Nokihajua

Pinkopahvia, muutama kerros tapettia, lastulevyä jne...

Puretun puuhellan -ei mikään mukava- noenhaju, sekä jotakin muutakin outoa lemua, leijuu sitkeästi vieläkin pikkutalossa ja jopa pihamaalla. Vai onko haju tarttunut nenääni ja siksi tunnen sen ulkonakin. Keittön lattian eristeiden poiston kanssa urakoidessamme olemme kuluttaneet loppuun monta hengityssuojainta. Pöly on ihan mahdotonta ja leviää väkisin joka paikkaan.

Kaatopaikalla meidät tunnetaan jo ulkonäöltä. Se onkin ainoa paikka tällä paikkakunnalla jossa on tullut asioitua enemmän. Olemme kiikuttaneet sinne jätepuutavaraa, noukkien keittiön lattiaeristeistä niihin kuormiin ne eniten muovisia säkkejä puhkovat naulaiset lastulevyn kappaleet, yms sekä omina kuorminaan noin sata jätesäkillistä eristettä ja purua.

Eristeiden sekaan piilotetut jätteet olivat... elämys...

Tai niin, ollaanhan me haettu muutamatkin työhansikkaat ja jätesäkkejäkin ihan hirveästi, tuosta lähistön sekatavarakaupasta. Ja niitä hengityssuojia. Ja laastaria apteekista.

Keittiössä on tiedossa lisää haastetta. Sieltä on jo miltei siististi kaikki ylimääräinen poissa, ainakin lattiatasosta, niin kuin esimerkiksi eristeen sekaan piiloon jätetyt putket ja johdot, jotka eivät oikeasti olleet missään kiinni. Sekä putket, jotka olivat vain toisesta päästä jossain kiinni. Oliko remonttiurakoitsija ehkä laskuttanut ne, eikä ollutkaan sitten oikeasti tarvinut/kiinnittänyt mihinkään? + ne kaikki jätteet...

Lainaan Laten fb-kirjoitusta sunnuntai-illalta:

Keittiön lattia melkein tyhjennetty puruista ja puhallusvillasta ym. törystä. Lattian juoksutkin puolilahot eikä missään kiinni, joten ei ihme jos vähän lattiat notkui.Seiniin lyöty vanhan lastulevyn päälle 100mm koolaus ja siihen päälle uusi lastulevy. Mitään ei välissä. Seuraavaks lähtee seinien lastulevyt ja loput lattian juoksut.

Seinätkin sitten täytyy keittiössä laittaa uusiksi ja poistaa nuo tilaa kaventavat ylimääräiset lastulevysalaseinät. Mutta lastulevyä ei seiniksi tule. Saimme mukavalta puutavarantoimittajaltamme lisää lankkuja. Tulevat tosi tarpeeseen keittiön lattiassa.

Tämä oli erittäin pölyävää puuhaa. Tauollakin pölisee... 

Kauppalappu laajenee. Remonttibudjetti ei pidä enää paikkaansa, kirstun pohja pilkottaa. Sitä kaivattua uutta sähköhellaa ei nyt saada. Se tämän talon vanha pilalle liattu liesi tullaan ottamaan toistaiseksi sähköhellaksi. Alunperin uusintasuunnitelmiin kuului uusi hana ja sähköhella keittiöön. Se suunnitelma on vähän nyt muuttunut & laajentunut.

Pöytätasoja ollaan käyty kyllä kurkkimassa lähikaupungin rautakaupoista ja löydettykin komeita, puisia sellaisia. Pieni tiskiallas on tilattu edellisen jättikokoisen tilalle. Joitain keittiökaappeja joudutaan rakentamaan uusiksi mutta muuten vanhat vielä käyttökepoiset pääsevät keittiöön takaisin ja ne niiden ovetkin kunhan ne on hiottu ja maalattu. -Paitsi että nyt se syksy taisi alkaa ja on hankalampaa maalailla ulkona...

Makuuhuoneen ovikin on edelleen vaiheessa. Se otettiin heinäkuussa irti paikoiltaan maalattavaksi, mutta se olikin hankalampi tapaus, kosteusvaurion kärsineenä ovena. Ei saisi koskaan ostaa käytettynä mitään kosteusvaurioisia... varsinkaan, jos joku siinä perheessä on jo ennestään kärsinyt kosteusvauriotalossa asumisesta ja saanut siitä astman. Me saimme sen oven lahjaksi. Tai siis joutuihan Late sen lahjan jopa maksamaan. Kierrätystä tulee suosia, mutta ei kosteusvaurioisia. Piste.

Muutenkin meille on siunaantunut ylimääräisenä mm samanlaisia ikkunanpielilistoja yms, yms, joita talossa on jo nyt, koska eräs liian innokas apulainen on niitä tänne toimittanut kysymättä, haluammeko me välttämättä juuri samanlaiseksi tätä taloa remontoida kuin tämä nyt on. Voin vastata, ettemme me tahdo tästä entisen kopiota, vaan aivan omannäköisemme. 

Vuosikymmenet kertovat seinissä tarinoita...

Mh:n oviaukossa on jälleen ollut muovi, kun olemme keittiötä siivonneet puolen metrin paksuisesta lattiatörystä. Keittiön purkaminen pölisee enemmän kuin makuuhuoneen lattia. Se puuhellan nokinen purkupöly oli hankalaa. Sitä on täällä yhä joka puolella, ihan väkisin.

Niin, ne helteet menivät, eivätkä pakkelit ja maalit enää kuivu. Suomen kesä on aina... kokemus. =)