Telineiden ramppausta ylös ja alas

Vintti-aula hitaasti mutta vakaasti etenee kohti korjatumpaa ja vetämättömämpää lopputulosta. Hih, vetämätönhän on sellainen ihan väsynyt ja surkhia. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ettei nurkista ja seinistä enää tuulisi sukkia vinoon. Mie olen Laten ollessa töissään leikellyt ylimääräisiä uretaaneja pois saumoista ja pakkeloinut niitä, ja jatkamaan pitäisi kohtapuoliin mennä jälleen. Anselmia puuttuu enää päädyistä. Anselmin päälle tulee vaalea maalipinta näin ensihätään luultavasti kuviotelalla maalattuna. Maalauskin pitäisi pian tehdä että telineitä saisi madallettua ja alempia seiniä saisi kunnostettua. Peltikaton melu ei enää ole niin hurja sateella, kuin ilman näitä katon eristeitä...

Toivottavasti myös kosteusvaurio-puuosat on nyt poissa seinistä. 

Ainakin talon tästä avatusta osasta. 

Väsyin siihen keittiön muovitukseen ja poistin ne tässä viime viikolla kun Late ja Jake nostelivat aulan kattoon noita eristelevyjä. Muovit olivat tiellä. Illalla kun olimme siivonneet jälleen päivän rempparoskat pois niin huomasin keittiössä seisoessani jotta aurinko paistaa sinne, minne se ei ole ennen paistanut. =D
Aurinko valaisi hohtavasti olohuoneen kautta entisen kylmän komeron seiniä ja lattiaa. Ja vesiputkien jakotukkia...

Tietty muovia olisi vielä tarvinut kun tuo lattiakohta puretaan. Betonipöly nääs... Täytyy yrittää eristää se alue jotenkin.

Muutamana hellepäivänä yläkerran makuuhuone, jossa yhä mitättömät eristeet, on kuumentunut niin kovin helteiseksi, että siellä on ollut hankalaa nukkua. Miun on tehnyt mieli tuoda patja tuohon aulan lattialle, jossa alakerran ilmalämpöpumpun viilentämä laattalattia olisi tuntunut varmaan miellyttävän viileältä. Mutta tuo hani ei tahtonut nukkumaan alakerran lattialle. En mie sit yksin... Vaikka oikkumasuni kanssa olen taas joutunutkin viettämään tyynyn kanssa vessanlattialla öisin muutaman tovin, joten olisi ihan sama vaikka nukkuisin tuossa aulassa.

Voi kun kuvat näyttävät niin rikotun näköisen tönön... Mutta kun kaikki korjattava on ikään kuin palapeliä tekisi väärään suuntaan. Jotta saa tuon purettavan lahon laudan pois, on purettava tuo nurkka tuosta ja jotta tämä viallisesti tehty rakenne tai entinen pilallinen eriste saataisiin korjattua, on purettava seinä pois, katto pois, jne jne jne...

Ystävälle juuri tänään kirjoitin: Telkkaohjelmissa remontit menee sujuvasti ja siististi ja sit ne on äkkiä ohi ja omistajat talutetaan silmät kii paikalle ja ne saa ihailla kaunista lopputulosta. ;D 

Miekin laitan välillä silmät kii

ja kuvittelen millainen aula ois jo valmiina...

Ja jos kotirouvat tykkäävät jotta rappujen siivoaminen on työlästä niin tässä erimerkkiä siitä, kuinka hankalaa on imuroida rakennustelineitä kerrosten välillä. Late imurin kanssa kiipeämässä vintille siivoamaan. Sen verran ollaan laiskistuttu että imuri jää sitten siivouksen päätteeksi joko ylös, jos sitä viimeksi siellä käytettiin, tai sitten alas, ja jatketaan seuraavana siivouskertana sitten siitä.

Vesiputket tulleevat jäätymään vielä ensi talvena, koska hölmösti ne on joku vetänyt kylmälle kuistin katolle kulkemaan osan matkaansa. (Toiseksi alimmassa kuvassa sininen ja punainen putki piiloutuvat kesken kaiken. Keittiön puoleltahan ne viime kesänä koteloitiin. )
Tässä vaiheessa ei ole putkiurakkaan enää varaa, joten putkien lopullinen korjaaminen menee ensi vuoden puolelle. Sähkömieskin olisi piakkoin kutsuttava paikalle. Uudet rappumateriaalitkin saadaan tilattua hieman tuonnempana. Tämä syö rahhoo tämä remontoiminen.

Ja vähän voimiakin. Tai aika paljon voimia...