Hiirillä ja rotilla oli ollut keittiön lattian alla mukavat oltavat. Niillä oli siellä pieni salainen kylä, pyöreitä pikku pesiä kymmenittäin. Oikein sisustettuja sellaisia. Joku oli vienyt pesäänsä pikkuruisen räsymaton. On siinä ollut lämmintä pienten jalkojen tepastella.
Jollain perheellä oli siskonpetinä vanha villasukka, ihan vähän vaan purettu. Hyvin pidetty. Mustasta viltistä oli riittänyt moneen pesään peittoja pikku hiiribabyille. Joillakuilla oli rivitalossaan mummon vanha virhreävalkoruudullinen mekko pyöritettynä monen hiirulaisen pesän seinäkankaaksi. Pitäähän se seinävaate olla hiirelläkin. Sisustustietoisia vallan olivat olleet. Värit sopivat hyvin yhteen vihreiden sammalien ja keltaisen purun kanssa.
Jonkun hiiren pesue oli leikkinyt styrokspallosilla. Leikkien jälkeen pikku hiirulaiset olivat laittaneet kaikki pallonsa siististi yhteen kasaan. Hyvin oli hiiriäiti opettanut lapsosiaan.
Hiirten laskettelu- & huvittelualueen sekä yleisen käymälänkin löysimme kaivauksissamme entisen kellarin kiinni naulatun luukun alta. Varsin kehittynyt pikku yhteiskunta oli piilotettuna lattian alle, ilman että kukaan tiesi heistä mitään ja nyt he ovat kadonneet jonnekin.
Toisaalla lattiassa, siinä leikisti remontoidussa osassa, jossa joku ihminen oli myllertänyt ja täyttänyt tilan kummallisella pölyävällä harmaalla, pitkästä putkesta puhallettavalla tomumaisella aineella, eivät hiiret olleet juurikaan uskaltaneen liikkua. Ne olivat kai saaneet yskän ja nuhan moisesta joka paikkaan tunkeutuvasta aineesta, ottaneet toisiaan pikku tassuista kiinni ja päättäneet muuttaa muualle...
Minne lie ovat mennet. Emme tiedä, palaavatko he koskaan takaisin...
Jollain perheellä oli siskonpetinä vanha villasukka, ihan vähän vaan purettu. Hyvin pidetty. Mustasta viltistä oli riittänyt moneen pesään peittoja pikku hiiribabyille. Joillakuilla oli rivitalossaan mummon vanha virhreävalkoruudullinen mekko pyöritettynä monen hiirulaisen pesän seinäkankaaksi. Pitäähän se seinävaate olla hiirelläkin. Sisustustietoisia vallan olivat olleet. Värit sopivat hyvin yhteen vihreiden sammalien ja keltaisen purun kanssa.
Jonkun hiiren pesue oli leikkinyt styrokspallosilla. Leikkien jälkeen pikku hiirulaiset olivat laittaneet kaikki pallonsa siististi yhteen kasaan. Hyvin oli hiiriäiti opettanut lapsosiaan.
Hiirten laskettelu- & huvittelualueen sekä yleisen käymälänkin löysimme kaivauksissamme entisen kellarin kiinni naulatun luukun alta. Varsin kehittynyt pikku yhteiskunta oli piilotettuna lattian alle, ilman että kukaan tiesi heistä mitään ja nyt he ovat kadonneet jonnekin.
Toisaalla lattiassa, siinä leikisti remontoidussa osassa, jossa joku ihminen oli myllertänyt ja täyttänyt tilan kummallisella pölyävällä harmaalla, pitkästä putkesta puhallettavalla tomumaisella aineella, eivät hiiret olleet juurikaan uskaltaneen liikkua. Ne olivat kai saaneet yskän ja nuhan moisesta joka paikkaan tunkeutuvasta aineesta, ottaneet toisiaan pikku tassuista kiinni ja päättäneet muuttaa muualle...
Minne lie ovat mennet. Emme tiedä, palaavatko he koskaan takaisin...
Ihanasti kirjoitettu <3
VastaaPoistaKivalta kuulosti hiirielämä, vaik ei ne välttämättä niin kivoja muuten olekaan :)
VastaaPoistaKiitos Olivia ja Sesse =)
VastaaPoistaEi todellakaan mitään kivoja löytöjä! =D Onneksi ei paikalla ollut niitä itse asukkaita. Tuo Hani mut sai niistä kertomaan nätisti, kun hän tokaisi mm: "Pitäähän hiirilläkin matto olla" jne, kun näitä löytöjä tehtiin.
Nunnukka-armas =)
Mie kiljahdin huivi vinossa päässäni ja hengityssuojain pahasti naamalle nousseena, pölyä silmissäni en edes kunnolla näkevänä, kun kesken purun jätesäkkeihin lappamisen vieri luokseni sitä harmaata puhallusvillaa nokareina, ja luulin joukon hiiriä siellä juoksevan. =)
Täällä talossahan oli ed omistajilla pullea kissa, jolla paljon ruokaa varatuina kuppeihinsa ja joka söi koko ajan meistä välittämättä, kun kävimme taloa kolmeen kertaan katsomassa...
Kuulema ikinä ei mitään hiiriä näkynyt, mutta ei me uskota että se kissa ois saanu mtn hiiriä kiinni...