Keittiöttömyyttä punaisella kuorrutuksella

Tietenkin. Nyt kun ei ole sähköhellaa, tekee kovasti mieli uuniruokia. Alkaa kyllästyttää mikroruokien maku ja aromi. Tekee mieli leipoa mustikkapiirakkaa, omenamurupaistosta ja omia sämpylöitä. Kunnon muhitettu kastike ja perunatkin tekisivät hyvää. Ah...

Kun tänään tulin tk:sta hakemasta kyynärsauvoja, jotka pitää olla ensi viikolla mukana jo mennessä polvileikkaukseen, toin tullessani myös kauppatavaroita ja tottumuksen voimasta aioin mennä viemään jogurtteja yms keittiön jääkaappiin, muistaen samassa aurinkolasit päässäni muoviseinään törmättyäni, että jääkaappihan on olohuoneessa, sohvan takana... 

Tekee mieli laittaa tulet olohuoneen takkaan viileiden ja sateisten päivien iltoina, mutta ei sekään onnistu, koska keittiössä on yhä auki hormin röörit, ja savu pakkaisi vain sisätiloihin. Kiskon siis vaan villasukkia jalkaani ja säälin niiden pohjia. Vaikka täällä kuinka siivoaa, imuroi, pesee lattioita ja pyyhkii pölyjä, niin koko ajan lattioissa on silti nokista ja aivan kaikenlaista pölyä, kuten ihan kaikessa muussakin.
-Sähkölaitteet tuntuvat suorastaan imevän itseensä kaiken mahdollisen ilman mukana leviävän. Mikrokuituliinat ovat olleet niiden putsaamisessa korvaamattomia.

Puhallusvilla on muuten sitten aivan mahdoton materiaali. En tiedä, kuinka paljon (varmasti järkyttävästi!) se on pölissyt kun sitä on puhallettu rakenteisiin, mutta nyt purkaessa se ainakin levisi ilkeästi ihan koko taloon. Sitä on yhä muutamassa kohtaa piiloissaan tässä tönössä, eli niiden kohteiden remontissa tulee olemaan taas sama juttu. Pölyä. Kaikkialla. Eli jos aiotte laittaa taloonne puhallusvillaa niin miettikää toki hetkinen sitä sotkua...

Tein muutes itse tässä männäviikolla tutkimusretken lattian alle, tarkoituksenani saada selville, onko koko loppu talon lattia vasten maanpintaa. Varustauduin retkeen lapiolla, repussa olevalla kameralla, taskulampulla, saappailla ja pitkillä housuilla. Kipeä polvi ei yhtään tykännyt konttaamisesta, enkä siksi ruvennut kaivamaan lisää maata pois eteenpäin niiltä kohdilta, johon Late sai maanpinnan kaivettua makuuhuoneen lattiaa kunnostaessamme. Olohuoneen maavara piti kaivaa suuremmaksi sitten, kun kunnostetaan olohuoneen lattiaa, eli ensi kesänä. Kumpikin uskoimme että vain se kohta piti enää kaivaa, kuntotutkimusraportin mukaisesti, mutta eivät tutkijatkaan kaikkea ensimmäisellä kerralla huomanneet. Tiirailin taskulampulla lattian alusia. Selvää on, että lattia on maassa kiinni loppupäästä taloa, ainakin joiltain kohdin. Polvi muistaa retkeni, mutta piti miun itse nähdä, miltä talon alla näyttää...

Late on ollut niin kiireinen töissään tällä viikolla, ettemme ole saaneet aikaan Pikkukotikeittiössä paljoakaan. Keittiön lattiaan emme koske, koska sitä tullaan tarkastelemaan kahden eri henkilön tiimoilta. Ensimmäinen katselmus oli tänä aamuna, kun kunnan rakennustarkastaja kävi kurkistamassa lattiaa. Toinen katselmus on ensi maanantaina jolloin toinen kuntotutkijoista tulee samaa asiaa tutkimaan. Silloin paikalla pitäisi olla tämän talon myyjäkin. Tänään myyjää edustamassa oli hänen äitinsä.

Puuhellan-jämän seinästä törröttäviä tiiliä varten mies osti kulmahiomakoneen kiviterällä, jolla ne saa poikki. Osan hän jo eilen siistikin niistä törrötiileistä ja Pikkutalo sai punaisen pölykuorrutuksen tällä kertaa, tavallisen harmaan remppapölyn sijaan, sekä eräänlaisen palavan kiven tuoksahduksen.
Totta kai kaikille on selvää, millainen haju palavassa kivessä on? =)

Laastia pitää kohtapuoliin (huomenissa, kun kerrankin peräkärrykin on tyhjä) hakea kaupungista ylimääräisen hormiliitännän kiinni muuraamiseen muutaman tiilin kera. Samoin hellan takaisen keittiön seinän siistimiseen ja kunnostamiseen. Lattia- ja eristysmateriaalejakin pitänee hankkia. Onhan se keittiö kuntoon saatava. Niih.

Sen keittiön alkuperäisen pahan hajun ja niiden jäätyvien vesiputkien vuoksihan me avasimme keittiön lattian. No, niitä vesiputkia ei lattiasta löytynyt. Siellä kulki vain toimiva viemäri sekä katkaistu vanha viemäri -avoimena-. Lattian puhallusvillaosassa piileksi lojumassa (purkuroskan seassa) kaikenlaisia irtonaisia kupariputken pätkiä, muovisuojaputkia yms ja vain yhdessä niistä suojaputkista kulki sähköjohtoja ihan oikeasti ja kiinteästi. Miksi ne muut rahanarvoiset osaset oli piilotettu/hylätty puhallusvillan sekaan? Roskina? Vai velotettavina remppaan menneinä osina??? Kulukorvauksien toivossa? Hävikkinä? Miten lienee? Ei voi ymmärtää moista ajattelutapaa millään...

Vesiputket näyttivät koukkaavan seinässä ylöspäin. Kulkevatko ne kenties seinien yläosassa? No, Late purki seinää, eivät menneet sielläkään. Seinissä oli lastulevy päällimmäisenä, sen alla oli koolaus ilman mitään eristyksiä. Koolauksen alla on vanha persikanväriseksi maalattu lastulevyseinä, jossa oli jopa vanha talouspaperirullatelinekin yhä paikoillaan sekä retrohenkiset seinälaatat vesipisteen kohdilla. Sen vanhan, mutta kelvollisen lastulevyn taakse emme ole katsoneet. Se saa jäädä paikoilleen ja siihen päälle tulee sisäseinäksi puhdas ja raikas kipsilevy. Retrokaakelit kyllä savat lähteä! =)

Minä pitelin tikkaita ja Late purki ja purki, etsien vesiputkia. Laudat ja lastulevyn kappaleet heitimme ikkunasta pihamaalle, josta ne on kuljetettu pihan perälle odottamaan kuljetustaan eteenpäin ja viety kaatiskuormia aina kun Laten aikataulu ja kaatopaikan aukioloajat ovat sen mahdollistaneet. Auto siinä kyllä likaantuu työvaatteista ihan turhaan. Olisipa se vanha auto (ford-Özi) jäänyt miun käyttööni niin mie olisin voinut itsekseni viedä roskakuormia sen avulla...

Katossako ne vesiputket sitten kulkevat? Jotta seiniä sai purettua, Laten oli pakko purkaa pois käsittelemätöntä lautapaneelia katosta. Katon panelit oli tehty seinien jälkeen... Siispä sieltä saattoi jatkaa purkua. Katossakin on koolaus jonka alla pilkistää vanhaa kattolevyä, reunoilla kulki n: 50 cm villaa ja muu osa on tyhjää täynnä... Ja ne vesiputket?

Jatkoa seuraa kun tiedämme paremmin... =)

PS: Niin, se meidän sähköhella, 

se on eteisessä, mutta ei kiinni seinässä. =)