Vielä vinttiin pientä pintaremonttia

Sitten tämä pieni punainen talo alkaa olla valmis. 

Olemme tehneet tehtävämme. 

Palauttaneet elämän rintamamiestalolle. 

Ensi kesäksi remppa-apua

Olen hankkinut monta pussillista näitä 

remontoivia maaukkoja, 

jotta ei itse sitten tarvii neljättä kesää rehkiä... ;D 

 Katsotaan, auttaako tämä idea. 

 

Myyrät söivät viime talvena meidän 

vaivoin kasvattamamme mansikoiden juuret,  

ja keväällä myöhästyin mansikantaimien ostossa. 

Minulla ei ollut silloin rahaa kun oli taimia tarjolla 

ja kun miun tilille tuli rahaa, 

ei ollutkaan enää tarjolla mansikantaimia.

Joten, tänä kesänä oli tylsää kun en saanut edes 

mansikkapalkkaa suuhuni remppatauoilla. 

Ostomansikat osoittautuivat miltein kaikki 

happamiksi pettymyksiksi. 

Ja mansikankaipuu on iso. 

Onneksi Pikkuveljen mansikkamaassa 

kasvoi makeita mansikoita, joita Maman 

kanssa sieltä napsittiin kun viimeksi 

mökillä tavattiin. 

Lisää villasukkia

Neulekokeilut...

Aamulla syntyy pätkä, tai puoli villasukkaa Tunteita ja tuoksuja katsellessa. Lämpimien asusteiden neulominen taitaa olla sisäänkirjoitettu juttu meidän naisten fysiikassa. Pitää tehdä/valmistaa/olla jotain lämmintä itselle ja varsinkin läheisille, koska kylmä talvi on tulosillaan...

Kokonainen sukka saattaa syntyä vaikkapa rupatellessa Maman kanssa puoli päivää. Tumppi, villakinnas, lapanen, whatever se nyt sitten nimeltään missäkin päin maatamme onkaan, syntyy myös ihan vaan muutaman tunnin aikana telkkua katsellessa.

Tänään pääteltyjä kutimuksia...

Sitten sukankudin laitetaan syrjään ja mennään hakemaan puita taas hieman sisälle kuivumaan, napataan päiväpostit laatikostaan ja vilkuillaan, joko lintuset ovat syöneet tyhjäksi lintulautansa ja toki täytetään niiden ruokapaikat. Nälkähän niillä... Ovat kuukaudessa syöneet jo puoli säkillistä arskakukansiemeniä.


Sain syyskuussa pari pussukallista helmihyasintteja Korpikankaan siemeneltä hyvityksenä siitä, etteivät suureksi harmituksekseni heidän keväällä miulle myymänsä maanpeittoruusut lainkaan lähteneet kasvamaan rajusti pahvilaatikkoon pakatun kuljetuksensa jäljiltä, eivät päivääkään meillä omassa heille suunnitellussa kukkispenkkipaikassaan eläneet ja monen monituiset valkoiset ja vaaleanpunaiset liljansipulinsa eivät tehneet loppujen lopuksi edes kukkaputkia... Siitä firmasta en muutes taida ostaa enää ikinä oikeesti mittään kun aina niissä tuotteissa on jotain hämminkiä, niin meillä kuin tuttavillakin.

F-lintu (fasaani) on sellainen pihan vieras naarashaaremeineen, jotta niille kyllä häätökäsky käy pikaisesti, vallankin jos ovat kukkapenkkien kimpussa. Vähän väliä pitää tarkistaa, ovatko löytäneet kaikki ne paikat joihin laitoin lisää muutamia uusia Plantagenin todella komeita tulppaaninsipuleita. Oikeesti se haistaa missä herkkusipulit ovat! Sen linnun ruokkiminen tulee kalliiksi... Se ei edes syö sipulia kokonaan, vaan napsii sipulin keskiosan ontoksi ja siten tuhoaa sen. Sillä on kallis maku. =(

F-lintu pakoon juoksemassa...

Se halavattu yritti syödä jopa viime syksynä istuttamani krookukset, (taas) mutta laittelimme Hanin kanssa myyräverkkoa kukkispenkkeihin suojaksi niihin paikkoihin joissa herkkukukkasipuleita on. Tuhma lintu raapi ja kuopi pitkillä varpaillaan jo Saarenmaalta tuomiani syksyn mittaan pieniksi taimiksi itäneitä unikonalkuja tiehensä kukkispenkin reunamilta. =( Mokoma mieliharmi koko pahaääninen otus...  
Onneksi helmihyasinttien sipuleita se ei syö, koskapa ne ovat myrkyllisiä. Jääpä edes jotakin (toivottavasti) kevällä maasta pilkistämään.

Myyrä- ja jänisverkot on jo niin ikään viritelty suojaamaan omena-, päärynä- ja kirsikkapuu-babyjä.

Miekin jään vaan kevättä odottelemaan ja kylmää pitkää talvea potemaan, kuin tautia. 

Lisään toiset villasukat jalkaan ja puita takkaan. 

Miksi muut eivät palele niin kuin mie? Koko ajan... 

Mutta mie olenkin kesäihminen...  

"Mallorcapuu" jota emme ole tunnistaneet vieläkään...

Nämäkin ovat kasveja mallorcalaisista siemenistä...

Hani sai aikaan sisäportaiden tason laminoinnin. Aulan lattia jäänee odottamaan ensi kevättä ja sitä olohuoneen lattian myllerrystä niin ei tulisi montaa eri saumankohtaa alakerran lattiapintoihin. Peitellään lastulevyinen lattiaosuus vaikkapa matoilla, joita Mamakin antoi isot määrät hiljattain Pikutaloon talven varalle. Kiitoshali Mamapienelle.

Olohuoneen viiniköynnös-sinilintukranssi...

Nyt kesärempan jäljiltä sai tämän tönönkin laitettua talvikuntoon, (lue: siirrettyä remonttiavarat sivuun) ja on aikaa pikkuisen jopa vipuilla kaikkea hassua ns koristusta tänne ympärilleen... Päivittäisten runoilu + novellikirjoitusten + kuvitusten yms taukoajoilla silloin, kun joku askarteluinspis iskee, syntyy kaikenlaisia hassutuksia joista nyt vaan muutaman kehtaan teille esitellä, ja nekin hädintuskin...

Keittiön viiniköynnös-valkolintu + sydänkranssia...

Sitä samaa kranssia edelleen...

Iltaisin Hani istuu töidensä jälkeen ainoalla koneellamme pelailemassa ja mie kaivan jälleen neulomukseni esiin ja kuuntelen Emmerdalen vauhdikasta elämää samalla kun sukka pitenee. Viikonloppuisin katsellaan yhdessä jotain hassua, vaikkapa Vain elämää... Ihme kun mieskin sitä seuraa... =))) Cheekin täytyy olla kotoisin jostain Lahden seuduilta kun muisteli Vesijärveä. Ja ah, Vesijärvihän on ihana järvi...

Illalla fb:ssa joku kommentoi tosi ikävästi erästä ohjelman laulajaa niin synkin sanoin, että siinä lukijalle tuli ihan paha mieli. =/ Miksi ihan nimeltä haukkua jotakuta niin pahasti...? Telkunhan saa helposti sammuksiin tai vaihdettua kanavaa jos jonkun naama tai ääni ei miellytä... =/ 

Löysin muutes sen Believe-tekstin...

Alkavan talven ensimmäinen pakkasaamu on huurruttanut maat ja mannut. =( On se aika vuodesta... Tulisipa VR raivaamaan pois tuon jo viikkoja sitten myrskyssä katkenneen koivun radan varresta, tontin reunamalta, niin pihamme voisi näyttää jopa melkein talveen valmistautuneelta...

*Menee kutomaan lisää sukkia, pipoja, ja tumppeja...*

Kaulahuivi ja rannekkaat...

PS: Teen mielelläni sen ekan sukan, tumpin yms 

(omasta päästäni tietty) 

mutta joku muu saisi tehdä sen kakkossukan, tumpin jne... =)  

Onko muilla samaa ongelmaa? 

Ja se päättely... Huoh. =) 

Pitäneekin ostella lisää Isoveljeä 

ja Seitsemää äijää, eikäkun veljestä... 

Syksy

Kaunopunahatut, ne, joita myrsky ja raekuurot eivät ole kaataneet, 

alkavat jo näyttää haurailta. Olivatkin yksiä viimeisiä pihan kukkijoita.

Ruusupapu on pitänyt totisesti sadekaudesta. 

Se on valloittanut pihamökin taustalta ihan kaiken... 

Niin kuin viime kesän tomaattihuoneen kehykset. 

Seinällä olevan vanhan puukelkan. 

 Jopa auringonkukat. =)

On aurinkoisia kukkia vielä pystyssäkin. =)

Pihamökin etupuolellakin
kasvaa lintujen nokastaan
talvella tiputtamia
auringonkukkia.  

Auringonkukkiakin myrsky kaatoi kumoon. 

Keräsin näitä kaatuneita rappusille silmäniloksi. 

Kauppalappu odottelee aina vaan 

tilipäivää... 

Maalipesuainepullo 

jo odottelee pönttiksen vieressä. 

Tuosta puuttuu leveä, hyvä sivellin... 

Muuten meillä odotellaan yhä 

rappusia... 

Ei ole niiden puutavarantoimittajasta 

kuulunut mitään. 

Syyskuu saapui

 Tämä kuukausi alkaa sadetta pidellessä...

Joku ei kai pidä talomme väristä. Vai talon pihalla eilen pestävinä ja imuroitavina olleet poikasten autotko korpesivat niin kovin jonkun mieltä, että illan pimetessä tieltä heitettiin makuuhuoneen seinään iso katukivi.

  

Ikkunaanhan se melkein osui. 

Jälki jäi seinään muistoksi. 

Kivenkin otin talteen...

Sisällä remontissa show jatkuu:
Byggmaxista on haettu varmaan tämän vuoden viimeiset kipsilevyt, Hani on ne paikoilleen jo viimeistä eteisenovenyläpuolispalaa lukuunottamatta asennellutkin, samalla meillä pakkeloidaan ahkerasti, sekä hiotaan ja pohjamaalataan aulan seiniä. Oikeita rappusia odotellessa yhä kipitetään metallitikkailla ylös-alas kerrosten väliä. Muutaman päivän oli mies työmatkalla ja muutamana päivänä oma ibd-oireiluni on vaatinut lepäilyä. Mutta nyt homma taas toimii.

Olohuoneen sisäkaton vanhassa paneelipinnassa on niin ikään vaalea pohjamaali. Samalla olen maalannut pari T-paitaa lisää työvaatteiden pinoon...
Miten noi remppavaatteet tuntuvat lisääntyvän itsekseen?

Terijoensalava, vihdoin pihallamme, ihan isohko sellainen. 

-Plus ne puutapeista itsekasvatetut pikkuiset
vuoden vanhat terikset...

Tällaisia ikäviä kotiloita on rynnännyt pihaan... 

Näitä en olisi halunnut bongata. =(

En haluaisi edes koskea niihin. 

Toivon, että räksät, jotka ovat sitkeästi kiinni 

pihlajanmarjoissa, huomaisivat nämä  

limanjättäjät ja popsisivat ne 

pääruuakseen.

Mielestäni etanat sopisivat tosi hyvin

rastaiden À la carte-listalle,
pihlajanmarjojen kera.
Voita ja valkosipulia me ei niille
lisukkeiksi anneta. 

Piipahdus pihalla

 Malvat ♥ kuuluisivat kasvaa noin 70 senttisiksi. 

Mutku nää on yli 170 cm... =) 

PS: Päivitys 21.7. ne ovat jo kaksimetrisiä. =) 

 Lisää malvoja. 

Ja vähän pyöreitä kiviäkin... 

♥ 

 Purettavan piharakennuksen seinän takana on suojainen paikka... 

♥ 

 ♥

♥  Salkoruusu ihanainen ♥  

 raottelee jo nuppujaan. 

Niitäkin oon puolitoista vuotta ootellu, 

jos aikaa alkaa laskemaan siitä kun oon niiden 

siemenpussukkaa pidelly sormissani ja 

multapurkkeja alkanut vuosi sitten keväällä 

yläkertaan vipuilla... =) 

♥ 

 Salkoruusuja (etualalla vasemmalla) helmikuussa kovasti 

seinäremonttimiehet "lannoittivat". Samasta syystä emme 

käytä noita vieressään liiloina kukkivia mäkimeirameitakaan kokkauksessa... 

Onneksi niitä kasvaa muuallakin.

♥  Maman antama pelakuukori. ♥ 
Taustalla babypioni ja
anemonioita joiden kukkia oottelen kovin... 
Toivottavasti ehtivät. 
Osin niiden mukulat kesäalesta...  

 Ensimmäinen kukka keijunmekossa. 

♥ 

Nämä hiukan viivästyivät,
kun taimet kärsivät keväällä hieman kylmästä...

 Tämän kukan nimen voisi joku ystävällisesti kertoa miulle... 

Niitäkin kasvaa Mama-lahjoituksena tässä pihassa nyt. =) 

 Tämän kesän sormustinkukan väri oli valkoinen. 

♥ 

 Ja ihan yllättäin kun kaivelin toista,
villiintynyttä mäkimeiramipaikkaa, 

huomasin ♥ jouluruusuni ♥  olevan nupulla.
Talvella myyrät olivat popsineet
tämän miltein kaiken poskiinsa.
Onni että jotain pelastui. =) 

 Laventeleitakin on parissa paikassa. 

Tuntuvat tykkäävän savimaasta... 

 Siemenistä kylvetyt, viime kesästä vahvistuneet
siperianpallo-ohdakkeen kukkapallot 

kurkottavat kuin mikrofonit 

kohti piharakennusta...

 Päivänhattu? 

Kohta sen hattu saa lisuketta. 

Toinen on vielä vasta nuppunen. 

 Maman mökiltä saatua rohtoraunioyrttiä. 

Tämä aiheuttaa monille allergisia reaktioita 

joten käsitelkää sitä paksut hanskat käsissä. 

Mie tahtoisin tämän leviävän niille maakumpareille, 

joita olemme muodostaneet mm talon alta kaivetusta 

ylimääräisestä maa-aineksesta tontin yhdelle rajalle. 

 Sisällä talossa aula laajenee. 

Piti katsoa missä johdot ja vesiputket tuosta kohdin menevät. 

Isoja rotanjätöksiä tipahteli päin näköä, 

kun eilen noita kattopaneeleja kiskoin irti. 

Samanlaisia oli viime kesänä keittiön välikatossa. 

Voin kuvitella millaista mekkalaa ne 

otukset ovatkaan täällä tönössä pitäneet. 

Ilmankos niitä kissoja on 

täällä tarvittu... 

Yläkerran parven seinältä poistui mäntypaneeleja, 

uutta oviaukkoa odotellessa... 

Ylemmän kuvan vasemmasta aukkopaikasta 

tiputtelin laudat alas. 

Tuo seinä puretaan jakkas 

aula muuten on äänen- 

ja lämmöneristävämpi. 

Muuten tuntuisi kuin asuisi teltassa. 

-Tai siis nyt jo tuntuu siltä 

kun aamut ovat tosi viileitä.

Late puolestaan on asentanut jo ekan 

palasen Vintti-Iitaa aulan seinään. 

Testaukseksi. 

Uretaania joutunee ostamaan 

mooooonta purkkia, 

ennen kuin eristelevyt ovat seinissä 

ja katossa... 

Reissutuliaisia...

 

Otimme lomaa remontista ja mies ajoi meidät
autolla Saarenmaalle pariksi päiväksi.
Tällaisia tuliaisia toimme Punaiselle pikkutalolle.

Näitä on jo kylvetty tänään purkkeihin pihalle:
Unikkosekoitusta, Papaver rhoeas, Shirley.
Aprikoosin värisiä unikkoja, Papaver orientale, Prinses Victoria Louise.
Sormustikukkaa, Digitalis purpurea, väri aprikoosi. 
Maariankelloja, Campanula medium, värisekoitus. 

Saapa nähdä onnistuuko mikään näistä enää näin
myöhään...
Muutama pussukka laitetaan multaan vasta ensi keväänä
ja näistäkin jätin puolet vielä pussukkaansa odottelemaan ensi kevään
multasormivillitystä.

Myös itse keräsin muutaman akileijan
siemenkodan ja kellokukkia yms tienpientareelta
ja kääräisin ne paperiin jossa oli muistilistaa
ostettavista siemenistä joista
ehdin bongata vain muutaman.
Kaupassakäynneistä loppui aika kesken.

Nämäkin siemenet ovat jo mullassa. 

Ensi kevättä siis jo odotellen
nämä näkymät muistoissa...   =)