Näitä mie ihmettelen...
Kuinka jaksavatkin ovenpielessä
siemenistä kasvatetut keijunmekot ja lobeliat
pakkasöistä huolimatta kukkia vielä näin ahkeran kiitollisesti?
Herkullisen punaiset kukat ovat kuin vahamaisia pinnaltaan
ja tumman violetista keskiosastaan.
Vain muutama keijunmekon kukka on kuihtunut,
eli kukkivana köynnöksenä se on sitkeän pitkäikäinen
eikä todellakaan pakkasista hätkähdä.
Tätä mie laitan ensi kesäksikin kasvamaan.
<3
Kauniita ovat keijunmekot,
niin kuin kaikki keijujen tavarat. =)
Lobelioissa olisi vielä niin paljon nuppusia...
Kesä loppuu niiltä ihan kesken...
Maahumala sinnittelee kesämuratin kainalossa oven pielessä.
Siinäkin pytyssä on siemenistä kasvatettuja lobelioita,
jotka oikeastaan nyt vasta ovat intoutuneet kukkimaan.
Muutama maaliskuussa hankittu orvokki kukkii niin ikään yhä vieläkin...
Uskomatonta sinnikkyyttä ja pelotonta taistelua kylmiä öitä vastaan.
Laitan mie niille välillä kynttilän tuohon lyhtyyn,
hieman lämpöä tuomaan ja valoksi pimeässä taloon tulijalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti