Jotain sotkuista ja jotain kaunista...

Pitäisiköhän ilmoittautua tuonne Suomen kaamein kämppä-ohjelmaan? =)
Nyt tämä ainakin sellaiselta paikalta kovastipaljon näyttää. Voi olla, että tuon ohjelman tekijät pyörtyä kopsahtaisivat jos tänne piipahtaisivat. Sanoisivat, etteivät hekään ihmeisiin sentään pysty. Ei vaineskaan, kyllä me yritämme edelleen tässä tehdä ihmeitä ihan itseksemme. Tosin nuo ilkeät yläkertaan menevät portaat joku voisi käydä täältä purkamassa ja rakentamassa meille uudet... =)

Keittiön uuden kamiinan tarpeita...

Odottelen että mies saapuu töistään ja menen vasta hänen kanssaan keittiöön, tai tuohon räjähtäneimmältä näyttävään talon osaan, ja hän saa poistaa mahdolliset hiiret loukuistaan... =P
Niitä on viriteltyinä lattialle, koska alapohja on joistain kohdin yhä hieman auki. Siinä tilassa on myös sähköinen hiirenkarkotin mutta joskus sitä luottaa enemmän sellaiseen jonka konkreettisesti näkee, karkotinta kun emme itse edes kuule. Vain punaisen valonleimahduksen näemme silloin tällöin tahi oikeammin -hyvinkin säännöllisesti- merkkinä laitteen toimivuudesta.


On muuten kuntotutkijoiden neuvojen mukaisesti talon ulkoseiniltä joka ikinen rehu poissa ja istutettuna uuteen paikkaan. Ruusut pistelivät kovasti piikeillään meitä kun niitä sunnuntaina kiskoimme irti seinän alta ja vieriltä. Uusissa paikoissaan ainoastaan piskuinen leppä on hiukan voinut huonosti ja mennyt oudon näköiseksi. Pahoinvointia? Vuorenkilvet ja vihreät kookkaat pensaat -joita en edes ole vielä tunnistanut- ovat ihan tyynesti suhtautuneet pikaiseen muuttoonsa tontin toiselta laidalta toiselle.

Syksy... ja pihlajanmarjat.

Kuntotutkijoista puheen ollen, täällä on nyt käynyt kaksikin tutkijaa muutaman päivän sisällä. Ensin perjantaina kunnan rakennustarkastaja ja maanantaina toinen aiemmin käyneistä kuntotutkijoista. Myyjän edustaja on ollut paikalla molemmilla kerroilla.

Syksy pullistaa ruusunmarjojakin...

Keittiöstä tulee poistaa mikrobihyökkäyksen kohteeksi joutunut maa- ja puruaines alapohjan alta. Muistan miten se kävi henkeeni hengityssuojaintenkin kautta löytäessäni tuon epäpätevästi remontoidun kohdan, mutta pakko se aines on pois sieltä lappoa. Ehkä tänä iltana aloitamme vihdoin sen poiston. Ei voitu tehdä oikein mitään ennen kuin tarkastajat olivat paikan nähneet. Eteisen ja ns uudemman osan kohdalla kuulema talo todellakin on maavarainen. Hyvä kun sekin asia tulee nyt kirjoihin ja kansiin, ja seuraavalle talon omistajalle aikanaan tiedoksi.

Retrokaakelit. Kuka haluaa? =)

Lauantaina etsimme jokaisesta mahdollisesta rautakaupasta maaleja yms ja keittiöön uusia tasopintoja.
-Aina pitää näköjään tehdä tuo sama kierros, ennen kuin löytää jotakin.
Nyt tasot odottelevat olohuoneessa keittiön valmistumista siihen pisteeseen, että ne voi asentaa. Samoin ovenkahvat löysimme tehtaanmyymälästä vanhoihin keittiönkaappeihin. Jotain uutta sentäs niihinkin uuden maalipinnan lisäksi stailataan.

Viikonloppuna ehdimme hieman huvitellakin Laten metallinpaljastimen kera. Kävelimme siellä täällä lapion ja paljastimen kanssa, ja löysimme tosi upeita aarteita.´; ruosteisen hevosenkengän, luodin hylsyn, sekä vanhoja sepän takomia nauloja, polkupyörän satulan jäännökset, kettinkiä, metallilevyn ja kasan pullonkorkkeja. Nyt meillä olisi siis hevosenkenkä, aika vino sellainen, jossa jopa nauloja kiinniruostuneena. -Toisikohan se onnea? =)

Eilinen päivä meni ensin aamulla kuntotutkijaa odotellessa, sitten Riihimäen suunnalla, ensin lauantaina (hups) kiveen kolhaisemani ruohonleikkurin terän oikaisussa (ihan varmasti siinä kohdassa ei ennen ole ollut sellaista kiveä, kun yritin juosta pihan nurmikot kuntoon, kun en sitten vähään aikaan niitä voi leikata) ja Hanin vanhempien luona kahvitellessa meni aikaa, Laten yrittäessä samalla auttaa heidän valokuviaan tietokoneelleen.

Paluumatkalla kävimme Riihimäellä Vahinkotavarakeskuksessa josta löysimme uudet ihanat peruskeittiölaatat, Made in Spain, todella edullisesti. Siis mitään erityistä ei kyllä etsitty mutta ne laatat vaan tulivat meitä vastaan. Kotona söimme vihdoin viiden aikaan illalla mikroaruokaa, kun oli jo vähän nälkä.

Laattoja keittiöön.

Tarkistuksen jälkeen kotona Late totesi vain yhden laatan särkyneen. Tuon, joka on nyt pinon päällimmäisenä. Vahinkotavarakeskuksessa kun kaikissa tuotteissa on jokin pieni vika jonka vuoksi ne tuotteet siirtyvät vakuutusyhtiöiltä sinne myyntiin. Kuljetusvaurio, vesivaurio, yms...

Kotimatkalla muuten ajelimme Googlen kuvausauton takana pitkät matkat... =)

Ai niin, Kärkölässäkin piipahdimme eilen kotimatkalla katsomassa vihdoin Pionia ja piironkia jota mieleni on tehnyt jo kauan käydä kurkistamassa. Oih hellanlettas, kun siellä oli ihanaisia juttuja, ihan kaikki! <3
Ostin sieltä yhden pienen kulhon, jossa kiertää koristeena ihania pionin nuppuja, lehtiä ja terälehtiä koristeena.

Pionikulho <3

Pionikulho käy vaikkapa sokerikulhoksi kahvipöytään, jonkun keräämäni valkoisen posliinisen kermakannun kera, eikö vain? Ei sieltä voinut poistua ostamatta yhtään mitään, ihan kannatuksen vuoksi. Ja pionithan ovat ihania! Me like. Toivon, että ensi kesänä nuo tänä keväänä istuttamani pihan pionitkin kukkisivat... Ah.