Jääkummittelua

Eilen Hani joutui viemään aamulla autonsa korjaamolle. Korjaamolta hän seikkaili bussipysäkille, josta bussilla ajeli Lahteen, josta junalla Keravalle, josta joutui jo kahden maissa palaamaan junalla Lahteen josta bussilla tänne kuntaan korjaamon lähelle, sai autonsa korjattuna ennen kuin korjaamo suljettiin ja pääsi ajelemaan korjatulla autolla kotiin.

Pelkissä työmatkoissa mieheltä meni yhteensä yli kolme tuntia. Eikä se ressukka ehtinyt edes syödä mitään töissään. Istahti sitten kotona syömään ja huokaisemaan ja miekin kipitin hikitukkaisena sisätiloihin, kun olin kantanut kaikki työmiesten jättämät laudat talon viereen taapuliin ja ihaillut keväistä päivää, kolannut pihaa lumesta, siivonnut sulavan lumen alta paljastuvaa remonttisotkua, purua laudanpätkää, muovia + paperia pois pihamaalta, sekä niitä remppamiesten viskelemiä miljoonaaviittäsataatuhatta tupakantumppia, joista vasta osa on paljastunut lumen ja jään alta, (oisko niille pitänyt antaa 5.n kilon kurkkupurkki tupakintumpeille?) siivonnut talon sisäpuoleltakin läpikotaisin, tyhjentänyt tuhkat kaikista uuneista, pessyt pyykkiä ja taas palannut ulos lippis silmilläni jatkamaan harjoituksiani.

Niin, siis miekin menin sisälle.
Kohta kuului kamala rytinä ulkoa ja arvasin jotta siinä meni eteisen katon lumet, joita näytti siellä päivällä olleen vain ihan tippanen, mutta melusta päätellen se olikin isompi annos lunta.
-Sun auto! huurahdin ja kipitin katsomaan keittiön ikkunasta. Hanin auto oli miltein tavallisessa paikassaan talon sivustalla ja sen konepellillä oli lumikuorma, jota jatkui pitkin talon seinämää.
Hanikin tuli katsomaan ikkunasta, laittoi tossut jalkaansa ja meni ulos tutkimaan tuhoja. Putsattuaan lunta konepellin päältä hän ravisteli päätään. Pellillä oli lommoja ja paikoittain maalikin oli irtoillut. Katolla olikin lumen alla ollut paksua jäätä, joka oli vauhdilla iskeytynyt ihan oudossa kulmassa alas katolta yli katon etureunan, josta kohtaa tavallisesti lunta ei ole tippunut peltikatolta alas ja kohtalon ivana vastoin kaikkia fysiikan lakeja osunut autoon.

Saman katonliepeen alta olin päivällä kulkenut moneen, moneen kertaan kolatessani pihalta lunta ja myöhemmin päivällä kantaessani lautoja ja putsatessani niistä harjalla lumia pois. Ihme ettei tämän talon kummitus ollut silloin jo heittänyt jäitä katolta alas. Ei jäiden olisi tarvinut autoonkaan osua. Ihan turhaa ylimääräistä rahanmenoa... =(

Mamani, jolle kerroin asiasta, totesi että onneksi uutta peltiä saa kaupasta mutta pää on eri asia. Mutta on tää ihme kummitustalo. Mama totesikin, jotta varmaan kohta ne kaikki uudet laudat alkavat irrota lauta kerrallaan ja sinkoilla kauas talosta.

Mie en yhtään ihmettelisi.

Niin monta asiaa on mennyt ihan pieleen tässä talossa asustaessamme.