Näkemiin Punainen Pikkutalo

Olemme keränneet muuttokuormamme 
ja muuttaneet pois 

Punaisesta Pikkutalosta

ja meillä on tilapäiskoti, joka on 
niin uusi ettei se oikeastaan 
ole vielä edes valmis vaan 
muutimme sattumalta kesken-
eräiseen kerrostaloon Keravalle.  

 

 

 Pikkutalo on nyt rempattu ja korjattu 
kestämään seuraavat vuosikymmenet, 
ja meidän oli aika jatkaa matkaamme. 
Kiitos kaikille jotka olivat 
auttamassa muutossa!!! 

Päärynäpuu keväällä kukassa...

Ja nyt jo näkee että päärynöitä on tulossa...  

Joku muu saa niitä syksymmällä mutustella... 

Talo luovutettiin lopullisesti uusille asukkaille 
viime lauantaina, kahdeksas kesäkuuta 
kello kaksitoista... 

 

Jostain luopuminen
on samalla
jonkin uuden alku.  

Nyt pitää jälleen totutella elämään 
keskellä vilkasta kaupunkia, 
ilman puita, pihapiiriä, aamukahvia 
ulkorappusilla, pikkuhiljaa tyhjästä
muodostuvaa puutarhaa ja rakasta terassia... 

Kaupungissa puolestaan voit helposti 
kävellä kauppaan ja muille asioille, ei 
tarvita autoa eikä välttämättä edes 
polkupyörää... 

Asustamme nyt lähellä sitä paikkaa, 
jossa kuvasin yli yhdeksän vuotta sitten 
polkupyöräni kirsikkapuiden katveessa. 
- Pyöränikin on yhä sama. ;D 

Voi, siihen aikaan blogiini tuli 
paljon ihania kommentteja... 

Keskellä sitä kaupunkiakin toisinaan ihana mustarastas laulaa lurittelee niin, 
että sen laulu ylitti liikenteen äänet. 

 Tietenkin on ikävä...

Tottakai tämä oli haikea ratkaisu, 
 mutta vaikka Pikkutalo oli rakas, olin siellä todella yksinäinen. Missään 
muualla en ole koskaan
ollut niin yksin...  

Siksi kai kesyttelin 
varikset kavereikseni. 

- Varmaan ne yllättävät seuraavat 
asukkaat, kerjätessään aamukuudelta
ruokaa portailla, tai tullessaan toisinaan 
kurkkimaan sisään avoimesta ulko-ovesta.

🖤🖤

Tosin, kyllä ne äkkiä huomaavat, 
etten minä ole enää siinä talossa. 
Eivät ne taida muiden luo tulla.  

Tiedän monia joiden mielestä 
varikset eivät ole tippaakaan kiinnostavia. 

Minusta ovat. 

Ne ovat hyvin fiksuja 
lintuja ja niillä on loistava muisti.

- Vaikka nimitimme kotiamme 
"Pikkutaloksi", se ei ollut pikkuinen, tai mikään " mökki" tai "tupa"... 

Siellä oli yhteensä yli 100 neliötä tilaa, 40neliön terassi ja pihalla aittarakennus varastona, joten 

omaisuutta oli paljon, jota piti 
vähentää, että mahtuisimme 
pieneen, 45 neliön kaksioon. 

- Tai oikeastaan yksiöön, makuualkovilla... 
  

 

Siksi myimme paljon taloon 
hankittuja/teetettyjä huonekaluja
ja tavaroita ja osan vaan annoimme 
pois, tai toimitimme keräyksiin, 
tai kiikutimme paikallisen 
kirpputorin eteiseen "Ota tästä" 
-laatikkoon, jne.  

Myös Hanin isän tekemiä 
kaappeja yms meni hänen siskoilleen 
muistoksi veljestään. 
 Viimeisin esine josta luovuimme, 
oli Hanin minulle tekemä nukkekoti 
kaikkine tavaroineen ja asukkaineen, 
koska sekään ei mahtunut uuteen asuntoomme... 

- Vaihdoin sen kolmeen muru- eli pikakahvipurkkiin. 
Rakastan pikakahvia. Nyt minulla on 
komea rivistö Nescafé Kulta -purnukoita 
kaapissani. Kerrankin vatsalle lempeää 
lempikahviani on varalla, 
eikä aina lopussa. Ja nukkekoti pääsi 
ilahduttamaan erästä 3,5-vuotiasta 
pikkutyttöä.

Vaihtokauppa on joskus kivaa. 

Elämä vie eteenpäin.
Se nyt on vaan näin.

 

Annoin puutarhasta (kiinteistönvälittäjän 
luvalla) muutaman häälahjaksi saamamme 
pensaan äiti-mamani kesämökin puutarhaan, 
ja pari vuotta meitä ilahduttaneet 
Hanilta saadut viiniköynnökseni. 

Hanin yksi ihanista tädeistä halusi hieman 
raparperia jota hänelle lohkaisin 
mukaan isommasta pihan raparperi-
pläntistä. 

Se onkin sellaista ikivanhaa 
lajiketta, punaista ja maukasta.

  

Ihan kaikki muu pihaan istuttamamme 
sai jäädä seuraavien asukkaiden iloksi,
- tai harmiksi mikäli eivät niistä pidäkään.  

Pihan perennat innostuivatkin 
tänä keväänä hurjaan kasvuun. 



Uuden tilapäiskodin parvekkeelle olen jo 
koonnut kesäkukista ja huonekasveistani 
pienen vihreän pläntin. - Tai parikin. 

Niistä ehkä kuvia joskus, nyt 
keskityn vielä tähän...  

Uusi asuntomme ei sitten todellakaan ole 
mitenkään pysyvä koti, eli ei 
kannata tässä vaiheessa onnitella 
uudesta kodista, koska tämä 
on vain tilapäinen olopaikka.  

Emme tosin tiedä, kuinka kauan 
tässä kohteessa asumme. 

Puistolemmikitkin kasvoivat jo
pitkin pihamaata. 

 

 

Forget-me-(or)-not... 

Haimme viimeisen kerran 
tavaroiden rippeitä, siivosimme loppu-
siivouksen, Hani pesi terassin 
ja odotimme sitten uutta 
asukasta noutamaan avaimiaan. 

Itku tuli talon nurkan takana, 
kun olin pihalla puhelimen kanssa 
itsekseni ottamassa viimeisiä kuvia 
pihasta, talosta, isosta hopeapajusta...  

Alin kuva on ihan vihoviimeinen, 
tästä entisestä kodistamme... 

Näkemiin rakas Pikkutalo. 

 

 

 

PS: 

Olemme ajelleet talon ohi mm käydessämme Mamani luona ja huomanneet että kukkapenkkejä on jo poissa entisen kodin pihamaalta... 😭

Jos olisin tiennyt ettei niistä välitetä, olisin voinut antaa perennoja vaikkapa Mamani mökkipihaan... 

Kaunis koti myytävänä

Olemme katselleet tv-ohjelmia 

joissa etsitään Suomen kauneinta kotia. 

Siellä ei ole ollut montaa joka olisi ollut 
 kauniimpi kuin meidän. 
 

❤

Keittiö remontoitiin ensimmäisenä 
talossa-asumisvuotenamme 2011 
perustuksia myöten.  
    
Klik: taloonmuuton aikainen keittiö.   

Vanhoista keittiökaapeista voitiin 
käyttää 70% hiomalla, pakkeloimalla 

ja uudelleen maalaamalla. 

Se remppa oli mun heiniä. 

Keittiössä on tunnelmaa luomassa 

ja lisälämmönlähteenä pienehkö sissikamiina 

entisen puulieden paikalla.

Olohuone on remontoitu kesällä 2013 

perustuksia myöten. 

Klik: näkymä olohuoneeseen muuttomme ajoilta. 

Aula ja sisäportaat on rakennettu 2012. 

- Perustuksia myöten. 

  Klik: millaiset sisäportaat ennen olivat... 
 

Olohuoneen varaava kaakelitakka on tärkeä 
talvella lämmönlähteenä ja sen 
loppulämmössä voi hauduttaa pataruokia muhevaksi. 

Sen päällä on turvallista poltella 
kynttilöitä.  ♥   

 The pönttis on kunnostettu sekä sisä- 

että ulkopuolelta syksyllä 2012.

Se ei tarvitse kuin yhden pesällisen puita 

ja heti lämmin virtaa vintiin. 

- Jos laitat lisää puita, joudut avaamaan 

ikkunoita kun on niin kuuma.   

Alkuperäinen pönttis ja parvihuone.   


Parvelle mahtuu työkalukomero, vaatekaappeja, 
sekä tietsikkapisteemme.

Parvelta pääsee pienempään 
kylmään vinttikomeroon.

 Yläkerran makuuhuoneesta poistettiin vanhat
vaatekaapit seinän leveydeltä ja tila avartui hieman.  

 Makuuhuoneesta pääsee isompaan 
vinttikomeroon. 

Tässä makuuhuoneessa on joskus ollut tulisija. 

Sellainen olisi helppo sinne asentaa uudestaankin, 

mutta me olemme tarenneet yläkerrassa the Pönttiksen 

lämmöllä ja sitäpaitsi alakerran lämpö nousee ylös, 

ja olohuoneen takkaa lämmittäessä lämpiää tuo hormikin, 

vaikuttaen myös täällä yläkerran makuuhuoneessa.

Parven ja makuuhuoneen lattiat on uusittu

kesällä 2016 ja huoneisiin on tehty pintaremontti. 

********************

Alakerran makuuhuone on 

remontoitu ensimmäisenä kesänämme talossa, 
eli vuonna 2011 perustuksia myöten. Huoneen 
yleisilme muuttuu sisustusfiilikseni mukaan. 

Klik-kuva muuton ajoilta alak. makuuhuoneesta.

 

  Eteinen avartui laajentamalla entistä oviaukkoa. 
Ilmalämpöpumppu on kätevä lämmönlähde 
ihan kovimpia pakkasia lukuunottamatta, 
ja kesällä se on oiva viilentäjä. 

Hieman eri koroissa olevat lattiat huoneiden välillä 

kertovat siitä, miten huoneita on yksi kerrallaan tässä 

vuosien aikana remontoitu. Joka kesä vuosien ajan 
jokin paikka tai huone oli purettuna ja 
kuukausien päästä uudistettuna.

Klik näkymää vuosien takaa... 

Kylpyhuoneessa näyttää nykyään tältä. 
Märkätilaremontti oli vuonna 2015. 

Silloin uusittiin täysin eristeitä ja vesiputkia 
myöten eteinen, kylpyhuone ja sauna. 

Yhä puulle tuoksuva saunamme. 

Klik: alkuperäinen saunakuva. 

Ulos astuttuamme olemme jälleen terassilla. 

Kesäkukat viihtyvät hyvin siellä. 

  Klik: alkuperäinen ulko-ovenseutu.

Pihamaalla on mm kaksi piharakennusta, joista ensimmäinen
vasemmalta on varasto, oikeasti se sopisi vaikka
kesäaitaksi. 

Toinen rakennettiin pihaan puuliiteriksi. 
- Se kävisi vaikkapa leikkimökiksi tms. 

Voitin sen blogikilpailussa Taloon.comista. 

Molemmat ovat Luoman puutuotteen piharakennuksia.
 

Pihaan valmistui kesällä 2018 lisäksi grillikatos.

Samoin terassia laajennettiin
kesällä 2018 ja laajennusosaan 
upotettiin kookas kylpypalju. 




Nurmikkoa on tontilla jonkin verran, 
ja kestää tunnin ajella se leikkurilla siistiksi. 

´
Pihalla on perennoja ja nuoria hedelmäpuita.   

Erityisen ihana on kymmenen puskan 
pitkä pionipenkki. 

Mun silmäteräni! ♥ 

 

 Punainen pikkutalomme  terasseineen ja piharakennuksineen. 

Talo on huoltomalattu keväällä 2017.  




Työmme on täällä tehty, 
tämä talo on pelastettu
ja meidän matkamme voi jatkua. 

Osa kuvista omia,
osa on ollut myynti-imoituksessa,
kuvaajan nimi ei ole valitettavasti tiedossa 

koska välittäjä ei halunnut kertoa kuvaajan nimeä.

 

Pikkutalon joulu 2016

Tässä viime joulun tunnelmia. 

Jouluruusu pitää joka joulu aina 

ostaa. Joskus saan sen elämään 

kevääseen jolloin sen voi istuttaa 

kukkapenkkiin. Joko omaan tai 

äidin mökkipaikan pihaan.

Pullapoika on jo vanha 

joulukoriste. Se tuo joulufiiliksen. 

Omatekoisia neuleita lähti 

taas lahjoiksi maailmalle... 

Itsekasvatetut amaryllikset eivät ihan
jouluksi ehtineet kukkia mutta tätä
iloista tonttutrioa se ei haitannut.

Meidän joulu on aina sellainen 

itsetehdyn näköinen. 

Vihreää ja valkoista. 

Joo ja vähän turkoosia... 

Tämä kaulaliinanalle oli 

tämän joulun uusi koriste. 

Bongasin sen Järvenpään 

s-marketistä silläaikaa kun Hani 

käväisi kirjoittamassa uuden 

työsopimuksen siinä kaupungissa. 

Meidän pitäisi siis muuttaa 

sinnepäin ettei olisi niin 

pitkä työmatka hänellä... 

Jouluenkeli. 

 

. 

Parivuotias orkidea kukki kivasti jouluna. 

Olohuonetta sisäportailta katsottuna. 
(Silloin oli kaksi vanhaa sohvaa...) 

 Koko pikkutalo on pukeutunut jouluun, 
eteistä myöten. 

Kattojen yllä on lunta 

tonttu ei vaan saa unta... 

 Terassia talvella. 

Olen tehnyt vanhasta lakanasta 

verhokapan keittiön ikkunaan. 

Lakanan ruusupitsi oli niin kaunis 

että halusin sen jotenkin esille. 

Lakanaksi se oli jo liian hauras... 

(kirppislöytö) 

Tintti katselee varpaitaan terassilla. 

Varmaankin auton kanssa törmäillyt 

ontuva fasaani söi rauhassa linnunruokia 

useina talvipäivinä pihassa. 

 Varpusparvi oli ilonani koko talven. 

Ja keltasirkkuja, tiaisia, punatulkkuja jne... 

Tämän joulun ovikoriste. 

Less is moore. =) 

Mun jouluvieras katselee jääkaappia 

hyvin merkitsevästi. Hän rakasti maitoa. 

Tällainen pieni nokitassu... 

Hänet haettiin meiltä PHESY:n hoiviin 

josta annettiin omistajilleen jotka 

kuitenkin jatkuvasti laskevat kissan 

ulos... 

Hän tulee vähän väliä meitäkin 

katsomaan... 

Olohuoneen sininen hetki.