Näiden lattioiden betonikerrokset piti hakata raaálla käsivoimalla ja hakulla ensin pienemmiksi palasiksi ja sitten palat väännettiin rautakangella ja sorkkaraudalla irti alemmasta betonikerroksesta ja roudatiin
pihalle. Joka ikinen murunen betonia oli tiukasti kiinni talossa ja pisti hanttiin irroitustaan... Ensimmäisen betonikerroksen alla oli toinen, vielä paksumpi kerros, ja jossain näiden kahden välimaastossa kulki ei-toimiva lattialämmityskaapeli ja muutama kerros raudoitusverkkoa, hankaloittamassa purkamista.
Sitten lohkare ämpäriin tai sementtiämpäriin ja
pihalle ämpärin kanssa, kippaus kottikärryyn
ja kun kärry oli täysi se kipattiin lavaan.
Sitten lohkare ämpäriin tai sementtiämpäriin ja
pihalle ämpärin kanssa, kippaus kottikärryyn
ja kun kärry oli täysi se kipattiin lavaan.
Siirtolava niiden betonimöhkäleiden poisvientiä varten tuotiin kun olimme minun hammaslääkärissäni, ja jätettiin väärään paikkaan.
Oli tarkoitus että se jätetään lähelle terassia, joten voisimme
terassilta pudottaa betonipalat yms sinne. Hani ei suostunut soittamaan
jätelavan tuoneelle jotta tulisiko hän laittamaan lavan oikeaan
paikkaan.
Lava jäi siis kauas, ja jokaikisen murikan
olemme siis kiipeilleet hiukan korkeiksi jääneissä terassinrappusissa
edestakaisin miljoonasti...
Hani nyrjäytti nilkkansa niissä samaisissa rapuissa toisena remonttipäivänämme.
Lava
piti viedä pois viimeistään perjantaina, juhannusaattona, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Mutta me saimme
rehkittyä raa'alla voimalla sen täyteen jo torstaina ja mies soitteli
roskalavamiehelle joka oli kuulemma jo kolmelta torstaina lähtenyt
juhannuksen viettoon... Niinpä roskalava jäi iloksemme juhannukseksi... Mitä jos meille olisi vaikka joku ollut tulossa jussiksi?
Koska lava oli keskellä pihaa,
ei perjantaina, aattona, jolloin mm rekkamiehet yhä olivat töissä,
päässyt kukaan tuomaan tilattuja, kaivattuja uusia rakennusmateriaaleja
pihaamme, vaan joiltakin oli pakko pyytää, josko toisivat sitten
maanantaina kuormansa.
Maanantainakaan ei juhannusjuhlija ottanut mitään yhteyttä eikä hakenut lavaa pois.
Tiistaina Hani otti vihdoin itse yhteyttä lavantoimittajaan joka lupasi illalla hakea lavan...
Siihen
mennessä meidän oli pakko ottaa vastaan jo mm erittäin kookkaat ja painavat kylpyhuonekipsilevyt, jotka oli
ihanasti kyllä pakattu sateenkestävään pakkaukseen, mutta koska sitä lavaa ei
saanut kokonaisena millään roskalavan ohi lähemmäs pihaa, meidän oli pakko pyytää kuskia jättämään se
portille, avata hyvin pakattu paketti ja kantaa jättilevyt kahteen pekkaan
lähemmäs remonttikohdetta ja koettaa suojata ne pressuilla parhaamme
mukaan.
Samoin kävi betonisäkkien kanssa. Nekin oli
pakattu mukavasti mutta nekin piti siirtää ja uhrata vähiä voimiaan ylimääräisiin töihin. Nekin piti kantaa suojaan muualle.
Pahuksen roskalava!!!
Minusta tuntuu, että käsivoimat ovat joko kasvaneet
tai sitten kadonneet, kun yli viisi tonnia raahasimme
roinaa kaatopaikkakuormaankin plus ne kaikki
puujäte- ja maapohjan hiekkakuormat...
Minusta tuntuu, että käsivoimat ovat joko kasvaneet
tai sitten kadonneet, kun yli viisi tonnia raahasimme
roinaa kaatopaikkakuormaankin plus ne kaikki
puujäte- ja maapohjan hiekkakuormat...
Toivottavasti roskalavakuski ei laskuta viidestä ylimääräisestä päivästä,
jotka eivät todellakaan johtuneet meistä.
jotka eivät todellakaan johtuneet meistä.
Purkaminen
on ollut rankkaa kahteen pekkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti