Pyykkivuoripäivä selätetty

Kyllä,
siinä saattaa mennä useita tunteja, kun ryhtyy vihdoin 

hommaan jota ei voi enää päivääkään siirtää.

Silitettävienpyykkienvuoren poistaminen
oli kotityöaiheena kauniina keskiviikkopäivänä.

Tietty se puuha sopi siksikin koska
meillä nettiliittymä taasen kerran takelteli. 

Pyykin silittäminen ei todellakaan ole lempipuuhaani.
Varotoimista huolimatta se käy nenään ja henkeeni.

Pidin välillä lakisääteiset lounas- ja kahvitauot kuin oikealla työpaikalla konsanaan. 

Hyvä puoli oli se, että saatoin olohuoneessa pyykkejä silittäessäni 

ja seisoskellessani katsella samalla televisiosta 

kaikkea digiboxiin tallennettua.

Aurinko tuikki pihalla
ja minä siirtelin verhoja sen eteen
ettei se vallan mua häikäisisi. =) 

Rakkahat pioni-pussilakanat.

Se on aina ihana hetki kun ne siistit lakana- ja tyynyliinapinot saa 

laittaa jälleen liinavaatekaappiinsa takaisin omille paikoilleen,
ja suloiset keittiöpyyhkeet keittiön kaappiin.

Siinä vaiheessa huokaisen toooosi syvään.

Olihan minulla joskus mankelikin. 

-Se meni epäkuntoon ja annoin sen yhdelle tutulle 

korjattavaksi jolloin se peijakas myi sen eteenpäin. 

Niinkin voi joskus käydä.

Pikkutaloon ei millään mahdu mankelia. 

Pitäisi muistaa HETI silittää ne 

pyykit, kun ovat kuivaustelineellä kuivuneet,
silloin kun niitä on vielä vasta ihan muutama... 

Mutta kuka niitä nyt heti silittää malttaa 

kun yleensä silloin on käsillä monta muutakin puuhaa?



Nyt maalaamaan parven varastokaappia,
jotta vinttihuoneesta saisi pois varastotavarapaljouden,
jotta sinne voisi vipuilla multapurnukoita...