Suihkunurkka nyt...
Nukuin tänään ihmeellisen pitkään, kun mies lähti päivätöihinsä eikä minunkaan ei ollut mikään pakko heräillä aikaisin. Joskus vaan nukuttaa. Olenkin nukkunut totaalisen huonosti tuon koko edellisen kuukauden. Ehkä se olikin jonkinlaista paniikinomaista stressiä, kun meillä oli tavallaan yhtä rankkaa työvuoroa kuukausi putkeen. Sama stressi ajoi istumaan päivittäin moneen kertaan tuonne pihanperälle bajamajaan. Saattaa tuolla sairastamallani crohnin taudillakin olla sormensa pelissä, se kun ei pidä stressistä...
Nyt ollaan remontissa VIHDOIN paremmalla puolella. Märkätilojen lattiaan saatiin eilen valun päälle tasoite, ja luultavasti sinne tiloihin levitellään tänä iltana kosteussuojausta jotta päästään viimeistään viikonloppuna asentelemaan kaakeleita niin seiniin kuin lattioille. Putkimies ei voi tulla vetämään vesiputkia ennen kuin kaakelit ovat seinissä ja lattioissa ja olemme aikataulustamme kaksi viikkoa myöhässä (kahdestaan emme vaan pystyneet venymään ihan järjettömiin työpäiviin, sellainen 10 h päivässä oli keskiverto) ja meillä on jo ikävä sisävessaa ja omaa suihkua...
Ilman Mamaa emme olisi voineet edes aloittaa tätä remonttia. Olisi ollut pakko nostaa kädet pystyyn, että ei pysty, näin totesi mieskin juuri eilen viimeksi kun illalla vielä vaelsimme sen parikymmentä kilometriä Maman kaupunkiasunnolle suihkuun ja takaisin. Olemme hänelle ihan älyttömän kiitollisia kylpy- ja pyykinpesumahdollisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti