Eteisen ehostusta

 

Tummanharmaat klinkkerilaatat ovat nyt eteisen lattiassa. Ne saatiin asennettua heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Mies laittoi ja leikkasi laatat ja mie ihailin. =)
-Kyllä mie yhden pöntöllisen sementtiäkin sekoitin. =)

Seinissä on beige tai maitokahvin värinen maali jo pari vuotta sitten maalatun pohjamaalin päällä.
Lattialistat ovat vaaleaksi maalattua materiaalia, jota näköjään vielä puuttuu jostakinpäin... 

Avainten paikaksi määräytyi seinänpätkä takkinaulakon vieressä.

Pari vaatekoukkua siihen ja hyvä tuli. 

Ennen avaimet olivat keittiössä josta niitä turhaan kengät jalassa 

monesti tuli sitten haettua...

.

Iskun tehtaanmyymälästä sai kesällä irtonaisia istuimia tuoleihin eurolla.
Tässä yksi kunnostettu tuoli. Lyhty oli ennen musta, ennen kuin Una sai sen käsiinsä valkoisen maalipurkin ja siveltimen kera...

Vielä vaiheessa

Olohuone odottaa listoja. 

Metreittäin listoja sinne sun tänne... 

Myös noita portaiden alle säilöttyjä käsinmaalattuja... 

Nojatuoli on Mamani käsialaa.
♥ 

Verhotangotkin ovat vielä irti ja karussa... 

Samoin kirjahyllykkö...

Eihän sitä onneksi huomaa...
♥  

Uups tuosta ikkunastakin puuttuu yksi lista... 

 Ja lisää listoja tarvitaan makkarin oven ympärille... 

 ♥  
 Meidän facekuva odottaa pääsyä seinälle... 

Makuuhuoneen ja olohuoneen saumakohta odottaa kynnystä. 

Makkari on hieman korkeammalla kuin olohuone ja keittiö. 

Eteinen sitten vastaavasti on matalammalla. 

Ja se odottaa niitä lattialaattojaan...

Tuollainen lehtikori pääsi puukessiksi.
♥  

(Kessi = kori. )

Late sai nimipäivälahjaksi ison setelin Mamaltani 

ja sillä on tuo kiva kori ostettu Biltemasta.

Kiitos tästä
puukorista kuuluu siis Mamalle. =)
♥  

Takan edustalle pitänee etsiä pelti...

Keittiön kaappi odottelee keittiön ja olohuoneen lattian saumaan tulevaa listaa, 

jolloin kaappi pitää ensin siirrellä tyhjänä pois tuolta seinältä, 

joka puolestaan odottelee tapetteja...
♥  

♥
 Sitten kaappi pääsee takaisin hieman eri paikkaan pysyvämmin 

ja saa taas kaikenlaista piiloteltavaa lasioviensa taa. 

 Kaikki liittyy jotenkin kaikkeen.
♥  

 Muutama muukin kohta on vaiheessa tässä talossa, 

mutta ei se haittaa. Tehdään niitä ajan kanssa. 

Kiireisin kohta, eli lattia on ihanasti kiinni, 

korjattu, raikas ja ai miten lämmin ja ihana. 

Pölynimurimme vaan hermostui ja 

taisi itsetuhoutua betonipölyn imuroinnista... 

Siivoukset lakaistaan harjalla nyt hetken aikaa, 

ennen kuin tili näyttää sen verran plussaa 

että voidaan ostaa uusi pölynimijä. 

Semmoista tällä kertaa. 

Ensi kesäksi remppa-apua

Olen hankkinut monta pussillista näitä 

remontoivia maaukkoja, 

jotta ei itse sitten tarvii neljättä kesää rehkiä... ;D 

 Katsotaan, auttaako tämä idea. 

 

Myyrät söivät viime talvena meidän 

vaivoin kasvattamamme mansikoiden juuret,  

ja keväällä myöhästyin mansikantaimien ostossa. 

Minulla ei ollut silloin rahaa kun oli taimia tarjolla 

ja kun miun tilille tuli rahaa, 

ei ollutkaan enää tarjolla mansikantaimia.

Joten, tänä kesänä oli tylsää kun en saanut edes 

mansikkapalkkaa suuhuni remppatauoilla. 

Ostomansikat osoittautuivat miltein kaikki 

happamiksi pettymyksiksi. 

Ja mansikankaipuu on iso. 

Onneksi Pikkuveljen mansikkamaassa 

kasvoi makeita mansikoita, joita Maman 

kanssa sieltä napsittiin kun viimeksi 

mökillä tavattiin. 

Kesäreissulla nähtyä...

Näinhän se on... 

Miehen kesäloma jo loppui, 

ja hän palasi nilkkakipuisena töihinsä 

neljä viikkoa kanssani taloremontissa rehkittyään, 

(tuntuu oudon tyhjältä ilman häntä) 

ja mie siivoilen kotona pölyjä nurkista pois, 

muistaen kaffeetauollani nämä kaupassa kuvaamani kyltit. 

Meillä OLI joissain paikoissa NIIN paljon pölyä, 

että niihin kohtiin olisin voinut kirjoittaa 

vaikka tarinan... 

Kissakaipuu vaivaa yhä... 

Remontti ei ole vielä ohi, 

mutta nyt odotellaan taas sähkäriä
ja siivoillaan...

Odotellaan myös oivaltavaa hetkeä, 

jolloin päätetään miten päin 

ne eteisen lattialaatat laitetaan... 

Vinoja pinoja

 Klapit, tuolla pioninkukan takana eilen,
vielä paikassa c. 

Olisinpa antanut niiden olla siinä... 

Ovatko sinun kokoamasi polttopuupinot koskaan romahtaneet? Siirsin eilen klapeja paikasta c paikkaan d. Viimeistä sylystä oli vaille kolmelle kuormalavalle pinotut kaksi (liian) korkeaa pinoa kun se tekele alkoi nitistä ja kallistua.

Soitin äkkiä hanille jotta missä vaiheessa kotimatkaa hän on, pidellen samaan aikaan kiinni pinosta, tai oikeammin työntäen pinoa! Mutta mies oli yhä työpaikallaan.
Sanoi, että mee pois pinon luota ja anna kaatua.
No niin mie tein. Kauhia räsähdys. Arvaa harmittaako. Muutaman tunnin sentääs niitä väkersin. Sinne meni hukkaan kaikki työ. Mie menin sisälle istumaan ja katselemaan niitä ikkunan äärestä.

Illemmalla pakollisten torstain kaatiskuormien jälkeen mies halusi kanssani koota pinot uudelleen, hieman toisella lailla, suu neuvoja sadellen, mutta mie en halunnut enää koskea sinä päivänä klapeihin joten me vaan peittelimme sen surullisen kasan pressulla.

Ja tietenkin tänään sataa. Olisinpa ollut tosiaan koskematta niihin. Olivat niin hyvin aiemmin suojattuina ja varsinkin pinottuina (hieman eri tavalla) pionien tuulisuojaksi...

Puruja voisin säkittää vaikka ulkona sataa. 

Jos jaksaisin.

Miehen kesäloma alkaa.
Ehkä tämä kaaoskin tästä kohta hellittää.

Madam, ehkä pieni välipala

Aamukahvikuppi sormissan kello puoli kuusi mies pohtii mitä illalla tehtäis ja mie nyökyttelen unisena oman teekuppini takaa. Sahataanko pihasaunan seiniä pienemmiksi niin saadaan nostettua ne peräkärriin ja vietyä kaatikselle? Vai säkitetäänkö olohuoneesta lasivillat pois haisemasta? Joo. Tehdään niin. Ja mies lähtee töihinsä kuuden maissa. Pusuttelen sen matkaansa. Käsken taas ajaa varovasti ja se sanoo Joo, niin kuin aina ja ajaa tiehensä miltein tunnin matkan kohti eteläisempää Suomea. Hetken mie mietin mennäkö takaisin nukkumaan ja katsahdan siinä ulko-ovea sulkiessani olohuoneeseen.

Mitä turhia sitä enää nukkumaan, kun yöpaituli vaan kylppärin pyyhekoukkuun, maalitahrainen T-paita eteisen naulakon kangaspussukaista ylle, villasukat ja saappaat verkkarinpunttien päälle, huivi hiusten suojaksi, hengityssuojain naamaan ja töihin olohuoneeseen.

Ennen naamasuojainta olin käynyt tarkistamassa että vintillä nukkumapaikkamme ovi on varmasti suljettu, petasin sängyt, tarkistin alas tullessani jotta parven muoviesteet ovat sutkoht paikoillaan, että keittiöönkään ei menisi muovitusten ohi paljon pölyä, teippasin makuuhuoneen oviaukon muovituksen jesarilla umpeen olohuoneen puolelta, katsoin, että kaikki jätesäkit ovat saatavilla, hain lapion ulkoa, tyhjensin pikkusaavin edellisen roskakuorman kottikärriin pihalle ja toin saavin sisälle, tungin tummia pyykkiä pesukoneeseen valmiiksi, sillä muutaman tunnin päästä sinne tulisi lisää pyykkiä. Ja niin mää aloitin samantien eristeiden säkittämisen.

Isoihin keltaisiin säkkeihin laitoin ne hiirtenpissaamaat lasivillat. Ne olivatkin sitä itseään, sitä käsivarsissa pistelevää villaa...

Mustiin muovisäkkeihin tungin purua, hiiren- ja rotanpesiä, sanomalehtisilppua, vaatteiden palasia, kutterinpurua, hieman sammaltakin. Kolme pikkusaavillista mahtui aina yhteen mustaan säkkiin. Kurkistelin vähän joka paikasta purua pois nähdäkseni, onko se sammal siellä purujen alla. Onhan se. Siellähän se odottelee. Pussitan kaikki säkit jotka löydän ja kohta pihalla nököttää 18 säkillistä lattian eristeitä. Vain yksi pussukka hajoaa kesken nostamisen, muut olen osannut täyttää sillai sopivasti että kantokahvat solmittuina kestävät kantamisen. Byggmaxxin jätesäkeissä on nääs kahvat. Suorastaan olkaimet!
-Niistä saa vaikka jättimuovimekon, kun hiukan leikkelee helmaa auki. =)

Hengityssuojaimesta huolimatta kyllä nenäkin oli tukossa. Suihkun jälkeen piti korvatkin kaivella topsypuikolla puhtaaksi purupölystä... 

Muokattu:
Illemmalla: Kun mies saapui töistään, napattiin myö yhdessä nuo loput lattialaudat pois. Samalla lattiasta kiskottiin pois loput esiinpaljastuvat pissaiset lasivillat sekä muutama säkki purua ja sammalta, noin niin kuin välipalaksi...

Pihalla tapahtuu...

Ihku mies. Late kurkotteli kaikki loput sammaleiset kattotiilet
ojennellen ne minulle alas, ja mie jatkoin niiden matkaa...

ja jatkoin ruusujen aitaamista kattotiilimuurilla. ♥ 

Tapahtui myöhemmin samana päivänä:

Vanha hirsisauna on nyt poissa. 

-Tai ainakin  
sen osat ovat kumossa 

kun Late veljensä kanssa laittoi hihat 

ja moottorisahan heilumaan.

Oikeasti meille olisi riittänyt pelkkä moottorisahan laina, 
mutta onpa Late tehnyt kaikenlaisia 3D-mallipiirroksia
vähän väliä veljelleen joten joutipa tuo sitten avuksi. 
 
 Tässä savupiippu on vielä pystyssä
ja välikatto rötköttää viimeisen pystyssä seisovan
seinän varassa... 

Ikivanha kiuas seisoo sitkeästi pystyssä.

Ison vesipadan me pelastimme pois

ennen saunan purkua. 

 Saunan katon sisäpuolella oli osittain muovia 

edellisen omistajan tilaan jättämän koirankopin paikkeilla... 

ja muutama tällainen homeinen pläjäys... 

Nämä homeet mie aistin joka kerta
kun avasin tämän saunatilan oven.

Homeen vuoksi siellä ei voinut säilyttääkään mitään.
Sinne vahingossa ekana kesänämme laitoimme tavaraa säilöön
niin ne kaikki homehtuivat.
Homesienirihmasto myrkytti kaiken...  =( 

Lisäksi itse hirsissä oli alimmissa kosteusvaurioita 

ja takanurkka homeessa... 

Onneksi veljeksillä oli hengityssuojaimet sahatessaan 

ja purkaessaan, kuin myös muut suojukset, 

sillä mökki kaadettiin isoina paloina...

Hieman harmejakin päivään mahtui.
Kun veimme jätepuukuormaa kaatikselle niin apumies oli heitellyt
sillaikaa uuden jätepuukuorman juuri siihen kohtaan, 
josta vaivoin oli metsämyyrien kymmenien käytävien sekä 
pesien päältä saatu puuliiterinjämät kuskattua pois, 
eikä siihen alueeseen olisi 
enää tarvinut kenenkään mennä hengittelemään 
myyräkuumeaineksia!!! =/ 

Se alue odotteli koneellista maansiirtoa... 

Mutta kun ei kysytä, 
eikä puhuta... 

Tämä piha EI todellakaan olisi 
ollut myöskään mikään 
lasten päivähoitopaikka... 
  
Onneksi ei kukaan lissaantunut kaatuvien hirsiseinien alle...
Minä en olisi ollut sellaisessa tapauksessa vastuussa,
mutta vahdin kyllä parhaani mukaan,
ettei niin päässyt tapahtumaan.

Määräsin kersan pysymään kaukana purettavasta
tönöstä ja järjestin hänelle ajanvietettä ja pikkupurtavaa. 

Sille emme voi mitään jos hän joutui
poissaollessamme 
koskemaan myyrien ja homeen valtaamiin
purettavan rakennuksen osiin,
-kuten kuulema joutui... =/ 

-Pitää sen oppia työtä tekemään, oli vastaus... 

(Kersa, n 3v... tjtkn)




Noh, huoh, kukin tavallaan...






Itse en meidän jälkikasvuamme päästänyt
koskemaankaan tuota riivatun homesaunaa.
Saunan sisälle kielsin heitä ehdottomasti menemästä. 
He tekivät kyllä kaikki hurjasti töitä purkamalla sitä
muuta puuainesta pois tämän saunan ympäriltä.
Suurkiitos heille vielä niistä ahkerista apupäivistä. ♥ 

 

Vanhan hirsisaunan lampun suojalasista
tuli muutes miulle kukkamaljakko.

-Ensin se piti pestä kolmeen kertaan
hyvin vahvassa pesuaineessa,
suorastaan desinfioiden...

Ehkä hirsinen saunamökki olikin luultua vanhempi 

sillä sen hirsien välistä löytyi 

tilkkeenä ollut sanomalehti vuodelta 1929...

No niin. Nyt pitäisi keksiä meille
uusi, edullinen puuliiteri, puuvaja, puukatos,
tai jotain sellaista.
Uusi varasto meillä nyt onkin.
Homeeton...

Tavarat varastoon...

On tullut aika kerätä pois kaikki 

olohuoneen lattiaremontin tieltä. 

Avataan kaappi, 

otetaan kaikki turvaan sieltä. 

 Nostetaan kupit hellävaroin 

pahvilaatikoiden turvaan. 

 Kiedotaan lautaset pellavaan... 

 Kääritään kannut puuvillaan... 

 Herkät tavarat suojataan huolella... 

 Siirretään ne kaikki varaston puolelle.  

Oviaukot suljetaan muovilla. 

 Unohtamatta näitä 

syksyiltoja odottelevia kynttilöitä. 

Lasiset esineet piiloon viedään. 

 Ikkunoista verhotkin riisutaan... 

 Katosta kaikki poistetaan. 

Pöytäliinat pois pölyyntymästä nostetaan. 

Nyt saapuu jälleen kaaos 

Punaisen tuvan alakertaan. 

Ensimmäinen yö pätsissä

Joo, ei tarvii taaskaan kenenkään olla tippaakaan kateellinen.
Eilen, sunnuntaina, aloitettiin olohuoneen tyhjennys. Kaikki huonekalut ja tavarat roudattiin makuuhuoneeseen, makuuhuoneesta runkopatjasängyt kumolleen seinää vasten, kaikki vaatteet makkarista vinttiin ja vieraspatjat vintin lattialle, miltein +3o Celsius-asteen lämpötilaan.
-Tulevan remontin nukkumapaikaksi...

Alakerrassa sai ihanasti ilmalämpöpumpun puhaltamaan viileää koko tyhjennys-siivousoperaation ajaksi, niin että sisäportaiden alapäässä oli ihana viileys mutta parvelle kiivettäessä lämpötila hurjasti kasvoi. Yläkerrassa hikoilimme sitten miltein kolmessakymmenessä asteessa unettomina pitkällä yöhön. Hani tunui aamuyöstä nukkuvan mutta mun selkää sattui ne vieraspatjat ja ilma ei yhtään liikkunut ja miun piti käydä välillä alhaalla ja ulkona haukkaamassa happea.

Uskomattomasti linnut muutes laulaa kahdelta yöllä. =)

Remontin ajaksi valitettavasti se alakerran puhallinlaite pitää sammuttaa ja peittää huolellisesti, ettei sen sisuksiin mene turhaan kaikkea remonttimömmöä.  =(

FB:ssa kerroin eilen tämän kuvan kera: Olohuone on nyt riisuttu malli. Alkaa operaatio lattiremontti. Kolmannen kerran tässä talossa...

-Ja sain vastaukseksi että "Miks taas?"
ja että tuollako oli kosteutta, voi teitä. Huomasin etteivät olleet paljoa blogiani lukeneet. =)

Blogit jäävät väkisin vähemmälle kevyiden ja lyhyiden, nasevien fb-päivitysten ja twiittausten maailmassa, ja mitä niitä muita sosiaalisia viestittelymenetelmiä nyt olikaan... =)

Miksi taas? Siis oikeasti, näyttikö tuon kuvan lattia siltä, että me olisimme jo sen remontoineet joskus, muovimaton päälle liimattuine lohjenneine lattialaattoineen, ryppyisine, reikäisine ja pinttyneinen muovimattoineen, epämääräisine lattialistoineen... Kääks ! =D

Heheh! Aivan toisennäköiseltä näyttää ensimmäisenä kesänä remontoimamme makuuhuoneen sekä keittiön lattia. Samalla joutuu seiniä uusimaan sisäpuolelta, koska jotta saisi lattiasta irti lattialankut, on myöhemmin rempatut seinät (lue: tupakanhajuiset lastulevyt) purettava pois...

Me vaan toivomme ettei olohuoneen lattialankkujen alaiseen osaan olisi kukaan neropatti mennyt koskemaan. Ettei siellä ole vaikkapa sitä kirottua puhallusvillaa... =( Se on aivan mahdotonta purkaa, varsinkin astmaattisilla keuhkoilla varustetun...
-Se menee kaikista hengityssuojaimistakin suoraan hengitysteihin...

-Ja kosteutta...? Ei tiedetä. Kun ei tiedetä vielä mitä kaikkea tässäkin remontissa löytyy.
Tämän lattiaosuuden arvoitus tullee nyt ratkaistavaksi ihan lähipäivinä. 

Viime kesänä remontoitu aulan lattia vielä odottaa ylimpiä päällyksiään jotka nyt tämän kesän remontissa tulevat senkin kaunistukseksi, mutta ei tosiaan se kakkosvuodenkaan remonttilattiakaan ole enää siinä kunnossa kuin se oli taloon muuttaessamme. Kylmä komerotila on poissa. Risat portaat yläkertaan on korjattu. Paljon on muuttunut. Vähän kerrallaan.

Nyt rappujen alunen onkin sellainen turvasaareke tämän tulevan remontin ajan. Sinne sai laitettua turvaan nuo lattialaminaatit (toivottavasti en joudu niitä vielä kertaalleen jonnekin muualle roudaamaan, olen niitä tässä talossa muutamaan kertaan kannellut paikasta toiseen...=) ) sekä työkalut jotka on sopivasti siinä kädenulottuvilla.
-Kaikki muu kuvassa näkyvä alakerran lattia puretaan ympäriltä pois. Niin tuo etualan kurttumuovimattoinen olohuone, vasemmalla oleva sekalainen pala klinkkerilattiaa, sekä eteisen aina pestessä yhä inhottavasti koiralle löyhkäävät rikkonaiset ruskeat lattialaatat.

Koirankuolalaattojen tilalle eteiseen löysi Late mukavat kookkaat tummanharmaat klinkkerilaatat. Muuttuu hieman talon sisäilme eteisestäkin päivitetympään muotoon.

Lattioista jäävät tehtäväksi vielä märkätilat, joskus tulevaisuudessa remontoitavaksi alueeksi. Kaikkea ei ehdi yhden kesän aikana tehdä. Eikä ole varaa. Eli sitten kun seuraavan kerran on varaa. Ja voimia.

Märkätilojen lattianalustakin on todennäköisesti väärin rakennettu, eteistilan tavoin, eli ei ole ryömintätilaa lainkaan, niin kuin ei ole tarpeeksi tällä hetkellä tässä olohuoneen lattiassakaan. Pitänee ostaa lisää energiajuomaa, että jaksaa kaivaa ja roudata kottikärryllisittäin mössöä pihanperälle, eli muutamia kymmeniä kuutioita...

Odotellaan vielä metsurimaanviljelijän lankkukuormaa... 

Uusia lankkuja tarvitaan isolle alalle lattian uusiksi tukipuiksi.

 

On lisäksi täysin kysymysmerkki, 

ovatko olohuoneen takan perustukset tehty oikein...

Seisooko takka puulattialla...? 

Sen tulemme pian näkemään... 

Niin. 

Tässä täytyy vaan toivoa että tämä remontti 

sujuu joutuisasti.

Toivon lisäksi, että säät hurjasti viilenevät. 

Vintissä on peltikaton alla
aikas sietämätöntä yrittää helteellä nukkua.
Sori vaan auringonpalvojat.
Olisi myös helpompaa kaivaa muutama kymmenen kuutiota
tavaraa lattioista ja maapohjasta...


Savimaahan istutetut kasvitkin tarvitsevat
jo oikeaa vettä pilvistä...

Ainoastaan se
oli eilisessä hellepäivässä ok,
että sain pestyksi ja kuivatuksi tuosta vaan meidän talvitäkit
ja ison kasan lakanoita,
joita oli mm vieraslakanoina ja
olohuoneen ikkunoissa verhoina...

Vanha hirsisauna odottelee yhä pihassa,
jotta haluaako joku sen hirret vai
annetaanko moottorisahan laulaa... 

-Joo, eivät huoli hirsiä,
joten ne viedään
kaatopaikalle.

PS2:
Illalla mies saapui töistään tuliasten kera.
Oli käynyt rautakaupassa ja
hakenut lisää teippiä sekä
muovia oviaukkojen suojiksi.

Teippasimme sitten illalla oviaukot.
Tästä se lähtee...

Kuvassa keittiön oviaukko, jota
pitää korjailla kaksoismuovituksella ettei
nuo muovin liepeet avaudu liikaa ja
ihan älyttömänhirveesti pölyä kerry keittiöön,
jonne on siirretty se astiakaappikin remontin tieltä...

Huopakatto

Mama, Papparainen, ja Pikkuveikka kävivät lauantaina 

auttamassa meitä huopakaton kanssa.
Sen pienen punaisen pihamökin katto on nyt siis kunnossa.
Ei tarvitse enää pressuja vipuilla sinne tänne
peitoksi ja koko ajan pelätä
että tuuli kuitenkin vie ne...

Kiitos te ihanat!! 

♥ 

Maalausta riittää yhä...
Kovalla tuulella vaan ei kannata mennä
heiluttelemaan maalipensseliä
kun tuuli vie maalin minne sattuu
ja punaiselle tulee valkoista
ja valkoiselle punaista sotkua...

Ampiaiset yrittävät jo sinnikkäästi tehdä
mökkiin pesiä.
Kaikenlaiset muutkin kömpiäiset koettavat
asettua tupaan asumaan...
Mokomat!

Ah, kun saatais tuo vanha mökki pian
purettua niin piha olisi siistimpi.
Oikein sielu kärsii kun piha on niin sotkuinen.
Näyttää koomiselta kun pihassa on vierekkäin
uusi tupa sekä räjähtäneen näköinen vanha rakennusilmestys...
-Sekä tietty tää meidän jättikartano. =)

♥

PS:
Kun huhkin tikkaiden ja siveltimien kanssa
koko helteisen 28.5. tiistaipäivän,
sain maalattua miltein kokonaan ulkopuolelta
pihamökin.

Tosin astma ei tykännyt yhtään siitä
kauhiasta siitepölymyrskystä jonka hengitin
keuhkoihini, ja illalla kun Late saapui kotiin,
oli puheenikin ihan kummallisen käheää ja
hengitys vinkui illalla taas tavallista enemmän.
♥

Ovea ja ikkunaa pitää maalailla 
vielä sisäpuoleltakin.
Mökki on käsitelty kirkkaalla saunasuojalla sisältä.
Sen voi hyvin maalata mieleisekseen,
mikäli päättää tehdä siitä vaikkapa vierasmajan...


Vielä verhot ikkunaan ja oveen.
Harmi että siitä meillä nyt tulee pelkkä varasto,
kun nyt ei muuta varastopaikkaa ole. 

Oikealla kuvan reunassa
näkyy hiukan sitä purettavaa vanhaa
sauna-osiota.
Eräs Laten tuttava halusi uusiokäyttää
saunan hirret. Odotamme hänen kertovan ottaako
ja purkaako hän saunan vai näytämmekö me niille
hirsille moottorisahaa joka on jo lainaksi luvattu... 

Toisinaan tarvii vielä 

jopa villasukkia. 

Tässä olenkin mennyt ulos syömään...  

= kahvia ja voikkoleipä ulkorappusilla.

Viimeiset valkoiset tulppaanit sisällä maljakossa.
♥    

Kiskoin kaikki kukkineet tulpukset sipuleineen
ja sipuliensa poikasineen kuivumaan
ja laitan ne syksyllä johonkin ihan
uuteen paikkaan.

Esimerkiksi pioni, jonka penkkiin olin
tulppaaneja tunkenut, ei välttämättä tykkää
likinaapureista.
Pionin juuret pitää saada olla rauhassa.
Se on vähän erakkokukka.
Sopii miulle. 

♥

Punamultaa

Eilispäivänä aloittelin uuden pihamökin maalausta. Keikuin tikkailla ja siirtelin katon päällä suojana olevaa pressua syrjään varovasti mustekaloilla sitä yhä tukien, ettei pihan ikuinen tuuli veisi sitä, koska se kattohuopa vielä siitä uupuu. Miun porukoita tulee ensi lauantaina auttamaan kattohuovan kanssa. Toivoa sopii ettei tässä välillä, eikä lauantaina sada.

Punamullanväriseksihän se uusi torppa tulee valkoisin ikkunanpuittein, ovin, ja pihtipielin... Vähän niinko tää pääkartanokin... köhöm.
Enpä siitä tullut kuvaa ottaneeksi, vaikka kännykkä takataskussa tikkailla heiluin. Kuvassa sen sijaan yhä vanhaa mörskää tai mitä siitä on jäljellä. 

Illalla Hanin saavuttua töistään veimme ensin muutaman kaatopaikkakuormallisen pois pihasta kaikkea mitä tuosta vanhasta möröstä (ja sen sisätiloista ex-asukin roinaa) on saatu esiin ja irti ja sitten pelkin hauisvoimin ja rukkasten suojaamin käsin kävimme liiteriosan kannatinpuiden ja katon kimppuun. No, oli meillä välillä suomalaista sisua, leka tai rautakanki apuna. Jopa lapiokin, kun koetin kaivaa tukipuun alustaa esiin...

Arvaa kuinka monesti hihkaisin, jotta oisipa meillä edes moottorisaha!

Me kiskoimme köydellä loppurötisköä voimiemme takaa yhdessä ja saimmekin sen heilumaan uhkaavasti, mutta... Hakkasimme sen tukipuita rautakangella ja lekalla. Hani jopa sahaili tukipuuta useista paikoista ja minä pelkäsin että hän jää koko hökötyksen alle ja kiskoimme jälleen köydestä voimiemme takaa! Mutta se oli sitkeä liiteri. Se oli sitkeä! 

Millään se ei meinanut NYT antaa periksi, vaikka oli katostaankin niin laho että vuoti vettä polttopuiden päälle samoin lumien sulamisvedet jne. NYT -ei hievaustakaan.- 

Kunnes saimme purettua palapeliä sopivista paikoista. Niinpä illanmittaan vanhasta pihamökistä on silkalla sisuvoimalla saatu aikaiseksi tuollainen nysä.

Saunan hirsistä oltiin jopa Hanin fb:ssa kiinnostuneita. Joo. Tulkaa vaan kiinnostuneet hakemaan nuo hirret. Ihan saatte ilmaiseksi kunhan ITSE puratte, hajotatte, pilkotte ja viette pois. Asap. 

Vaikka rohkeutta olisikin, en mene kiskomaan tuosta vanhasta tönöstä tänään yhtään lautaa irti. Keuhkot vinkuivat siihen malliin yöllä, etten koske mihinkään purkuhommiin. Illalla voi olla että avuksi tuohon jälleen joudun. Kerään ensin päivän voimia ja lääkitsen hengitystäni. Punamultamaali ei onneksi käy henkeeni. Jos sää sallii, muuntuu uudesta mökistä lisää ulkoseiniä vanhanpunaiseksi.

Punainen on myös miun toinen pohkeeni jota mäkärät söivät viime sunnuntaina. Toissa yönä pohje oli tosi turvoksissa ja kipeä ja viilensinkin sitä unettomana istumalla aamukolmelta kylmillä ulkorappusilla kuunnellen lähijoen satakielien voimaannuttavaa luritusta ja herätin tahtomattani ulko-oven kolinan kanssa miesparankin liian aikaiseen aamuun.

Onneksi kyypakkauksessa, jonka mies sitten löysi, oli yksi tabletti joka hiukan hillitsi rajua infektiota. Pitänee hakea uusi kyypakkaus. Ihan näihin ötökänpistämiin ne kaksi muutakin tablettia siitä viime kesänä kuluivat. Minä kun olin haaveillut mehiläistarhurin urasta, niin nyt kaikki pikkuötökät saavat aikaan näin ison reaktion... Apteekkiin siis. 

 Vien ensin kellosepälle kaksi Hanin rempoissamme hajonnutta rannekelloa...

Laitetaan nyt järkyttyneille kuvitukseksi jotain nättiäkin. 

Tällaisia vaaleanpunaisia tuomia kasvaa polkupyöräreittini varrella. 

Kuulemma rusotuomi.

Kun pysähdyin kuvaamaan tätä,
takanani koiraansa talutellut nainen tokaisi: 
-Kauniita noi syreenit mutta kumma kun eivät tuoksu... 

Piti oikein itsekin nuuhkaista.
Kyllä se ihan tuomelle tuoksui.  

Haleja ja suukkoja!

Hallatar-blogi: Haleja ja suukkoja!: Suuri sydämellinen kiitos jälleen remonttiapulaisille!   


Vanhasta piharakennuksesta on jäljellä vain runko sekä lahohirsinen sauna kattotiilineen. Kolme Murusta oli purkamassa sitä kanssani koko viikonloppuna! Sekä auttamassa Hania, tuon uudemman piharakennuksen katon rakentamisessa, sitten kun hän ehti kotiin omilta ralliautojen katseluiltaan.

Kiitos lisäkäsipareista teille kaikille!

Oli kyllä kamalaa havaita, että myös auttajien hengitykseen kävi tuon homeinen saunarakennus joka hirsineen yhä nököttää piharakennuksen luurangosta jäljellä. Pihasaunan käsittely käsin on siis vaarallista. Se rakennus pitäisi poistaa tontilta koneellisesti. Pikaisesti.



PS:
Osallistuin Tikkurilan kisaan. Äänestä!

Hyvä sanonta

Illan lätkäottelun alussa Mertsi selosti tuttuun moottoriturpatyyliinsä,
mutta jostain syystä kuulin vain sanat:
"voimat valuivat pohkeisiin..."
ja se oli NIIN justiin miunkin olotilaani kuvaava ilmaisu, että itekseni ihan hymähdin.
-Ja telkun äärestä pois lähdin...
Kyllä mää sen ottelun tuoksinnan miehen kommenteista  
ihan väkisin illan mittaan kuulin... =)

Kun Hani eläytyi lätkään, mie tein tuommoista...