Ihkut ipanat

Nunnukan istuttamat orvokit.

Kaikki kolme Murustamme 

yhdellä lisämurusella varustautuneina, saapuivat eilen 

 työleirillemme,  

ihan melkein vapaaehtoisesti!!! 

He pelasivat kanssamme kottikärry ja lapio-peliä jossa pari henkeä kaivelee lapioilla tontin toiseen päähän kipatusta sorakuormasta aika kookasmurikkaista soraa kottikärriin ja kiikuttaa sitten pihan poikki kuorman kipaten sen sopivaan paikkaan pihamökin perustuksiin.
Hani mallaili vatupassin kanssa laattoja, harkkoja ja  kakkosviitosia suoriksi siinä loivassa rinteessä johon uusi pihamökki kohta mukavasti ja ihan takuuvarmasti nousee. Nunnukka-pienikin rehki niin kovin että sai rakkuloita varpaisiinsa lainasaappaissa...

Satusen istuttamat orvokit.

Koetin tytöille, Satuselle ja Nunnukalle välillä keksiä kevyempiä hommia, niin kuin orvokkien istutusta ja pihakalusteiden esiinraahaamista ja niiden puhdistamista. Miihkali korjasi välillä autoaan ja Jake käväisi ostamassa lisää grillattavaa. Nälkähän siinä rehkimisessä jo kaikille tuli.

Tähän asti on pihamökin kanssa nyt päästy.

Mukavasti aikas rumat näkymät naapurin enemmän ja vähemmän ruosteisiin työkoneisiin yms jätteisiin hieman peittyy tulevan pihamökin avulla. Noin kolmen metrin aita olisi mielestäni suositeltavaa näille radanvarren tehdaskiinteistöille, jotka säilyttävät kaikkea roinaa radan vieressä. Niin kuin esimerkiksi nyt talvella eräskin pihastamme ja ikkunoistamme näköyhteyden päähän ilmaantunut risojen autojen ja kodinkoneiden kaatopaikkakin... =/

Noh, on meilläkin kasattu kaikkea puutavaraa yms tuon vanhan pihamökin seinustalle, odottamaan sitä mahdollista jättisiirtoroskalavaa jonne saataisiin purettua vanhaa homeista mörskää pihasta pois. Siellä seisoo meidän viime joulun kuusikin, nyt jo melkein neulasettomana. Kova tuuli -jollaisia täällä on aivan älyttömän usein - vei kuusen jo kertaalleen VR:n ojaan, josta mie sen kalastin takaisin mörskän seinustalle. Mutta se meidän pihan törky häviää heti, kun saadaan se lava purkutöiden alettua.

Kyllä meillä eilen oli kahvitteluakin omenapiiraan kera, pihalla istuskelua, ja sitä grillausta (Miihkali oli grillimestarina) ja raekuuron sisälle ajamina juustokakkuakin, koska samalla vietimme näin työn merkeissä Jaken synttäreitä, jotka oikeasti ovat tänään mutta sattuneesta syystä niitä oli helpompi jo eilen viettää.

Esikoinen oli toivonut juustokakkua ja sellaisen mie sitten lauantaina hänelle tein. Ja kaikkihan sitä tietenkin muutkin saivat syödäkseen.

Kaikki meni. =)

Operaatio pihamökki 1

Kaivoimme kahdessa päivässä kahdestaan uuden pihamökin 4x4m perustukset puunjuurien ja kivien maustamaan savimaahan. Lapiolla tietty. Mie levittelin multaismmat savimaat pihan kolopaikoille, tähkysin lapion, talikon ja haravan kera ne tasaiseksi ja toivon, että ankkalammikkopaikat saatiin nyt ainakin etupihalta vähemmäksi!  

Aloitimme pihamökkiprojektin lauantaina 20.4., jolloin mittanauhalla mallailimme oikeaa paikkaa mökille. Jo vain se löytyikin hyvässä yhteishengessä jo etukäteisuunnittelun tuloksena ja niin iskettiin vaarnat merkkitikuiksi tulevan varastokopin kulmiksi. Tai sen allaolevan hiekka-alueen kulmiksi. 

Sunnuntaina 21.4. mies alkoi kaivaa merkkipaalujen sisäpuolelta ja mie tein tuota ankkalammikkojen täyttötyötä. Ja välillä jahdattiin kahta uros- ja yhtä naarasfasaania jotka röyhkeästi kiljuvat jossain nurkan takana ja leyhyttelevät siipiään. Mokomat kukkasipulien popsijat!

Eilen maanantaina kaivoin mökkimonttua yksinäni miehen töissä ollessa minkä ikunas jaksoin. Kiikutin kottikärryillä maa-ainesta sinne tänne ja keksin rikkoa lapiolla ne paakut jo kärryissä, joten puuha oli huomattavasti helpompaa. 

Huokaistessani tauolla ulkorappusilla istuen, energyjuomaa siemaillen, näin maakotkan liitelevän korkeuksissaan. Uljas lintu sai aikaan hymyn ja voimia tähän naiseen. 

Kun mies saapui töistä, hän päättikin hyvillään, nähtyään että kaivamista oli vähemmän jäljellä kuin eilen, jotta ei kun taas kaivamaan ja mie kanssa ja niin me suorastaan kilpaa kaivoimme kaikki loputkin. 
-Olin laittanutkin saunan jo päälle kun mies meni ulos, koska tiesin rutinoituneena vanhasta tottumuksesta että kaikkihan me siitä nyt tietty kaivetaan, ei se vähempi riitä. Hikihän siinä tuli. Välillä jahdattiin fasaaneja pois tontilta kiljumasta. =) 

Mutta nyt on se kaivuutyö tehty. Jossain päin Suomea ei ole maa edes vielä paljastunut lumelta ja jäältä ja meillä ollaan jo tässä rakentamisen vaiheessa.  =) 

Yhden päivän mie siirtelin 

pitkästä, reilut seitsemän metrin kukkapenkistä
vanhan pihamökin takaa kukkia, puun alkuja, kasveja,
loput mansikat joista myyrät eivät olleet ehtineet 
syödä talvella juuria, sekä multaa 

muihin kukkapenkkeihin ja olopaikkoihin, 

koska vanha pihamökki, 

jonka seinustalla se kukkapenkki oli, 

puretaan siinä vaiheessa 

kun tuo uusi mökki on pystyssä.

Kamala kevätmyrsky iski tänne sinä iltapäivänä. 

Hirmuisen usein tällä seudulla tuulee... =/

Se vei ruohomatonkin portailta pariin kertaan 

ojaan tontin rajalle, kaatoi rappuharjat, 

miun kastelukannun jossa oli jopa vettä
(vahva tuuli!) 
ja iski multaa moneen kertaan silmiini niin että kirveli. 

Ajattelin,
 jotta miun tuurilla joku lentävä katto kohta iskeytyy päälleni
ja päätin siirtyä sisätiloihin. Siinä vaiheessa alkoi sataa. 

 Sade
tekee hyvää niille 

uuden paikan saaneille kukille. 

Ja haravoidulle nurmikolle. 

Harmi vaan ettei ehditty hakea 

jo apilansiemeniä niihin 

entisiin ankkalammikkopaikkoihin... 

Mutta sekin järjestyy. 

Jonakin päivänä.


Mies tilasi sitten 5 kuutiota soraa pihamökin perustuksia varten ja
kuorma saapui varsin pian.

Soraa on siirretty jo savesta putsattuun perustuskuoppaan
jonkinverran...

 

Tyyntä ja myrskyä

Talvi tuntuu tosiaan jatkuvan 

väliin ihan kunnon perinteisine lumimyrskyineen 

ja toisina päivinä sää puolestaan hellii meitä 

pilvettömän taivaan aurinkopoutapäivinä.

Aurinkopäivänä ollaan sisällä
vaikkapa sisärappujen kaiteita väsäämässä
ja huonona päivänä ollaan pihalla,
niinhän se menee...

Säät vaihtelee. 

Joskus jopa ihan hetkessä. 

Onneksi katto kestää 

vaikka välillä ihan hirmuisen kovalla tuulella 

koko pieni punainen rintsikkatönö rutisee. 

 Lähikierrätyspaikassa kierrellessämme 

viime viikon talvilomalais-Hani löysi autolehtiä. 

Mie kysyin paikan omistajalta,

 saako pihan roskalaatikosta ottaa nuo luistimet. 

Sain ottaa. 

Niistä tuli talvisen rapun koristeet. 

♥ ♥

Jos unohtaisin...

Paavalinkukan takana on Mamalta
saatu ystävänpäiväkukka,
ihana valkoinen tulilatva.

♥
 

Hyvin oli viikonloppuna vaniljakarpalopullat ja
kakkujakin uunissa. =) 

Tuonne
piti miunkin päästä viime perjantaina mukaan 

mutta oikkuvatsa esti sen... =(

Oisin niin tarvinut juuri tuota, 

naurun kaunistavaa voimaa.
Sitäpaitsi olisi ollut huimaa
olla Linnanmäellä talvisaikaan.
Se maailmanpyörä on kaunis valaistuna. =)

Esikoinen oli hankkinut liput miulle ja Hanille
mutta menivät sitten sattuneesta syystä kahdestaan 

ja onneksi he molemmat ovat kertoneet miulle 

niitä esityksien tarinoita. =)

Kissanhiekkaa?

Ensimmäinen fasaani tältä keväältä bongattu. Mur. En enää ilahdu sen tipusen havaitessani nyt kun tiedän miten hävyttömän kaikkiruokainen se on. Onneksi se ei voi vielä syödä mtn istutettua meidän pihasta.
-Meinasin kirjoittaa puutarhasta mutta ei se ole vielä mkn puutarha.
Soon vaan hassunmuotoinen pihamaa, jossa on kaikkee sekalaista yritelmää ja viritelmää.

Kettupa oli eräänä yönä kaivanut jotakin syvästä lumihangesta pihamökin takana. Mitä lie saikaan saaliikseen...

Leikattuani sunnuntaina miehen hiukset, lakaisin ne lattialta, otin ne talteen ja levitin niitä babyomenapuiden jänis- ja myyräsuojien sisään. Ihmisenhaju pelottaa -ainakin tarinan mukaan- jänikset pysyttelemään hiukan kauempana. 

Lumi, on muutes ihan selkeästi todella likaista mössöä. Niinhän mie olen aina salaa ajatellutkin. Sen lumen lian voi havaita nyt harmituksekseen ikkunalaseista kun hetken aurinko paistoi, ennen kuin sen peittäneestä pilvimassasta alkoi sataa vettä helmikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Piha huutaa muutenkin jo hiekoitushiekkaa, jota mies ei muista tuoda iltaisin töistä kotiin tullessaan. Mie en pyörällä uskaltaudu noille jäisille pyöräteille, ja kantaa en kaupasta sellaista hiekoitussäkkiä jaksa. Taitaa olla sitäpaitsi sellaista tavaraa, että sitä saa vain rautakaupasta eli lähin sellainen olisi parinkymmenen kilometrin päässä.

Jokuhan on joskus kertonut kuljettavansa kissanhiekkasäkkiä autossaan, jotta sen aineksen avulla pääsee pois liukkaasta tilanteesta liukkaasti. Tai siis niin kuin vauhdikkaasti. Auttaisikohan kissanhiekka pysymään pystyssä sellaisessa pihassa joka näyttää ja tuntuu jääradalta? 

Tiedä häntä.

Mie meen nyt tekaisemaan tuollaisen. Siihen löytyy kermaa lukuunottamatta ainekset kaapista jonka senkin voi vaihtaa maitoon. Sen kerman.

Tulee tupaan hyvä tuoksu. Puut palaa ratisevat keittiön ja olohuoneen tulisijoissa ja vesisade rämpyttää peltikattoa. Mie voin jatkaa paria villasukkaa, joita teen langanlopuista, kahta yhtaikaa.  

Mie muistutan kännykällä mieskultaa siitä hiekoitushiekasta...



PS:
Kuvitus ei oo meidän pihasta päinkään. Mutta siin on terijoensalavia jotka on ihania...
Ja on se tästä kunnasta. Se kuva.

Pyykkivuoripäivä selätetty

Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 

hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.

Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.

Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 

Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 

ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 

kaikkea digiboxiin tallennettua.

Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.

Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 

laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.

Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 

-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 

korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 

Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 

pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 

Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 

kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...

Sähkökatkoksen sattuessa

Kannattaa olla heti valveutuneena jos sähköt katoavat, ja tunkea kuivaa puuta keittiön kamiinaan sekä olohuoneen takkaan, koska muuten pikkutalo menee nopeasti viileäksi. Ja kahvihammastakin alkaa kolottamaan. Pannun muodosta huolimatta mie juon Nescafen pikakahvia, mutta onhan se vesi mukava kiehauttaa oikeassa pannussa.

Mistä muuten voi ostaa kahvipannun nokan puhdistusharjoja?
Oikeasti, kun Hani keittää itselleen oikeaa pannukahvia joka ikisenä aamuna, niin kahvipannun nokka on sellainen kohta, joka on hankala puhdistettava.

Joskus muistelen jossakin nähneeni kuin pikkuruisia pulloharjoja, mutta nyt kun etsin niitä, en löydä sellaisia mistään... Ootko sää nähnyt?

Sähköt olivat siksi poissa perjantaina pari tuntia koska sähkölaitos korjasi nyt vasta jokin aika sitten  rattijuopon katkaiseman sähkötolpan. Kun sähköt saapuivat takaisin, on meillä netti pahasti siitä asti tökkinyt.



PS: 16.2.2013 Lahdesta, Puuilosta löytyi pikkuruinen nokkaharja. =)

Operaatio pihamökki paketissaan

 Siinä se on sievästi paketissaa meidän tuleva pihamökki, 

ikkunoineen, ovineen, kaikkineen... 

Tuo vanha punainen homeinen lato, 

joka oikeastaan pysyy pystyssä varmaan 

enää noiden rautakankien varassa jotka pitelevät sen ovia kiinni, 

saa kohta kenkää... 

Piti raivata pihaan lisää aurattua aluetta tuota talopakettia varten. 

Hehe. 

Meillä on talopaketti... ;D 

Purkulupaa hakemassa

Jee. ☆ 

Mies teki rautakaupassa kaupat keskiviikkona valmis-vierasmajasta, joka tulee meidän uudeksi piharakennukseksi. Saadaan nyt vihdoin ruveta purkamaan tuota todella homeista latoa pois pihasta.

Miekin tuon sisätiloihin vähemmän klapeja kuin tässä jonkin aikaa toin, koska ne klapithan sijaitsevat siellä homeisessa piharakennuksessa... Vain harva väliseinä erottaa ne siitä koirankidutuspaikasta jossa edellinen piti homeisissa tiloissa isokokoista eläinparkaa...

Tänä keväänä saadaan ostaa jälleen vino pino lisää kaikenlaisia hengityssuojaimia.

Mitään tärkeää ei voi tuossa osassa piharakennusta pitää, esim työkaluja, puutavaraa jne, koska kaikki siellä oleva saa äklöttävän homekuorrutuksen. Tönö on imenyt vettä sekä savimaahan ulottuvien seinien että paikka paikoin romahtaneen katon kautta. Homeen haju on märän viime kesän jäljiltä niin hurja, että mää meinaan kaaduta selälleni kun avaan piharakennuksen keskimmäisen oven. Huh. Siksi en juuri siellä käy.

Rakennuksen purusta ei jää paljoakaan säilytettävää materiaalia. Vai haluaisiko joku tosi sammaleisia vanhoja kattotiilejä? Muutama hirsi voi olla vähemmän laho/homeinen, jonnekin pihaistutuksiin jne. Pari tiiltä voi saada irti piipusta, entisen saunan kohdilta. Saunassa on ikivanha korkea ruosteinen kiuas josta joku tekisi varmaan savustuspöntön. = Kaatikselle menee ja vauhdilla.
Vesipadan ainoastaan voisin sieltä tilasta pelastaa. Siitä voisi tehdä pihagrillin pohjaa, niin kuin Maman mökillä on tehty.

Kukkia en laittaisi koskaan mihinkään metalliseen astiaan kasvamaan koska metalli kuumenee hellepäivinä niin että kukkien juuret paistuvat...

Nyt pitänee kipitellä kaupungintalolta hakemaan purkulupa, eli Toimenpidelupakaavake, (ei löytynyt tälle kunnalle omaa netistä, niin laitoin tuon yhden vanhan kotikuntani vastaavan version linkkiin).

-Pikkutalon parvella on muutes tekeillään eräänlainen varastokaappi, ladonoviefektillä. (Ihan on uutta, iihanan tuoksuvaa puuta!) Kuvaan sen valmiimpana joskus, niin sitten näette...

Kun kesäkuu saapuu, (eihän siihen ole enää kauankaan!) avataan vuorostaan olohuoneen lattia ja katsotaan mitä se on syönyt.

Niinpä me saatiin tämäkin remonttivuosi käynnistettyä. 

Ihan kahdestaan me ei kyllä saada tätä kaikkea suunnittelemaamme tänä kesänä aikaan, mutta ihan varmasti Muruset ♥ saapuvat joskus talkoisiin ruokapalkalla, samoin miun muu ♥  perheeni, joilla onkin kokemusta rakentamisesta ja mm juuri sellaisesta, tuollaisesta vierasmajasta.

♥ 

PS: 
Kaavakkeen virallinen nimi olikin:  

Ilmoitus rakennuksen poistumasta. 

Poistuman syy vaihtoehtoina mm: 

Purettu uudisrakentamisen vuoksi, 

Purettu muusta syystä,

Tuhoutunut 

ja surullisimmalta kuulostava:

Ränstymisen vuoksi hylätty...
 

Kuukausikin vaihtui

 Jouluhyasinttien sipulit ovat kuivumassa ja odottamassa 

pääsyä pihalle kukkapenkkiin, samalla nimensäkin muuntuen
istutuksesta lähtien tuoksuviksi keväthyasinteiksi. 

Kukkaruukuissa ikkunalla
on muistona vain kaunista sammalta. 

Kannan joskus klapeja hiukka liioitellen sisätiloihin 

sillä oikeastaanhan nuo korit ovat nyt yli-yli-yli-täynnä... 

Joskus käy niin kuin viime perjantaina jotta yhtäkkiä 

klapit romahtavatkin sitten pitkin ja 

poikin olohuoneen sinisen sohvan alle 

ja ihan kaikkialle.

Istuin juuri parvella rymäyksen sattuessa
tietokoneella ja päivitin sitten
fb:iin näin:

...se tunne, 
kun kuulee yläkertaan, 
että alakerrassa kaatui pino polttopuita...

Suojeluspyhimyskin vaan hymyili seinällä 

kun klapit sen alta kolistelivat pitkin huonetta. 

Aarrekoppa. 

Kaupasta löytyi alelankaa ja 

ah, niitä ei voinut millään vastustaa. 

Kuvanoton jälkeen muuten näistä kolme 

kerää on jo aloitettu.  

Ensimmäinen blini paistumassa...


PS:  Uusi Pef-seuranta meneillään.
Ehkä tosiaan voisin tuoda noita puitakin
sisälle vähemmän kerrallaan,
kun kaikki käy henkeen.


 

Sydän-merkki saapui. =)

Sari, Kapteenilla-blogista muisti minua tällaisella 

punaisella (hyvin blogin henkeen sopivalla) merkinnällä! 

Kiitos Sari, 

mutta mie olen tosi huono jakamaan näitä eteenpäin... 

MUTTA tämän saapi ottaa mukaansa hän, jolla tätä ei vielä ole. 

Ole hyvä. ♥

Ja hei, 

Sarin blogissa on arvonta tulossa, 

kunhan sopiva määrä lukijoita on täynnä. 

Lunta

 Eikä tässä vielä kaikki lumi tältä kevättalvelta. 

Lisää on luvattu oikein myräkkänä... 

PS: 

31.1. Aamulla toivoin omistavani mönkijän,
 auralevyllä...

Oli kyllä senverran painavaa lunta ja paljon
nosteltavina jo korkeiksi kasvaneiden lumivuorien yli, 
että yliliikkuvat olkapääni olivat kipeät vielä seuraavanakin päivänä
sattuen jopa villasukkia neuloessa.
Jostain kumman syystä työnnän lumikolaa ylös lumivuoria myös reisilläni
joten niissäkin komeilee nyt mustelmia... 

Mönkijä, jolla voisi käydä kaupassa,
olisi muutenkin kätevä juttu. =) 

Kaksi vuotta Pikkutalossa

 Uuden Vuoden aattona tuli täyteen kaksi vuotta tässä talossa. 

Joulukuusi oli ihana 

mutta se rapisteli neulasia niin kovin että joutui pihan koristukseksi jo 30.12.2012... 

 Jouluvieraatkin vaan piipahtivat ja mie jotenkin en tajunnut kuinka vähäksi aikaa he olivat tänne sopineet tulevansa joten en ehtinyt mitään herkkuja tarjota... 

Ne suunniteltujen ruokien raaka-aineet ovat vieläkin osittain kaapissa ja pakasteessa... =/ 

Mut mähän olen 11kk sitten satuttanut pääni ja unohtelen nykyään tavattomasti aivan kaikkea... =/

Rakveren pieni hotellihuone kattoikkunalla. =)

Käväisimme viime viikolla parin päivän reissulla Virossa, Rakveressä. Etsimme sieltä kaikista mahdollisista kaupoista tapetteja, keittiöön lamppua sekä lopuksi sitten jopa sähköhellaa, kun Late havaitsi niiden maksavan siellä paljon vähemmän kuin meillä Suomessa. Vanha sähköhellahan oli jo varsinainen pommi. Joskus se kuumeni päältä ihan tulikuumaksi ja kärysi kun laittoi pullaa paistumaan tms...

Meidän "kaukaa haettu" sähköhella. =)

Uusi uuni tuli auton takakontissa kallellaan. Keraaminen ja kiertoilmauuni. Jälkimmäinen oli miun toiveeni uudelle uunille ja ensimmäinen oli plussaa siihen kaupan päälle. Vekotin oli n 140 € halvempi rajan takaa tuotuna. Halvemmalla bensalla. Halvempaa hunajaa, kynttilöitä, tapetteja yms muuta kivaa kerallaan.

Hellan koetestasi Jake, paistamalla kananmunia paistinpannussa viime lauantaina, juuri kun Laten veli asensi uuden hellan paikoilleen. Late keitteli sitten kahvit ja sotki keraamisen pinnan keittämällä pannukahvit yli pannustaan ja mie meinasin itkeä kun se sotku ei niin vaan lähtenytkään heti pyyhkäisemällä. Nyt ollaan jo huomattu ihan rauhoittuneena että fairya puhtaaseen keittiösieneen niin se on paras puhdistuskeino keraamiselle pinnalle.

Kiertoilmauunia on testattu jo parina päivänä uuniruuissa ja eilen omenapiirakassa, ja jopa osasin tällä kolhiintuneella pikku pääkylläni ajatella, lyhentää paistoaikaa ja vähentää lämpötilaa, tavisuuniin verrattuna, vaikka meillä ei ole vielä edes suomalaisia käyttäohjeita. Ovat kyllä (kai?) jo tulossa...

Keittiöön tulevia tapetteja. Me like. Hani like.

Keittiölamppua ei vieläkään löydetty ja ollaan mietitty jotta etsitään kirppikseltä lasikulho, hiekkapuhalletaan se ja tehdään siitä lamppu?

Välipäivinä koto-Suomessa käytiin kaupoilla ja Late kustansi miulle tosilämpöisen ja paksun aletoppatakin. Nyt ehkä en enää niin palele ulkona! Mie sitten puolestani maksan omana tilipäivänäni jonkin Pikkutalon laskun... 

Mie ostin Latelle etukäteisenä synttärilahjana (sp ois 15.1.2013) Neil Youngin elämäkerran.
Sitä mies olikin jo katsellut sillä silmällä...

Hyvää ja valkoista joulua!

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Lunta sataa... 

Punainen pikkutalo asukkeineen toivottaa 

kaikille onnellista talven valojuhlaa.

Meidän olohuone.

Makkari.  

Keittiön valkoisia joulukukkia. ♥

 Ihku joulukuusi. =)

♥  ♥ ♥ Muruset ♥ ♥ ♥

Jouluruusu ♥

 Maman tekemä pöytäliina ♥ 

Enkeli on laittanut siivet naulakkoon... 

Kuitenkin?

Vaikka olemme naapuruston kanssa vastustaneet allekirjoituksin sinetöidyin vetoomuksin paloaseman paloharjoittelualueen laajentamista, mitään meille naapurustolle ilmoittamatta, marras - joulukuun 2012 vaihteessa paloasemalla on nyt kuitenkin vaivihkaa siirretty yksi paloharjoittelutalo lähemmäs meidän taloamme...

Ovatkohan ympäristönsuojeluviranomaiset tästä tietoisia? 

Pelolla odottelen, kuinka hyvin se savu tunkeekaan sisälle taloomme. =/