Yksi etappi

Pikkutalossa eleltiin viime viikko luvattuja kunnan ojankaivajia odotellen.
Joka aamu ajattelimme, että tänään he lupauksensa mukaisesti saapuisivat, mutta ei. Koko viikon pysyin aamupäivät kotosalla josko vaikka saapuisivat, enkä päässyt asioille enkä kaupoille sen vuoksi. Ei näkynyt ojankaivajia...

Late laittoi makuuhuoneen lattiaan viikolla eristevillaa, sen jälkeen kun sai laiteltua tuulensuojalevyt paikoilleen. Vaikka materiaalien menekkiä oli kaksi insinööriä alkujaan laskemassa, niin eristeet loppuivat silti kesken, joten niiden lisähaku vei hiukan aikaa. Loput villat olivat paikoillaan tänään, sunnuntain aamuna. Enää ei tuuli kahisuta oviaukkonsa muoveja, koska muovit ovat poissa! Kiitos apelle tämänpäiväisestä avusta lastulevyjen kanssa! Ja anopille seurasta. =)

Jess. Nyt makuuhuoneessa on lattia todellakin lastulevy-vaiheessa, ja siellä on jo sähköpatteri seinällä, siellä on astioita pahvilaatikoissa, ynnä muita tavaroita ja keittiön kalusteet... Siitä tuli nyt tilapäinen varasto.

Aloin pakkailla keittiön astioita pahvilaatikoihin viikon puolivälissä. Laatikot sijoitin ensin olohuoneeseen, vaikka jo muutenkin pieni pikkutalo oli olohuoneestaan enemmän kuin ahdas, koska siellä on mm meidän sänkymme. Mutta kyllä me kahdestaan tänne silti hyvin mahduttiin. Tänään tosiaan laatikot iltasella siirtyivät sitten puolivalmiiseen makuuhuoneeseen.

Huomenissa alkaa keittön remontti kaapistojen purkamisella. Kaappien ovet Late jo irroitteli. Mie puolestani lupasin tyhjentää kaiken pois kaapeista & keittiöstä maanantaina.

Kaikki tämä on nyt varastoituna...

Kuivuus kuumuuden kera, poltti nurmikon vihreyden jalkojen alla katkeileviksi, rahiseviksi vaaleiksi tuuleentuneiksi törröttäjiksi ja joidenkin puiden lehdet alkoivat kellastua. Syksyn sävy iski maisemaan. Olen kyllä katsellut, että tällä seudulla on muillakin ihan kuolleet nurmikot ja vaaleat pihat. Me kun emme sitä sadevettä saaneet tälle seudulle kuin nimeksi koko heinäkuussa, eikä sitä elokuun alkupäiviin mennessäkään meille taivaalta tipahdellut.

Onneksi lauantaina, juuri kun uusi ilmalämpöpumppu oli asennettu eteiseen ja se vanha hirvitys olohuoneen seinältä sekä tien reunasta poistettu, kaikki tämä Laten veljen ansiosta, KIITOS =), alkoi taivaalta tihuttaa vesipisaroita, pitkästä aikaa! Sadepilvet LÖYSIVÄT sitten kuitenkin tännekin! =)

Luonto oli jo ihan ritissyt kuivuuttaan ja huokasi sateelle:
-JO OLI AIKAKIN! =)

Aamujen ja iltojen ilahduttajana on pihassamme vieraillut ihana lörpöttelevä varpusparvi, joka kiltisti on syönyt pihamaalta kaurahiutaleita ja mysliä. Harakat söivät meidän mansikat. Ai miten niin? No, mie yllätin harakan itse teossa, nokka mansikassa... Pitänee hankkia verkkoa? Tai ei kai niille muutamalle mansikalle... Mutta ois me itsekin niistä tykätty.

Suruvaipat ovat käyneet ahkerasti perhosbaarillaan ja entistä enemmän tuntuu haikealta, että sekin koivu pitäisi oikeasti kaataa, ihan jo turvallisuuden tähden.

Tällä seudulla vaeltelee suuri naakkalauma, ilmestyen aina jonnekin päin kylää, ja väistäen autojakin ihan viime tingassa kun sattuvat vaikkapa tieltä jotakin mieleistään porukalla löytämään. Hupsunrohkeita?

Illat ovat alkaneet olla ilahduttavan viileitä. Nyt näkee jo kynttilän valonkin iltaisin, toisin kuin keskikesällä. Kesä on ihanaa, mutta liian kuumana & kuivana se ei rentouta, ainakaan minua.
-Eikä puutarha-haavetta...

Jos vahingossa kitkee harsokukan, se on laitettava veteen...