Sisätiloissa on hurjan näköistä.
Nyt kävellään sitten jatkettavien metallitikkaiden avulla kerroksien väliä.
Eivät ne kuvana näytä mitenkään erityisiltä,
mutta kun ylätasanteelta noin kolmen metrin korkeudelta katsoo
sellainen alaspäin, joka jo muutenkin on päänsä
tänä vuonna pahasti kolhinut,
alkaa pelottaa ihan vimmatusti!
Pakko sieltä vaan on jotenkin
alas kavuta...
Ja taas ylös...
Nyt kävellään sitten jatkettavien metallitikkaiden avulla kerroksien väliä.
Eivät ne kuvana näytä mitenkään erityisiltä,
mutta kun ylätasanteelta noin kolmen metrin korkeudelta katsoo
sellainen alaspäin, joka jo muutenkin on päänsä
tänä vuonna pahasti kolhinut,
alkaa pelottaa ihan vimmatusti!
Pakko sieltä vaan on jotenkin
alas kavuta...
Ja taas ylös...
Aamupäivällä lähtivät pois vanhat portaat, paljon lisää purua, lasivillaa, lautaa seinistä...
Kaatopaikka sai puuaineskuorman ja me niskaamme jatkuvasti lisää purua jota valahtelee jostain...
On muuten kinkkiset paljaan jalkapohjan alla nuo metallitikkaat.
Kamera pitää laittaa kaulaan selkäpuolelle ja sitten yläkertaan koneelle
siirtämään kuvia.
Olohuoneen puolella ovat nämä muutamat askelmat vielä.
Late teippasi oviaukon lippusiimalla myöhemmin
ristiin rastiin, muistutukseksi siitä ettei tässä ole enää rappusia.
Katolle tuosta aukosta on nyt siistimpi näkymä
kun siitäkin on siistitty pois purua sekä edellisten asukkaiden
vintille unohtamia rojuja.
Tikkaiden alle viritelty räsymatto tuntuu
mukavammalta jalan alla, kuin se kylmä betoni, joka
pitää jossain vaiheessa purkaa, mutta ei nyt ihan
tähän hätään.
Ensin pitää tehdä paljon muuta...
(Puulevyt peittävät jo avattua koloa
betonilattiassa. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti