Kohta sata vuotta

Taloamme vanhemman, tänä kesänä 99-vuotta täyttävän isänsä luona ei Hanin äiti ole vieraillut koko tämän vuoden puolella. Se vanha yksinäinen mies odottaa että tytär tulisi... Hänen asuntonsa kaipaisi perusteellista suursiivousta. Liesituuletin ja sen hormi pikaista puhdistusta. Sähköliesi pikaista uusimista. Liesi pitäisi olla mallia, jossa katkaisin sammuttaa lieden virran tietyn ajan kuluttua. Keittiökaapeista pitäisi ronskilla kädellä siivota pois kaikki turha ja päivitystä mauste- ja kuivamuonahyllyihin. Ja pois ne koirantarvikkeet sieltä keittiön kaapeista. Ei koiria saa edes viedä homepölykeuhkosairaan vanhan miehen lähelle... =(

Me siivosimme pintapuolisesti mitä voimme nyt viikonloppuna tuon vanhan miehen luona. Mutta kaikkea emme ehtineet.
Jos minulla olisi ollut aikaa enemmän ja puhdistusvälineitä ja aineita, olisin siivonnut paljon enemmän, minkä olisin jaksanut, mutta Hani kielsi. Hän sanoi meidän olevan nyt kylässä ja sanoi kertovansa äidilleen, miten isänsä pikaisesti tarvitsisi apua. Ja keittiön laatikostot Hanin isän korjausta. Nyt ne laatikostot tipahtavat paikoiltaan kun laatikot avaa...

Hanin äiti on eläkeläinen (niin kuin Hanin isäkin) jolla olisi aikaa ja rahaa matkustaa katsomaan todella iäkästä leski-isäänsä vaikka joka tai joka toinen viikko. Onneksi tuolla surullisen näköisellä vanhuksella, joka ei kuule esimerkiksi minun puhettani lainkaan, vaan Hanin täytyi sanoa kovemmalla äänellään mitä mie sanoin, joka ei näe enää kunnolla silmänpohjarappeuman vuoksi, ja joka ei uskalla eikä jaksa enää lähteä ulos, on ystävällisiä naapureita. Ystäviä, jotka käyvät katsomassa päivittäin, miten mies jaksaa. Sairaanhoitaja käy kolmestikin päivässä ja ruokapalvelu kaksi kertaa viikossa. Naapurit tuovat kaupasta hänelle ruokaa ja iltajuomaksi ykkösoluen.

Vanhan miehen ruokatoive viime viikonloppuna oli läskisoosia, perunalaatikkoa ja riisipuuroa. No miehän tein. Hän söi hyvällä ruokahalulla. <3 Illalla hän tosin vahingossa nappasi jääkaapista Hanin itselleen ostaman hiukan vahvemman iltaoluen, ennen kuin ehdin hätiin. Mutta isoisäpä nukkui sitten tosi hyvin, eikä aamuviideltä -niin kuin tapansa on- laittanutkaan sängynvierusradiotaan täysille, vaan nukkui syvää untaan, heräten vasta puoli kahdeksalta hyväntuulisena. =)

Oli surullista jättää tuo vanha mies ikkunaansa vilkuttamaan sunnuntaina... =/

Samalla omaa sydänalaa kipristi, olenko antanut liian vähän aikaa omalle Mamalleni? Niinpä lupauduinkin viettämään hänen luonaan ensi viikolla muutaman päivän ja teen, mitä siellä ikinä tarvitseekin tehdä ja vietämme äiti-tytär-aikaa kahdestaan.
Jossakin välissä pitäisi mennä myös tytärtä auttelemaan muutossaan. Sielläkin viettää äiti-tytär-aikaa... <3<3