Olen vienyt pihan perälle vanhan betoniputken päälle, jossa kesällä oli vettä linnuille, nyt pakkasilla lautasen, jossa on isoille lintusille kauraryynejä, auringonkukansiemeniä ja leivänmuruja. Nurkissa jatkuvasti pyörivä harakkalauma keksi paikan heti, ja nyt ne voi bongata aika useastikin kinaamassa siitä, kuka syö korkealla istuskellen ja kenen paikka on nokkia maasta sinne pudonneita.
Ainakin yksi tai useampi harakka tarkkailee jossakin korkeammalla aina ympäristöä, jos vaikka jokin vaara uhkaisi. Tosin joskus se vahtivuoroa pitävä taitaa ihan huvikseen juksata muita, että pääsisi itse ruokapaikalle hetkeksi.
Iltahämärissä ruokapaikalta kuuluu harakoiden naurua:
-Hahaa, minä löysinkin ihan jotakin muuta!
-Rätk-rätk-rätk, älä hupsi, meillä on parempaa naposteltavaa!
-No mitä se nyt muka on?
-Olkia? Eihän näitä voi syödä!
-Söi se metsäjäniskin...
-No se nyt söi niin, mutta ei me! Rätk!
-Kuka eka syömässä?!
-Heii! Rätk-rätk-rätk! Varoitus!
Näen jonkin vaaran, kuuluu korkealta,
ja samassa kaikki lentävät pois.
Se vaara oli nälkäinen kulkukissa
joka meni mutustelemaan hieman leipää...
Ilta hämärtää enemmän. Harakat istuvat ja vahtivat koko ajan jossakin lähistöllä kun kissa tutkii muruset, hiutaleet ja maassa lojuvat kauralyhteen jäännökset. Heti kun kissa kävelee tiehensä, linnut palaavat takaisin syömään ja kisailemaan.
Kulkukissa sai oman lihapullansa meidän rappujen pielestä, jonne sellaisen sille jätin. Harmi kun kisu on liian villi, ettei sitä voi varmaan kukaan koskaan kesyttää...
2 kommenttia:
Eläimet ovat hyvin tärkeitä!...kiitos sinulle Una harakoiden ja kisulin puolesta :)
Voi kiitos Zeus =)
Äsken keittiön ikkunasta kurkistelin kuinka siellä napostelivat varpuset murkinaa...
Lähetä kommentti