Poikaset

Poikaset ilmaantuivat perjantaina illalla pimeässä kovan mekkalan siivittäminä pihaan. Hämmästyimme, kun Jake-esikoisen autoa ajoikin Miihkali ja Jake itse ajoi mustaan nahkapukuun ja komiaan kypärään sonnustautuneena sivuvaunullista moottoripyörää!

Joskus poikanen on kysynyt, mitä mieltä olisin jos hän hankkisi moottoripyörän ja mie olen ravistellut päätäni jotta ei, ei, olisin koko ajan hirveän huolissani jos hän sellaisella ajelisi. Ei sitten kertonut etukäteen miulle mitään suunnitelmistaan vaan jo viikko sitten Tampereelta pikkuveljen ja tämän tyttöystävän Satusen kanssa kävi etsimässä tällaista pyörää, ja nyt sitten Haminasta saakka kävi veikan kanssa hakemassa sellaisen. Voi että oli poikasella onnellinen ilme kun sai kypärän pois päästään. =)

Miihkalikin oli ajanut ihan yksinään autoa ensimmäisen kerran. Toinenkin tyytyväinen siis. Nälkäisiä onnellisia. Söivät, rupateltiin ja tehtiin toiselle peti varastoon. No okei, alakerran makuuhuoneeseen, joka on todellakin ihan selkeä tavaravarasto. Jake nukkui patjalla keittiön lattialla, ja kärpänenkin oli vielä untaan kiusannut.

Molemmat Muruset lauantaina auttelivat meitä remontin kanssa ja yhdessä nuo kaikki miehet saivat paljon uutta aikaan. Mie keskityin ruuanlaittoon ja kun sain miehet ruokittua menin nurmikonleikkuuseen. Kuva on otettu ruuan jälkeen jälkkärijätskillä pihalla istuskellessamme. Pitkäkoipinen Miihkali on istahtanut sivuvaunuun ja Jake tietenkin kuskin penkille. Pyörään mahtuisi vielä kolmaskin kuskin taakse omalle penkilleen. 

Iltapäivällä saunan jälkeen Jaken jo teki mieli lähteä ajelulle. Miihkali saisi ajella autolla edelleen. Mamiakin pojille tuli ikävä ja lähtivät sitten peräkanaa ajelemaan. Muutaman tunnin päästä siellä täällä ajeltuaan olivat Maman mökillä mutta ei siellä ollutkaan Mamaa paikalla. Ilmoittivat tekstiviestillä lähteneensä Jaken asunnolle yöksi.

Mie menen nukkumaan jo untenmaille väsähtäneen Laten viekkuun, kunnes herään heti kohta nukahtamisen jälkeen Jaken puheluun. Poika kertoo että tapahtui pieni onnettomuus ja miun hiukseni nousevat takuulla pystyyn jokaisen ihokarvan keralla kammopuistatuksien myötä! Mitä? Mitä on tapahtunut? Poika kertoo ihan rauhallisesti että jossain päin Herralaa tiessä olikin tosi jyrkkä mutka oikealle ja hän ajoi siinä ojaan, kaatui pyörällä, ja nyt ovat molemmat kädet, ja etenkin oikea käsi kipeänä ilmalennon jäljiltä. Eturengaskin meni ja sen he Miihkalin kanssa jo vaihtoivat. Etuhaarukka on nyt vinossa. Paikalle tuli kuulemma paikallisia asukkaita katsomaan onko kaikki kunnossa ja kertoivat samassa kohdassa kaadunneen jo aiemmin useita moottoripyöriä. 

Mie sydän pamppaillen kuuntelen ja mietin että no niin! Oi voi voi!!! Poika oli ajatellut jotta meidän lainaperäkärryllä saattaisi saada kuljetettua pyörän hänen pihaansa, mutta Late, jolle ojensin puhelimen, totesi ettei pyörä millään siihen minikärryyn mahtuisi. Mie suosittelin hinausautoa. Jake jäi pohtimaan mitä tehdä ja onneksi muisti kouluaikaisen kaverinsa joka harrastaa moottoripyöriä ja sai häneltä trailerkyydin pyörälleen. Sinne jäi sitten uusi pyörä varikolle.

Pojalla on nyt käsi paketissa...

Kaikkea sitä voikin sattua! Ei tuota kuvaa ottaessa voitu aavistaa että muutamia tunteja myöhemmin poikanen kolaroisi sillä ajokilla...

Onneksi oli enkeleitä matkassa. Ja pikkuveli.