Istun saunan lauteilla Laten vieressä vain hetken aikaa, koska kestän kuumaa
huonommin kuin mies. Astun saunan ovesta kylpyhuoneen puolelle.
Samassa mieleeni iskee tuoksumuisto kesäisestä järvestä ja lapsuuden mökkisaunasta.
Siltä ajalta kun elo oli yhtä huoletonta kuin kipaisu saunasta ja nopea pulahdus
empimättä lämpimään järviveteen.
-Olisipa järvi johon nyt pulahtaa, huokaisen ääneen.
-Järvi? kuuluu miehen ihmettelevä ääni saunan oven takaa.
-Niin, ja kesä! minä hihkaisen avaten samalla suihkun hanan.
-Onhan meillä melkein järvi pihassa, mies toteaa, viitaten pihassa
lilluvaan vesilammikkoon. Maa on saviperäistä, eikä tontilla ole
minkäänlaisia salaojituksia. Tämä liikaa ja liian kauan satanut vesi
on vetistyttänyt pihamaan.
-Niin, melkein... minä myönnän.
-Ja nythän on melkein kesäkin, jatkaa mies lauteilta.
-Niin onkin. Ja meillä on melkein talokin.
Ja miekin olen melkein onnellinen, hihkaisen takaisin
antaen veden valua hiuksilleni. Etsin shampoopullon
ja kohta sukellan sen vaahtoon.
Alan hyräillä Aki Sirkesalon Melkein onnellista...
-Oon melkein onnellinen, minäkin...
9 kommenttia:
Se on hyvä olla melkein onnellinen...pienet asiat saavat onnentunteita aikaan..
Hyvää Loppiaista!
Lapsuuden saunamuistot on ihania. Tummaksi paahtuneet seinät, pesuvadit ja leppoisat löylyt. Minä olen melkein onnellinen, pelkäsä muistelusta. =)
Myy
Melkein on parempi kuin ei ollenkaan... :)
Krisse, Myy, Tuija,
mielleyhtymät ovat joskus kummallisia. =)
Aika usein mie laulan muutes suihkussa. Tuo mies voi sen todistaa.
Akin lauluista tulee vaan yhä murhemieli. Pala kurkkuun joka ei lähde pois. Mutta suihkussa voi vaikka itkeä muutaman kyyneleen ja kaikki menee suihkun tiliin...
Miullakin on lapsuudesta saunamuistoja :) Ja Akista sen verran, että ihan kuin hän olisi aavistanut lähtönsä, viimeiseksi jääneessä levyssä on monta sellaista kappaletta, jossa on lähdön ja luopumisen tunnetta. :(
Nimma
Muistot ovat tärkeitä...
Ainakin ne hyvät.
Tuoksumuistot on kyllä vahvoja. Niiden myötä voi hetkeksi siirtyä kauaksikin. Joulukuusen tuoksu vie aina lapsuuden jouluihin.
Mukavaa alkanutta vuotta sinulle!
Heipat Una, pitkästä aikaa :). Tiiätkös, minä luulen, että sinä olet onnellinen etkä vain melkein :)!
Nuo tuoksumuistot, kumma miten ne useimmiten viekin lapsuuteen. Onko nykymaailma niin tuoksuton vai muistammeko näitä tämän hetken tuoksuja vasta sitten vuosien, vuosien päästä?
Tuulia =)
Kyllä näin on. <3
Kiitos, siullekin onnellista tätä vuotta Tuulia. =)
Heips Heli! =)
Mutta tuo on vaan pätkä päiväkirjaa, eli pieni tarina siitä, miten sanoista tulee mieleen jotain ihan muuta. =)
Tässä tilanteessa ei kyllä tiedä uskaltaako olla onnellinen kun samalla pelkään meidän molempien terveyden puolesta, koska ulkoseinien homeet pitäisi tietenkin nopeasti korjata ja, ja, ja...
Kyllä tuoksumuisto voi tulla uudestakin asiasta. Ainakin miulla. Mutta mökkisaunatunnelma on ollut vain ja ainoastaan lapsuuden mökillä Asikkalassa... =)
Lähetä kommentti