Uusia lankkuja

Metsuri-maanviljelijä, oikeastaan ainoa kontaktimme muihin kyläläisiin, -kiitos taasen hälle- toi jälleen komeita lankkuja, jotta Hani pääsee rakentamaan rakennustelineitä tuohon kuiluun. Olemme jo nimenneet sen tilan hienosti aulaksi, koska siitä tulee sitten pääsemään (joskus) yläkerran parvelle, olohuoneeseen, keittiöön ja eteiseen, joka nyt vihdoin saa yksin pitää eteis-nimityksen. Tähän asti täällä on ollut tavallaan kaksi eteistä. Sekavaa, eikö totta.
Niin, yläkerran huoneet eivät oikeastaan ole huoneita koska eivät täytä asuinhuoneen korkeutta ja näin ollen voidaan puhua vain parvesta... Kuulemma.

Haimme iltapäivällä Lahden Byggmaxista paksua 12mm vaneria rakennustelineisiin työskentely/kävelysilloiksi. Late jo sahaili tänään lankkuja ja ruuvaili niitä telineen mittaansa, miun pidellessäni lankkuja paikoillaan ruuvatessaan ja auttaessani kantamaan niitä sisälle ja seisomalla lankun päällä sitä sirkkelillä poikkisahattaessa...
En siis ollut ihan tientukkeena. Olin lankkupainona. =) Tosin tuo koko litannia pitää nyt kääntää alusta loppuun jotta se menisi oikeassa järjestyksessä! Siis ensin pihalla lankkuja sahattiin, sitten tupaan kannettiin ja viimeiseksi paikoilleen ruuvattiin.
-Sunnuntaina suu pyyhittiin vai kuin se loru meni. =)

Huomenissa metallitikkaat saavat väistyä ja Late kasaa meille hieman surkheista veljeslaudoista tikapuita telineille, joita pitkin tullaan kiipeilemään ja joiden kautta saadaan purettua pois mäntypaneelia ja katsottua mitä sen takana on, aina katonrajaan asti. Purkujäte tiputetaan telineiden vierustaa pitkin alas viisi metrisen kuilun pohjalle, josta se kiikutetaan joko maantäyttöön tai kuskataan eteenpäin kaatopaikalle, jälleen taasen ja vielä moneen, moneen kertaan...

Sitten vaan vintti-iitaa & anselmia (tms) tilalle ja tällä kertaa tiedämme, mitä seinä sisältää. Ja ehkä se parvi on sitten seinämiltään lämpimämpi, ääntäeristävämpi jne jne jne. Ja ennenkaikkea: home poistuu... 
Purkaessa tosin on koko ajan varauduttava uusiin yllätyksiin. Meillä on syytä olettaa, että kaikki edellisten asukkien remontit ovat vain suurta huijausta ja hölmöilyä. =(

Kun kuilun, -eikä, kun aulan- seinistä on poistettu villat, tiputettu ne alas ja siivottu loput purut, voidaan nyt muoviin pölyisimmän rempan ajaksi kääritty ilmalämpöpumppu ottaa jälleen käyttöön puhdistamaan ilmaa Pikkutalon sisällä. Ah.

Välillä tuntuu väsyttävän toivottomalta, kun siisteyttä, bakteerittomuutta ja selkeyttä arvostavana en tätä mörskää saa pölyttömäksi ja puruttomaksi nyt sitten millään tällä hetkellä. Tuntuu että remontti masentavasti paisuu paisumistaan kun uusia ikäviä yllätyksiä löytyy tämän tästä.

Jonkinlaisen rajan asettaminen remontille helpottaa oloa ja jos ja kun Late-hanimus totesi rajan olevan se katonharja, se tulee olemaan siinä. Siihen asti tehdään. Siis tänä kesänä. Puurretaan (todennäköisesti) kahdestaan. Palkaksi hikisen päivän päätteeksi on onneksi olemassa sauna ja varsinkin suihku. Miehän en kauaa saunassa viihdy vaan miulle on se veden kanssa lutraaminen ominta. Pesen rauhassa itseni ja hieron hoitoainetta vastapestyihin hiuksiini kun Late vuorostaan rymistelee lauteilta alas, kömpii suihkuun ja mie odottelen jo saippuaa pesusienessä miesrakasta, pesen selkänsä, ojennan pesusienen miehelle, huuhdon vielä omat hiukseni ja luovutan kylpyhuoneen hänelle.
Ai niin, joskus jään seisomaan selin merkitsevästi hänen lähelleen ja hänkin pesee miun selkäni. =)

Jos ilta on tyyni, kampaan hiukset selviksi yöpaitasillani ulkorappusilla ja saan joka kammanvedolla itseeni uutta voimaa, vaikka päivä olisi ollut kuinka väsyttävä, iho lasivillapölystä kirvelevä. Käyn sulkemassa kasvihuoneen oven ja toivotan orastavalle puutarhalle hyvää yötä.
Aamulla käyn avaamassa kasvarin oven kastelukannu mukanani ja toivotan jälleen pihalle hyvää huomenta.

Olohuoneen lattia saa odotella, samoin piharakennuksen purku ja uuden teko.
Johonkin se raja on vedettävä.



PS:
Ei tullutkaan surkeista veljeslaudoista tikapuita, ihan kunnon kakkosnelosta ovat nekin.