Uusia kevään merkkejä

Eilen oli Eliaksen nimipäivä. Eliaksen kukan violetti lapa on vaihtanut väriä ikkunalla, eikä se mokoma kuki? Tämä hortoileva hortonomi ei varmaankaan osaa hoitaa sitä oikein?












Herra Fasaani esitteli meille vihdoin lauantaina tyttöystävänsä. Viehko ja ujo Neiti Fasaani tepasteli katsomaan pihan ruokintapaikkaa ja Herra Fasaanin oleskelusoppea suuren kuusen alla. Toivottavasti ne olivat Neiti Fasaanille mieluisia. =)

Olen jo päiväkausia sitten poistanut sen kuusen ympäriltä nauhan, joka merkkasi puun kaatoa. Ei sitä puuta kaadeta. Mustarastaatkin tykkäävät istuskella sen puun oksilla ja katsella maailmaa. Selkeästi säilytettävä puu.  ♥ ♥

Muita kevään merkkejä ovat olleet töyhtöhyypän näkeminen tienvierustalla ja kiuruparvi pyrähtämässä lentoon pellolta. Kuvaa ei kummistakaan ehditty nappaamaan, auton pysähdyttyä linnut lesivät tiehensä.

Vetisiä peltoja, mutta ei joutsenia...

Oikeastaan Late lähti kanssani autoilemaan siksi, että bongaisimme joutsenia paikalliselta pellolta jonka tulvavedessä on keväisin aina nähty laumoittain noita ihania valkoisia lintuja. Nyt ei nähty yhtäkään. Tulvavesiä kyllä nähtiin ja koettiin. Joissakin kohdissa tulva oli vienyt osan tiestäkin mukanaan virratessaan ylemmältä pellolta tien yli alemmalle pellolle.

Lattialistat odottelevat olohuoneessa... 

Kamiinat sekä keittiöön että yläkertaan on nyt valittu. Sellaiset pienet, lämpötehokkaat. Hengityssuojaimiakin on nyt varattu purkutöitä varten ja mietitty saunan seinäpaneeleihin uutta sävyä. Vanhat saunan lauteet voisi vaikkapa hioa jolloin niistä tulisi ensi alkuun ihan käypäsät, puhtaan ja uuden oloiset

Naulakkokoukkuja.

Eteiseen tulee reiluja kunnon koukkuja vaatteita varten. Näitä ollaankin sitten metsästetty ja eräästä tehtaanmyymälästä löytyi oikeanlaiset... =)

Pari uutta siemenpussukkaakin on taas tuotu kotiin, jossa ikkunalaudat ja valoisat paikat alkavat olla kohta kortilla... Mutta kun ne pussukat ovat niin ihania ja, ja, ja edelliset basilikat eivät oikein itäneet, ja kasvun ihmeen seuraaminen on aina yhtä hengästyttävän ihanaa! Vaikka kaikki nyt eivät niin hyvin lähtisikään kasvamaan, on tässä amatöörihortonoimisessa kuitenkin oma viehätyksensä. Uskon, että jotakin saamme vamasti ihan pihalle asti, sitten aikanaan...

Vihanneskrassi olkoon pääsiäisruohomme, ainakin niin kauan kuin sitä riittää, sillä käytämme sitä salaatteihin ja leivän päälle koko ajan. Njam.






Kun edelliset krassit uhkaavat loppua, laitan uutta kasvamaan.



PS:
Elkun kukka kuolla kupsahti. Ei ollut pitkäikäinen se...
Oli varsinainen kertakäyttökukkanen...  =/