Villaa joka paikassa

Hanirakas rakensi lähinnä minua varten siltoja 

lattiakannakkeiden päälle,

joka yöksi ulko-ovelta aulan oviaukolle, 

etten putoaisi...

Kannakkeelta ei saa astua villan päälle koska villan alla 

on herkkä ja huokoinen tuulensuojalevy...

Joka sitten on mäsänä jos osuu jalka vika paikkaan. 

Siellä villan sisällä ne uudet viemäröinnitkin nyt kulkevat lämpimässä.

Ah, mikä hetki, kun vanerien peittämällä lattialla pystyi taas 

kävelemään ihan normaali-ihmisen tavoin, eikä tarvittu siltoja 

tai keikkua pelkillä kannakkeilla. Kannakkeilla kävelystä 

tuli pohkeet kipeäksi ja siitä niiden kautta työskentelystäkin.

Tässä kuvassa näkyy uusittuja kattokannakkeitakin jo paikoillaan. 

Sähköjohdot ovat entiset, ja ne roikkuivat välillä hiukan tiellä, 

remontin tuiskeessa. 

Ja sitten eristystä. 

Villaa ensin ylle ja polyuretaanilevyä päälle. 

Mie villoitin ja villoitin ja palkaksi sain sitten lasivillasta tosi pahan 

ja jopa ikävännäköisen ihottuman. 

Kutisee kuin vietävä ja käsivarret ja rintakehä ovat rakkuloilla 

ja mie raavin unissanikin tätä ihottumakutinaa...  

On kuulemma jokin nokkosrokko joka joillekin saattaa lasivillasta tulla. 

Lääkkeeksi suihkuttelua viileällä vedellä, 

- no eihän meille muuta tulekaan - 

perusvoidetta, ja yöksi kutinaa hillitsevää antihistamiini 

ataraxia, jota annettiin mm lapsille kun heillä pienenä oli vesirokko, 

etteivät raapineet niin itseään.

Hani lupasi, etten enää koskaa tarvii olla villoittajana.
-Tämän jälkeen. <3 br="" nbsp="">

Silti piti lasivillaa laitella vielä kaikkiin seiniin
ja niiden päälle Hanilla oli mukavampi puuha
kiinnittää polyuretaanilevyjä, että tästä talosta tulisi lämmin ja tuuleton.

Uusia kattokannakkeita oli helpompi tehdä ja niitä vanhoja lahoja purkaa, 

kun oli tukevampaa lattiaa jalkojen alla.

Nyt tässä tilassa tuoksuu jo puhtaalle, ja uudelle ja puulle...
Painajainen alkaa helpottaa. Taloa ostaessamme emme
todellakaan tienneet, miten paljon tässä oli korjattavaa. 

Sähköjohdot säilyivät miltein vanhoilla paikoillaan. 

Vain yksi uusi johto vedettiin seinien läpi sähkötauluun 

vesivaraajaa varten.

Sähköasentaja saa tulla asentamaan sille oman 

sulakkeen. Vesivaraaja oli ennen vaarallisesti
saman sulakkeen alla saunan kiukaan kanssa... =/
Sekin seikka paljastui nyt purkutöissä.

Hani teki väliseinien runkoja. 

- Kirjoitin ensin että runoja... 

Voihan sitä niinkin sanoa. =)  

Hani runoilee talonrakennuksella, 

mie sanoilla. 

Tosin nyt ei ole runoiluttanut edes sanoja, 

kun on stressi tästä rempasta... =(

Ehditäänkö määrä-aikaan, 

että putkari pääsee... ?

 Kulmiosaunamme alkaa muotoutua ja hahmottua esiin.

Kiusasin Hania että ei tehdäkään saunaa, tehdään 

tähän isoon tilaan poreammeelle paikka ja 

vain pelkkä suihku sen lisäksi. 

Mutta ei mies innostunut ajatuksesta. 

Mie kalanaisena tietty oisin
tykännyt sellaisesta lököilypaikasta. 

Sininen vesijohto tuo kylmää vettä keittiöön.
Punainen lämminvesijohto ei ole enää kiinni missään. Tuo pätkä poistetaan piakkoin...

Hani tahtoi meille isomman oviaukon eteisestä olohuoneeseen
ja aulaan joten, se me sitten purettiin tuohon.
Nyt ilpukin pääsee kunnolla eteisen takaseinältä puhaltamaan lämmintä
paremmin tähän taloon. 

Nyt tosin tavallaan keittiön seinätila väheni ja 

joudun miettimään uudelleen,
miten ihmeessä nyt keittiön kalusteet sijoitan,
mutta on minulla jo idea.

Ideasta lisää myöhemmin... =)