljeä 

ja Seitsemää äijää, eikäkun veljestä...