Ulkonäköpainotteista pulinaa

Hämmästyin tässä taannoin, viime vuoden puolella siis, miten esim Hanin äiti arvostelee hirveästi kaikkia ihmisiä heidän ulkonäkönsä mukaan.
Usein hän nappasi telkun kaukosäätimen meillä käydessään ja löysi televisiosta ihme muuttuja-ohjelmia, joissa ihmisille tehdään jokin kivulias kauneusleikkaus tms ja huudahteli:
-Katso miten kamalan näköinen se olikin!
No, en katsonut. Mie en jaksa katsella sellaisia pinnallisia ohjelmia.

Jos taas kaukosäädin joutui Hanin isälle, hän laittoi telkusta huutamaan jonkin urheiluohjelman ja äänensäätö oli todella kovalla. Usein hän itse meni toiseen huoneeseen, jotta se mekkala kuului sinnekin. Lakkasin lopulta luovuttamasta telkun kaukosäädintä niille kahdelle. Mutta eipä ole puoleen vuoteen tarvinut katsella heitä lainkaan. Eikä kuunnella. Huoh, se on niin lapsellista, mutta minkäs teet...


Mutta olen pohtinut tätä ulkonäköasiaa, ja kysynyt oikein Haniltakin, olenko mie arvostellut ihmisiä heidän look-likensa vuoksi? Ketään? Hän ei muistanut että pahemmin olisin. Huh. En ole sellaista opettanut lapsillenikaan.
-Ehkä Idols-tuomari Jone Nikulan tukasta olen jotakin joskus sanonut. Siis Hanille. En Jonelle.

Saa se Jonekin pitää tukkansa ihan niin sotkuisena kuin haluaa. Ei oo mun mies. =) Enkä edes omalle miehelle hirveesti vaikkapa vaatteista huomauta, koska minulla meistä kahdesta on ne surkeammat vaatteet. Joskus tosin ehdotan jotta mies voisi laittaa silitetyn paidan sellaisen ryppyisen tilalle.
-Jos Hilda on muistanut silittää niitä...

Kun/jos Hanin äiti näkee minut seuraavan kerran, hän varmaan oksentaa.
Miehän olen nyt kaatumiseni jäljiltä ikuisesti tällainen reikäpää.
Vielä rumempi kuin ennen.
Vaikka yritänkin pitää tukkapinnillä otsahiuksia sen haavan päällä...
Haavassa on myös paperilaastari ja sen alla arpivoidetta, jota pitää käyttää 9 kk, ennen kuin se auttaa...