Pikku kaappi Pikkutaloon

 Valkoisen pikkukaapin tarinaa... 

Lehmuksenvihreä pikkukaappi lojui hylättynä vanhan piharakennuksen seinällä, vanhassa saunassa, eli paikassa, jossa edellinen omistaja piti koiraansa. Keväällä siivottuani kamalaa sotkua siitä tilasta useita peräkärryllisiä kaatopakkatavaraa, ihastuin pieneen kaappiin, sen tilan ja sekasotkun ainoaan silmäniloon ja luulin sitä vanhaksi renginkaapiksi. Late otti kaapin irti sieltä yhä koiralle löyhkäävästä piharakennuksen seinästä. Mie kannoin kaapin pihatelttaan.

 Tätä pintaan...

-Muista käsitellä tätä ainetta
hanskat käsissä... 

...ja hetken päästä lähtee kupliva vanha maali
ja myös pahat hajut 

tosi helposti pois kaapimella... 

Mutta hetkinen, 

se ei siis ollutkaan renginkaappi, 

vaan vanha lääkekaappi.

Tahdoin silti sen itselleni. =) 

Tässä sinisen ristin kaappi odottelee varsinaisessa eteisessämme, keittiön kaappien ja mattopätkällä suojatun keittiöön pääsyä odottavan sähköhellan kainalossa seuraavaan käsittelyään. Ei sitä vanhaa maalia tarvitse aivan täysin saada poistettua. Minulle ainakin riitti kun sain halkeamat, yms kohdat siistittyä ja hiottua.  En ole niin turhan tarkka perfektionisti. =)

Se käsittelyhän oli tietenkin pari kerrosta valkoista kalustemaalia pintaan, ja entisestä lääkekaapista ei ollut tietoakaan. Kaappi näyttää jälleen renginkaapilta, tai yleensä vaan maalatulta vanhalta kaapilta, niin kuin sen pitikin näyttää.

Olikohan piioilla muuten omia kaappeja...? =)