Translate

6.10.2011

Lintubaarin asiakkaita

Ja orava syö, syö ja syö. =) 


Kaksi oravaa tappelee Laten rakentamalla lintulaudalla, kuin Tiku ja Taku Disneyn piirretyissä. Välillä ne pinkaisevat kumpikin ympäri pihaa, kiipeilevät kuusessa tai koivussa ja jahtaavat toisiaan naksutellen ja häntien viuhtoessa vinhasti. Yhtäaikaista kuvaa en saa niistä millään. Toinen oravista on se pieni ja oranssinruskea jota jo toisessa blogissa olen kuvaillut. Toinen on isompi, harmaaposkinen ja tummemman ruskea muulta turkiltaan.

Sillä aikaa kun lauta on tyhjänä, saattaa käpytikka vallata lintulaudan tai jopa harakka yrittää sujauttaa pyrstönsä kapean, suksensauvasta pikkulinnuille tehdyn istuinpuun ylle, päästäkseen baarin antimille.

Minä HALUAN tänne!
Lintulaudalle oravat mahtuvat vain yksi kerrallaan. Toinen kurre ajetaan tiehensä ja voittaja valloittaa lintulaudan, ryhtyen puputtamaan siemeniä.

Jee, pääsinpäs! Wow! Tässä on liukasta! 


Hei Kurre! Otan vaan yhden siemenen, jos sopii!


Pikkulinnut karsastavat tätä isojen touhua eivätkä oikein uskalla itse ruokailemaan muualle kuin maahan lintulaudan alle, isojen pudottamille auringonkukansiemenapajille. Toisinaan isoja otuksia ei ole näkyvissä ja pikku tirppanoitakin näkee ihan laudalla asti.

Vihdoin rauha maassa... 

Noiden hassujen eläimellisten ystävien touhuja tulee välillä seurattua keittiön yhä tomuisesta ikkunasta, jota ei vieläkään ole kannattanut pestä, koska aina vaan on ollut ilmassa kaikenlaista remonttipölyä, purua ja tomua lisää. Kuvistakin huomaa, mitkä on otettu ikkunan läpi. Vain ekan nappasin rappusilla sukkasillani seisoskellen... =)

9 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Pitäsköhän laittaa itsekin jo linnoille ruokaa. Minä olen aina laittanut vasta sitten kun tulee jo kylmää ja ei ole enää pikkuötököitä linnuille.Mutta toisaalta niiden puuhia olisi kiva seurata ja ehkäpä ne jättävät mun sammalkoristeet sitten rauhaan.

Una, ihanaa viikonloppua sinulle. Halit.

Hallatarinoita kirjoitti...

Tuija,
nyt on kylmä eikä ötököitä pahemmin näy. =)

Laita vaan jo, niin tottuvat siihen että siun puutarhassasi on ruokaa. =)

Hallatarinoita kirjoitti...

PS: Ja kiitos, halit siullekin. =)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Oravat <3 Monelle harmin aihe jos käyvät taloksi katon alle, mutta meille vaan <3. Meillähän on lemmikkinäkin orava. Juuri sellainen Disneyn tarinoista tuttu raitapaitainen oravaherra. Tästä viikonlopusta tulee jännittävä. Ollaan jättämässä tarjousta sunnuntaina.

Hallatarinoita kirjoitti...

Voi jestas!

Mie pidän mielessäni peukaloita pystyssä siulle Nikkari! Miten ihanan jännittävää!

Jovelan Johanna kirjoitti...

On! Olotila on jossain mielipuolisuuden ja pakotetun välinpitämättömyyden välillä. Monta kohdetta on joko mennyt toisille (usein ennen kun ehditään edes katsomaan taloa livenä) tai katselulla osoittautunut ihan vääräksi. Toinen puoli haluaisi hypähdellä ja kiljahdella, että tuo SE on, SE on juuri tuo, mutta vielä en uskalla antautua siihen fiilikseen. Voihan se olla, että tarjousta ei ylipäätään oteta vastaan, koska ehtona on tämän nykyisen myynti ensin. Saapi nähdä. Lähipiirin suhtautuminen on kuin jakaus keskellä päätä. Toinen puoli on haltioissaan, hengessä mukana, kannustaa ja moni valmiina talkooapuun, sen toisen puolen ollessa varma siitä, että olemme seonneet ja elämästä vailla nyt-tänne-heti-mukavuuksia tulee mahdotonta.

Hallatarinoita kirjoitti...

Nikkari =)

Oi voi!!
Tiedän tunteen... sekä sen odotuksen kihelmöinnin että muiden oudoksuvan tuijotuksen. =D

Voi miten toivon, että tuttavasi joutuvat muistamaan luvanneensa tulla talkoisiin mukaan jossain vaiheessa, ihan lähiaikoina. =)

Onko teidän nykyinen myynnissä? Kaksinverroin jännitystä vatsanpohjalla takuulla...
Luulen, että teidän nykyinen asuntonne on ihana paikka. Siun loistavat sisustusideasi saavat aikaan wau-efektejä ostajaehdokkaiden silmissä, eivätkä he siinä katsellessaan muista, ettei irtaimisto kuulu kauppaan, ja teidän nykyinen asuntonne viedään heti käsistä! =))))))))

Anonyymi kirjoitti...

On hienoa, että kaikenlaisille eläville on naposteltavaa tarjolla jo nyt...

Talvi on hyvin ankaraa aikaa...ihan ihmettelee, miten metsiköiden elävät selviävät hengissä...eikä moni selviäkään...

Vain joillekin meistä ihmisistä (itselleni mukaanlukien) on vararavinto kehossa epämieluisa asia... :)

Tosin muuttavia lintuja (esim. sorsat) ei saa ruokkia enää näin syksyllä...muutoin jää muutto tekemättä ja pienet räpylät paleltuvat sitten...

Kaikille eläinten ystäville ISOT halitukset...

Hallatarinoita kirjoitti...

Ihan totta Zeus, sorsia ei passaa enää syöttää. Muuten niiltä menee muuttointo ja jäävät tänne paleltumaan.

Mie olen tuhma ja yritän häätää sen käpytikan pois lintulaudalta. =) Se häätää nimittäin ne muut pikkulinnut sieltä ja silloin se saa silmissäni itse häätöpassit.

Hauskaa lukea siun tekstiä kun siekin viljelet noita pisteitä. =) Mie yleensä itse teen niin. Jostakin syystä tässä kommentissa ei ole pisteitä... no niin, nyt ne lipsahti! =D

Hauskaa viikonloppua sinulle. =)